Wilhelm Pipping

Wilhelm Pipping (26. kesäkuuta 1854 Helsinki – 13. maaliskuuta 1926 Helsinki) oli suomalainen lastenlääkäri ja Helsingin yliopiston lastentautiopin ylimääräinen professori 1892–1921, professori 1921–1923, samoin kuin moninkertainen valtiopäivämies.

Wilhelm Pippingin vanhemmat olivat lääketieteen tohtori, professori Joachim Wilhelm Pipping ja Josefina Lovisa Kellgren. Hän pääsi ylioppilaaksi 1871 Helsingin yksityislyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1875, filosofian maisteriksi 1877, lääketieteen kandidaatiksi 1878, lääketieteen lisensiaatiksi 1882 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1886.

Pipping nimitettiin dosentiksi yleisessä patologiassa 1887 ja lastentaudeissa 1889. Kun lastentauteja varten katsottiin tarvittavan erityinen vakinainen opettaja ja ylimääräinen professorinvirka perustettiin, nimitettiin hänet helmikuussa 1892 maan ensimmäiseksi lastentautien ylimääräiseksi professoriksi. Kun sama virka vuonna 1921 muutettiin vakinaiseksi professorin viraksi, siirtyi hän silloin tähän toimeen. Korkean ikänsä vuoksi katsoi Pipping kuitenkin jo vuonna 1923 parhaaksi erota toimestaan, vaikka hän edelleen hoiti suurta yksityistä lääkäritointaan.

Pipping toimi sellaisen parantolan aikaansaamiseksi, jossa lapsilla esiintyvä luu- ja niveltuberkuloosi voitaisiin parantaa. Hänen johdollaan toiminut Risatautisfen lasten parantoiayhdistys suoritti Suomessa uraauurtavan työn tällä alalla. Yhdistyksen toimesta saatiin aikaan Hangon ja Tammisaaren kaupunkien välillä olevan Lappvikin aseman lähellä sijainnut Högsandin parantola, joka aluksi oli toiminnassa vain kesäisin. Myöhemmin parantola voitiin valtion avustuksella laajentaa koko vuoden toiminnassa olevaksi laitokseksi. Pippig oli 1891 jäsenenä komiteassa, jonka tehtävänä oli antaa lausunto voimisfeluopetuksen järjestämiseksi. Hän oli 1904-1907 Uusmaalaisen osakunnan inspehtorina.

Pipping oli ensimmäinen erikoistunut suomalainen lastenlääkäri ja suomalaisen pediatriikan keskeinen henkilö vuosikymmeniä. Hän edusti sukuaan aatelissäädyssä valtiopäivillä 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906.

Lähteet