
Magnus Widar Brenner (16. elokuuta 1887 Helsinki – 12. maaliskuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen kasvitieteilijä.
Brennerin vanhemmat olivat kasvitieteilijä, rehtori Mårten Magnus Wilhelm Brenner ja Emilia Sofia Lindström (Silvius). Hän pääsi ylioppilaaksi Läroverket för gossar och flickor i Helsingfors -koulusta 1905 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1911 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1915. Brenner oli Suomen sisällissodan jälkeen sotavankilaitoksen palveluksessa, ensin Suomenlinnan vankileirin keskuskanslian hoitajana, elo–syyskuussa 1918 kaikkien Helsingin alueen sotavankiloiden johtajana ja sotavankilaitoksen lakkauttamisen jälkeen Suomenlinnan pakkotyölaitoksen johtajana. Pakkotyölaitos lakkautettiin 1919. Brenner vastasi Suomenlinnassa valtiorikosoikeuksien langettamien kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta.
Brenner oli vuodesta 1920 Helsingin yliopiston dosenttina ja vuodesta 1928 maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa kasvitieteen apulaisena.
Brenner oli naimisissa vuodesta 1912 Helmi Maria Granrothin kanssa. Hänen veljiään olivat geologi Thord Brenner ja maanviljelysneuvos Ola Brenner.