Mir (sukellusalus)

Mir-sukellusalus
Pituus	7,8 m
Leveys	3,6 m
Korkeus	3,0 m
Paino	18,6 t
Voimanlähde	Öljytäytteiset nikkelikadmium-akut 100 kWh
Propulsio	Hydraulisesti toimivat potkurit: 9 kW ja 2x2,5 kW
Hydrauliikkajärjestelmä	12 kW, 5 kW, 0,3 kW (hätäjärjestelmä)
Huippunopeus	5 solmua
Maksimisyvyys	6 000 m (testattu 6 170 m ja 6 120 m)
Maksimitoiminta-aika	246 henkilötuntia
Painolastitankit	Ilmataskut/ilmanpuhallus 1 500 kpf, syvyydensäätö (vesi) 999 kpf, korkeapainepumput 10 l/min ja 3/l min 6 000 metrissä
Trimmitankit	Vedellä täytettävät, edessä ja takana, +/-25°
Hyötykuorma	290 kg
Hätänousujärjestelmä	350 kg nikkelipainolasti ja irrotettavaa laitteistoa
Ikkunat	Halkaisija 200 mm, ja 2 x 120 mm
Navigointi	UQC-poijut, gyrokompassi, sonar, nopeusmittari
Kommunikaatio	UQC-puhelin, VHF-puhelin
Havaintojärjestelmä	Kamera, tv-kamera, sonar, HID-valot 2 x 1 200 W
Tutkimusjärjestelmä	12-kanavainen sensori, 2x hydraulisesti toimivat ohjattavat ulkoiset työkalut, näytteenottoinstrumentteja

Mir 1 ja Mir 2 ovat venäläisiä syvänmeren sukellusaluksia. Suomessa vuonna 1987 rakennetut alukset on suunniteltu Rauma-Repola Oceanicsin ja Neuvostoliiton tiedeakatemian meritieteen instituutin yhteistyönä. Alukset rakennettiin Tampereella Rauma-Repolan Lokomon tehtaalla.

Yleistä

Mirit olivat 1980-luvun lopussa ainutlaatuisia ja edustivat oman aikansa vedenlaista huipputekniikkaa. Niiden erikoisuutena on se, että niiden painekammiot rakennettiin erikoiskarkaistusta erikoisnikkeliteräksestä eikä vaikeasti käsiteltävästä titaanista, jota tuolloin pidettiin ainoana varteenotettavana vaihtoehtona syvänmeren sukellusalusten painekammioihin. Painekammion sisähalkaisija on 2,1 metriä ja siellä on tilaa pilotin lisäksi kahdelle henkilölle.

Alukset voivat laskeutua 6 000 metrin (19 680 jalkaa) syvyyteen, joten niillä voidaan saavuttaa 98 % maailman meristä. Koekäytön yhteydessä Mir-1 sukelsi 6 170 metrin ja Mir-2 puolestaan 6 120 metrin syvyyteen joulukuussa 1987. Koesukellukset suoritettiin niin kutsutussa Kap Verden altaassa Atlantin valtamerellä, lähellä päiväntasaajaa.

Vuosina 1994 ja 2004 täyshuollettuja sukellusaluksia ja Suomessa vuosina 1979–1981 rakennettua tutkimusalus Akademik Mstislav Keldyšiä operoi Oseanografian instituutti. Laivan kotisatama on Kaliningrad. Mirit työskentelevät turvallisuussyistä pareittain samalta tukialukselta. Kolmas ns. varapallo on Tevo Lokomolla Tampereen valimolla. Rosenlew-museon kokoelmiin kuuluu Mirin pienoismalli.

Tilaus

Rauma-Repolan silloinen meriteollisuudesta vastannut varatoimitusjohtaja Tauno Matomäki ei ollut aluksi lainkaan innostunut Neuvostoliiton tiedeakatemian tilauksesta. Aiemmin Rauma-Repola oli tehnyt Neuvostoliiton kanssa kauppaa lähinnä öljynporauslautoista. Matomäki tiesi, että sukellusaluksilla oli päästy maailmalla enintään 2 000 metrin syvyyteen. Lisäksi vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa Suomelta oli kielletty sukellusalukset, vaikkakin tutkimuskäyttö saattoi olla poikkeus.

Neuvostoliittolaisten edelleen painostaessa Matomäki tiedusteli osastonsa insinööreiltä, olisiko tilatun kaltaisten sukellusalusten rakentaminen mahdollista, ja otti varmuuden vuoksi yhteyttä myös Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystöön ja Yhdysvaltain keskustiedustelupalveluun (CIA). Yhdysvaltalaiset näyttivät hankkeelle vihreää valoa, koska suomalaisten onnistumiseen ei uskottu. Toisaalta Yhdysvallat ei silloisen kylmän sodan ilmapiirissä olisi hyväksynyt sukellusalusten rakentamista millekään itäblokin maalle.

Kauppasota Yhdysvaltain kanssa

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelussa epäiltiin, että aluksia voitaisiin käyttää yhdysvaltalaisten vedenalaisia tiedonhallintajärjestelmää vastaan.

Muistelmateoksessaan presidentti Mauno Koivisto kertoo Yhdysvaltain suurlähettilään ilmoittaneen uhkauksenomaisesti, että suomalaisyritykset eivät saisi hyväksyntää noin kymmenelle lisenssianomukselleen, jos Neuvostoliitto saisi sukellusalukset. Lisäksi silloinen Yhdysvaltain varapresidentti George H. W. Bush kirjoitti Koivistolle kirjeen, jossa hän epäili Rauma-Repolan urakan aiheuttavan vakavan uhan maailmanlaajuiselle turvallisuudelle.

Yhdysvaltain johtama läntinen liittouma oli jo 1940-luvun lopulla solminut sotilasliitto Naton eräänlaiseksi taloudelliseksi siiveksi COCOM-sopimuksen, joka kielsi läntisen korkean teknologian viennin Neuvostoliittoon ja sen liittolaismaihin. Suomi ei puolueettomana maana kuulunut COCOM:in piiriin, mutta muun muassa Nokian aiemmat puhelinkeskustoimitukset Neuvostoliittoon olivat jo herättäneet huomiota Yhdysvalloissa.

Rauma-Repola Oceanics joutui Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun ja Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin painostuksesta lopettamaan sukellusveneiden tuotannon ja meriteknologian kehittämisen.

Tunnettuja sukellustehtäviä

• James Cameron kuvasi Mirillä RMS Titanicin ja Bismarckin hylyt
• K-278 Komsomolets
• ensimmäiset tutkimukset uponneeseen sukellusvene Kurskiin
• I-52-sukellusveneen etsinnät vuonna 1994–1995, jolloin hylky löytyi ja kuvattiin, mutta lastin nostoyritykset eivät tuottaneet tulosta
• 2. elokuuta 2007 venäläisryhmä laskeutui Mirillä ensimmäisenä meren pohjaan pohjoisnavalla ja pystytti Venäjän lipun merenpohjaan. Venäjän televisiossa näytettiin Titanic-elokuvasta peräisin olevaa kuvamateriaalia, jonka avulla esiteltiin Mirien toimintaa. Uutistoimisto Reuters käytti kyseistä kuvamateriaalia, mutta ei kertonut sen olevan peräisin Titanic-elokuvasta, vaan virheellisesti väitti kuvamateriaalin olevan pohjoisnapaoperaatiosta. Kemiläinen koulupoika Waltteri Seretin huomasi valheellisen uutisen. Reuters myönsi, että se otti kuvat Venäjän valtion televisiokanavalta ja nimesi ne väärin arktiselta alueelta peräisin oleviksi tiedostoiksi. Lähetys Venäjällä tapahtui ensimmäisen kerran venäläisten ollessa vielä muutaman tunnin päässä pohjoisnavalta. Reuters pyysi myöhemmin anteeksi virhettään ja julkaisi korjatun uutisen. Seretin ja Ilta-Sanomien toimittajat Saku-Pekka Sundelin, Jari Alenius ja Arja Paananen saivat paljastuksestaan Bonnierin vuoden 2007 Suuren journalistipalkinnon 2007.
• Vuosina 2008-2010 Mirit laskeutuivat Baikaljärven pohjaan yli 1 600 metrin syvyydessä ja tekivät yhteensä 176 sukellusta. Pääministeri Vladimir Putin oli mukana yhdellä sukelluksista.

Lähteet

• Mir submersibles Deep Ocean Expeditions - PDF-esite (englanniksi)
• Kylmän sodan muistomerkki 31.5.2008. Turun Sanomat.

• Arttu Käyhkö: MIR - suomalainen sukellusalus Kustantaja Myllymäki, 2019. ISBN 978-952-7260-13-5.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mir (sukellusalus).

• Cold War hot water: the MIR submarine (englanniksi) (inventingeurope.eu)
• CIA tuhosi Rauma-Repolan parhaan bisneksen (Arkistoitu – Internet Archive) (Tekniikkatalous.fi)
• Salaista sotaa syvissä vesissä: CIA torppasi Suomen sukellustekniikkabisneksen (Tekniikkatalous.fi marraskuu 2018)
• The Marvelous Mirs (englanniksi) (noaa.gov)
• Mir – suomalainen saavutus ja kylmän sodan pelinappula (toimimaton linkki, 20.10.2014)