Waters Edge

Tyyli

Waters Edge -albumilla Sweet siirtyi kunnianhimoisempien Level Headed- ja Cut Above the Rest -albumien jälkeen kohti suoraviivaisempaa poprockia. Rate Your Music -sivusto luettelee sen tyylilajeiksi myös glam rockin ja AOR:n. Etenkin kosketinsoittaja Gary Moberley oli merkittävässä roolissa yhtyeen saundin nykyaikaistamisessa. Koskettimet ovatkin levyllä Sweetin aiempia albumeja voimakkaammin esillä, ja niitä soittaa myös kitaristi Andy Scott.

Pip Williamsin tuottamat kappaleet ”Sixties Man” ja ”Give the Lady Some Respect” eroavat levyn yleislinjasta. Keijo Väistön ja Jukka Perttusen teoksessa The Sweet – Purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa (2003) sanotaan ”Sixties Manin” muistuttavan saman ajan Status Quo -albumeja, jotka nekin olivat Williamsin tuottamia.

Kappalemateriaali

Albumin ensimmäinen kappale on ”Sixties Man”, jonka kirjoittivat yhtyeen ulkopuoliset Pip Williams ja Peter Hutchins. Kappale käsittelee tunnustusta 1960-luvun musiikille ja ikävästä Woodstockiin ja Strawberry Fieldiin. Steve Priest on kertonut, että manageri David Walker toi sen vastahakoisen yhtyeen levytettäväksi. Sitä seuraava kappale on rokkaavampi Sweetin muusikoiden yhteinen sävellys ”Getting in the Mood for Love”. Kolmantena kuullaan Styx- ja Yes-yhtyeiltä vaikutteita saanut ”Tell the Truth”. ”Own Up” on kitaravoittoinen kappale, jonka ovat säveltäneet Sweetin jäsenet yhdessä. Se on kirjoitettu Yhdysvaltain-versiossa väärin, ”Own Up, Take a Look at Yourself”, joka on yhtyeen vanhempi kappale. A-puolen päättää Ray McRinerin säveltämä, heavyriffiin perustuva ”Too Much Talking”.

B-puolen aloittaa ”Thank You for Loving Me”, jonka nimen keksi Steve Priest hänen vaimonsa vierailtua studiossa. Kappale on kuitenkin merkitty Andy Scottin ja Gary Moberleyn nimiin. ”At Midnight” on Andy Scottin säveltämä suoraviivainen hard rock -kappale. Nimikappale ”Waters Edge” oli kirjoitettu alun perin ”Big Apple Waltz” -singlen B-puolta ajatellen, mutta silloin se oli hyvin erilainen. Kappale kertoo Steve Priestin turhautumisesta Britanniassa asumiseen. Priest on kertonut, ettei hänellä ollut enää muita syitä asua maassa kuin vanhempansa ja veljensä, ja lisäksi hänellä oli ongelmia korkean verotuksen kanssa. Priest muuttikin pian New Yorkiin. ”Hot Shot Gambler” on musiikillisesti country rockia. Sen tekijäksi on merkitty Priest, mutta muistelmissaan hän kertoo tosiasiallisiksi säveltäjiksi Scottin ja Moberleyn. Päätöskappale on poppia edustava Ray McRinerin sävellys ”Give the Lady Some Respect”.

Steve Priest laulaa edellisalbumin tavoin valtaosan Waters Edgen kappaleista, ja kappaleissa ”Tell the Truth” ja ”Thank You for Loving Me” hän jakaa lauluosuudet Andy Scottin kanssa. Scott on solistina kappaleissa ”Too Much Talking” ja ”At Midnight”. Kappaleen ”Own Up” laulaa poikkeuksellisesti Mick Tucker.

Myynti ja painokset

Polydor Records julkaisi Waters Edge -albumin elokuussa 1980. Sweet oli menettänyt valtaosan takavuosien fanikunnastaan, eikä levy saavuttanut kaupallista suosiota, mikä turhautti yhtyettä. Albumin tavoin myöskään singlet ”Give the Lady Some Respect” ja ”Sixties Man” eivät saavuttaneet sijoituksia Britannian listalla ja jäivät alkuperäisen Sweetin viimeisiksi singlejulkaisuiksi. Molemmista kappaleista kuvattiin promovideot, ja vaikka yhtyeen esiintymiset televisiossa olivat käyneet vähiin, ”Sixties Manin” se soitti Galaxy-ohjelman pilottijaksossa.

Yhdysvalloissa ja Kanadassa albumin julkaisi Capitol Records nimellä Sweet VI. Siinä oli erilainen kappalejärjestys. Albumin nimi perustui siihen, että kyseessä oli Sweetin kuudes Pohjois-Amerikassa ilmestynyt studioalbumi, sillä yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä oli jätetty siellä julkaisematta. Sweet VI oli yhtyeen Pohjois-Amerikassa julkaistuista studioalbumeista ensimmäinen, joka ei noussut Bilboardin listalla edes 200 myydyimmän joukkoon. Yhtyeen levytyssopimus Pohjois-Amerikassa päättyi, kun Capitol kieltäytyi uusimasta sopimusta albumin heikon menestyksen vuoksi, eivätkä muutkaan amerikkalaiset yhtiöt olleet Sweetistä kiinnostuneita.

Albumi ilmestyi alun perin vinyylilevynä ja C-kasettina. Pohjoisamerikkalainen painos Sweet VI julkaistiin lisäksi 8-raitana. Ensimmäinen CD-painos ilmestyi 1992. Vuonna 2010 julkaistiin remasteroitu CD-versio, jossa oli bonuskappaleita.

Arvioita

Kriitikoiden vastaanotto
Arvostelupisteet
Julkaisu	Pisteet
Allmusic
Allmusic (Sweet VI)
Record Mirror

Britanniassa kriitikot suhtautuivat albumiin uteliaisuudella. Sounds-lehden Sandy Robertson kirjoitti albumin olevan kuin outo yhdistelmä Mick Ronsonin kitaransoittoa ja Queenin demoja. Hän myös valitti yhtyeen mieltymystä tuottaa ”pikkutarkkaa melodraamaa ala-arvoisella materiaalilla”. Record Mirror -lehden arvostelussa Dante Bonutto suhtautui levyyn myönteisemmin ja antoi sille täydet viisi tähteä. Hänen mielestään Waters Edge osoittaa, että Sweet on ilman Brian Connollyakin ”purukumipoptaiteen mestari”. Albumia hän kuvasi ”vastustamattomasi paketiksi” ja sanoi sen olevan ”kauniisti tuotettu, taitavasti soitettu ja välittömästi mieleenpainuva”.

Allmusicin myöhemmässä arvostelussa Tim Sendra kirjoittaa, että albumilla yhtye palasi vahvuuteensa eli mieleenpainuvien poplaulujen esittämiseen. Sendran mielestä albumi ei juurikaan kuulosta vanhalta Sweetiltä, mutta kappaleet ”Sixties Man”, ”At Midnight”, ”Getting in the Mood for Love” ja ”Hot Shot Gambler” ovat koukuttavaa ja yllättävän hyvää 1980-luvun virtaviivaista poppia. Kappaleesta ”Tell the Truth” hän löytää voimakkaita vaikutteita Electric Light Orchestralta. Sendra antaa albumin arvosanaksi 3,5 tähteä viidestä mahdollisesta.

Julkaisun jälkeen

Sweet ei konsertoinut vuonna 1980 lainkaan. Suunnitelmat albumin myyntiä edistävästä kiertueesta kariutuivat Mick Tuckerin sairastuttua haimatulehdukseen, johon hän tarvitsi sairaalahoitoa suurimman osan loppuvuodesta. Yhtye teki viimeiset esiintymisensä tammi–maaliskuussa 1981 Britannian-kiertueella, minkä jälkeen se käytännössä hajosi. Levytyssopimus Polydorin kanssa Euroopassa edellytti kuitenkin vielä yhtä albumia, ja vuonna 1982 julkaistiinkin postuumisti alkuperäisen Sweetin viimeinen levy Identity Crisis.

Viitteet