Yangismi eli yangilaisuus (kiin. 楊朱學, Yáng Zhū xué) on varhaisen klassisen kiinalaisen filosofian suuntaus, joka liitetään ajattelija Yang Zhuhun (楊朱, n. 440–360 eaa.). Yangismi tunnetaan muiden filosofisten koulukuntien, erityisesti kungfutselaisuuden ja taolaisuuden vanhojen tekstien kautta, sillä itse Yang Zhulta ei ole säilynyt kirjoituksia.
Varhaisissa lähteissä yangismi kuvataan oppina, joka korostaa yksilön elämän ja ruumiillisen koskemattomuuden vaalimista sekä torjuu moraaliset ja poliittiset opit, jotka edellyttävät yksilöltä uhrautumista valtion, hallitsijan tai yleisen moraaliperiaatteen vuoksi.
Yang Zhu sijoitetaan tavallisesti Taistelevien läänitysvaltioiden kaudelle (n. 475–221 eaa.), jolloin Kiinassa toimi useita kilpailevia filosofisia suuntauksia. Yangismi mainitaan usein yhdessä kungfutselaisuuden ja mohistisen ajattelun kanssa osana aikakauden keskeistä eettistä keskustelua. On kuitenkin merkille pantavaa, että yangismia ei mainita varhaisissa kiinalaisen filosofian yleiskatsauksissa, kuten Xunzissa, Han Feizissä, Zhuangzin luvussa 33 (Maailma), Huainanzissa, Shijissä tai Hanshussa.
Suurin osa tiedoista Yang Zhun ajattelusta perustuu kungfutselaisiin lähteisiin, erityisesti teokseen Mengzi, jossa yangismi esitetään kriittisesti ja vastakkaisena kungfutselaiselle moraalikäsitykselle.
Varhaisten lähteiden perusteella yangismiin liitetään ainakin seuraavia piirteitä:
Nykyinen tutkimus korostaa, että nämä kuvaukset ovat peräisin vastustajien teksteistä ja saattavat yksinkertaistaa tai kärjistää Yang Zhun näkemyksiä.
Mengzissa yangismi asetetaan vastakkain mohistisen ajattelun kanssa. Yangismin katsotaan korostavan yksilöä, kun taas mohistinen ajattelu painottaa puolueetonta huolenpitoa kaikista ihmisistä. Kungfutselaisuus esitetään näiden kahden ääripään välissä olevana näkemyksenä.
Useat tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota yangismin ja varhaisen taolaisen filosofian välisiin yhtäläisyyksiin. Erityisesti teoksessa Zhuangzi esiintyvät elämän vaalimisen, poliittisen vetäytymisen ja moraalisten normien relativisoinnin teemat muistuttavat yangilaisiksi tulkittuja näkemyksiä. Tosin Zhuangzissa on myös yangismia kritisoivia kohtia. Yangismia ei yleensä pidetä varsinaisena taolaisuuden muotona, ja sen suhde taolaiseen ajatteluun on tutkimuksessa avoin kysymys.
Nykyisessä tutkimuksessa yangismia ei yleensä pidetä järjestäytyneenä tai institutionaalisena koulukuntana, vaan eettisenä suuntauksena varhaisen kiinalaisen filosofian kentällä. Yang Zhun ajatusten on tulkittu heijastavan Taistelevien läänitysvaltioiden aikakautta leimannutta väkivaltaista ja epävakaata yhteiskunnallista tilannetta sekä kyseenalaistavan vaatimuksia lojaalisuudesta ja sankarillisesta uhrautumisesta.
Tutkijat korostavat myös, ettei yangismi vastaa modernia käsitystä egoismista, vaan edustaa pikemminkin elämänfilosofiaa, jossa painottuvat kehollinen koskemattomuus ja elämän rajallisuuden tunnustaminen.
Vaikka yangismi ei säilynyt itsenäisenä filosofisena perinteenä, sillä oli merkittävä rooli varhaisen kiinalaisen filosofian kehityksessä. Se toimi kriittisenä vastavoimana kungfutselaisille ja mohistisille moraaliteorioille ja vaikutti varhaisen kiinalaisen ajattelun käsityksiin yksilön ja yhteisön suhteesta.