Yang Zhu (kiin. 楊朱, myös muodossa Yangzi 楊子; noin 350 eaa.) oli varhaisen Kiinan ajattelija, jota pidetään yangismin (楊朱學派, Yang Zhu xuepai) perustajana. Hän korosti yksilön autonomiaa, ruumiillista koskemattomuutta ja luonnollista elämää. Hänen keskeinen mottonsa oli ”itsensä vuoksi” (為我, wei wo), jota on myöhemmin tulkittu egoismina, individualismina tai hedonismina.
Yang Zhun hahmo tunnetaan lähinnä muiden kirjoittajien välityksellä, eikä hänen omia teoksiaan ole säilynyt.
Lähteet ja historiallinen tausta
Varhaisimmat maininnat Yang Zhusta löytyvät teoksista Mengzi (孟子), Zhuangzi (莊子), Han Feizi (韓非子), Lüshi chunqiu (呂氏春秋), Huainanzi (淮南子) ja Liezi (列子).
Hänen opetuksensa eivät muodosta yhtenäistä filosofiaa, vaan erilaisia tulkintakerrostumia, joita on syntynyt vuosisatojen kuluessa. Belgialainen sinologi Carine M. G. Defoort on osoittanut, että Yang Zhun hahmo on historiallinen rakennelma, joka on muuttunut eri aikakausien ideologisten tarpeiden mukaan. Hän esittää viisi kiinalaisessa keskustelussa esiintynyttä visiota Yang Zhusta, ennen kuin hänestä tehtiin 1900-luvulla filosofinen individualisti, jollaisena hänet nykyään yleensä tunnetaan: väittelijä ja vastustaja, harhaoppinen, merkittävä hahmo Liezi-teoksessa, epätäydellinen mestari ja reformaattori.
Han-kaudella (206 eaa.–220 jaa.) Mengzin näkemys vakiintui retoriseksi vastakohdaksi: Mengzi oli moraalinen sankari, Yang Zhu ja Mozi ”harhaoppisia”.
Myöhemmin Tang-kaudella Han Yu 韩愈 (768–824) laajensi vastakkainasettelua lisäämällä siihen myös Laozin ja Buddhan, väittäen, että ”Laozi ja Buddha ovat vaarallisempia kuin Yang ja Mo".
Liezi-teoksen seitsemäs luku ”Yang Zhu” (列子·楊朱篇) on ainoa klassinen kiinalainen teksti, joka kantaa hänen nimeään. Siinä Yang Zhu esitetään yksilön vapauden ja luonnollisten halujen puolustajana. Hän lausuu:
”Jos maailma hyötyisi, vaikka menettäisin yhden karvan, en tekisi sitä.” (Liezi 7, 41/18–20)
Tämä kohta on tulkittu ironiseksi puolustukseksi itsemääräämisoikeudelle: jokaisen tulisi huolehtia itsestään eikä uhrata itseään yhteiskunnallisten tavoitteiden vuoksi.
Yang Zhu liitetään tässä teoksessa Laozin ja Guanyinin oppiperinteeseen, mikä vahvisti hänen asemansa taolaisuuden varhaisena edustajana.
Song-kauden uuskonfutselaiset ajattelijat, kuten Zhu Xi (1130–1200) ja Cheng-veljekset (Cheng Hao ja Cheng Yi), tulkitsivat Yang Zhun ja Mo Zin edustavan moraalisen liiallisuuden ääripäitä. Mozi oli heidän mukaansa liian altruistinen (ren, 仁), kun taas Yang Zhu liiaksi korosti oikeamielisyyttä (yi, 義).
Zhu Xin mukaan ”Mengzi kumotessaan Yang Zhun kumosi samalla myös Zhuangzin ja Laozin”.
Uudistusajattelija Kang Youwei (1858–1927) esitti Yang Zhun teoksessaan Kongzi gaizhi kao (孔子改制考, 1897) pienimuotoisena poliittisena uudistajana, joka vastusti Konfutsen valtiollista uskontoa.
Kang sijoitti hänet Laozin oppilaaksi ja näki hänet osana taolaista perinnettä, joka painotti yksilöllisyyttä ja luonnonmukaisuutta vastapainona valtiolliselle kontrollille.
Moderni tulkinta
1900-luvun alusta lähtien Yang Zhun ajattelua on tulkittu uudelleen filosofiseksi individualismiksi, joka puolustaa autonomiaa ja suvaitsevaisuutta.
Kiinan tasavallan alkuaikoina ja myöhemmin 1900-luvun tutkimuksessa (esim. A.C. Graham, Roger T. Ames) Yang Zhua on verrattu länsimaisiin hedonisteihin ja eksistentialisteihin. Häntä on kuvattu ajattelijana, joka asetti yksilön elämän ja luonnollisen olemisen kaiken yhteiskunnallisen moraalin edelle.
Defoortin mukaan nykyinen kuva Yang Zhusta on 1900-luvun konstruktio, joka on syrjäyttänyt aiempien aikojen monimuotoiset tulkinnat.
Vaikutus ja perintö
Yang Zhun ajattelulla on ollut huomattava vaikutus myöhempään taolaiseen filosofiaan ja kiinalaiseen käsitykseen yksilöllisyydestä. Hänen ajatuksiaan on verrattu länsimaiseen eettiseen egoismiin ja antiikin epikurolaisuuteen.
Kiinalaisessa kulttuurissa hän on toiminut vastakohtana sekä konfutselaiselle kollektivismille että mohistiselle universalismille, ja modernissa populaarikulttuurissa häntä on toisinaan pidetty ”ensimmäisenä yksilöllisyyden puolustajana” Kiinan historiassa.
Defoort, Carine M. G. (2020). ”Five Visions of Yang Zhu: Before He Became a Philosopher.” Asian Studies, 8(2), 235–256.
Graham, A. C. (1989). Disputers of the Tao: Philosophical Argument in Ancient China. La Salle: Open Court.
Graham, A. C. (1990). The Book of Lieh-tzu: A Classic of Tao. New York: Columbia University Press.
Hall, David L. & Ames, Roger T. (1987). Thinking Through Confucius. Albany: SUNY Press.
Nan Zhang (2021). "Searching for the Way in Life: Yang Zhu’s Theory of Tending Life in Liezi." Literary Studies, 34(01), 140–153.
Xiaowei Wang (2022). "Struggling between Tradition and Modernity: Liang Qichao’s Portrayal of Yang Zhu." The Many Lives of Yang Zhu A Historical Overview. Edited by: Carine Defoort and Ting-mien Lee. New York: SUNY Press, 259–288.
Xiaowei Wang (2023). “From Heretic to Hedonist: Kang Youwei’s Transformation of Yang Zhu”. Asian Studies 11(2), 295–314. https://doi.org/10.4312/as.2023.11.2.295-314.
Viitteet
↑Graham, A. C. (1989). Disputers of the Tao: Philosophical Argument in Ancient China. La Salle: Open Court, s. 53–64.
↑Nan Zhang (2021). Searching for the Way in Life: Yang Zhu’s Theory of Tending Life in Liezi. Literary Studies, 34(01), s. 141.
↑Defoort, Carine M. G. (2020). ”Five Visions of Yang Zhu: Before He Became a Philosopher.” Asian Studies, 8(2), s. 236–237.
↑Xiaowei Wang (2022). "Struggling between Tradition and Modernity: Liang Qichao’s Portrayal of Yang Zhu." The Many Lives of Yang Zhu A Historical Overview. Edited by: Carine Defoort and Ting-mien Lee. New York: SUNY Press, s. 259–261.
↑Hall, David L. & Ames, Roger T. (1987). Thinking Through Confucius. Albany: SUNY Press, 92–96.
