
Zhao Shuli (yksink.: 赵树理; perint.: 趙樹理; pinyin: Zhào Shùlǐ, 24. syyskuuta 1906 Qinshui, Shanxi – 23. syyskuuta 1970 Taiyuan) oli kiinalainen kirjailija.
Zhao Shuli syntyi köyhään talonpoikaisperheeseen. Hän opiskeli opettajaopistossa ja työskenteli opettajana ja kiertävän teatterin näyttelijänä. Zhao liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen vuonna 1927, toimi kunnanjohtajana kommunistien hallussa olleella alueella ja osallistui maareformiin toteuttamiseen.
Zhao aloitti kirjailijanuransa länsimaista kirjallisuutta jäljittelevillä kertomuksilla, mutta ryhtyi sitten Lu Xunin ja vasemmistolaisen kirjallisuusliikkeen vaikutuksesta kuvaamaan maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia. Mao Zedongin puheet Yan’anin kirjallisuus- ja taidefoorumissa vuonna 1942 tekivät hänestä kommunistisen kirjallisuusrintaman merkkihenkilön.
Zhaon varhaiset kertomukset kuten Xiao Erhei jiehun (”Pikku-Erhein naimisiinmeno”) ja Li Youcai banhua (”Li Youcain riimejä”, molemmat 1943) kuvaavat kansanperinteen ja huumorin keinoin kiinalaisen maaseudun ongelmia. Kiinan–Japanin sodan aikaan sijoittuvan pienoisromaanin Kylä muuttuu (Li Jiazhuang de bianqian, 1946) sekä romaanin San li wan (1955) aiheena ovat maaseudulla tapahtuneet yhteiskunnalliset ja henkiset muutokset.
Zhao toimi Kiinan kansankongressin edustajana. Häntä kidutettiin kulttuurivallankumouksen aikana ja hän kuoli vankilassa.