Zinaida Hippius

Ilja Repin, 1894, Zinaida Hippius.
Zinaida Gippius, Leon Bakst 1910

Zinaida Nikolajevna Gippius, myös Hippius (ven. Зинаи́да Никола́евна Ги́ппиус); (8. marraskuuta (J: 20. marraskuuta) 1869 Beljov, Venäjän keisarikunta – 9. syyskuuta 1945 Pariisi, Ranska) oli symbolistinen ja dekadenssia edustava venäläinen runoilija.

Kirjallinen ura

Gippius on jäänyt kirjallisuushistoriaan toisaalta omaleimaisten runojensa ja toisaalta totutusta poikkeavan persoonansa ansiosta. Hänen epätavallisuutensa johtuu ennen muuta siitä, että hän rikkoi silloisia sukupuolinormeja: hän oli liian aktiivinen, liian itsevarma ja liian menestyvä, jotta olisi soveltunut aikansa naisen rooliin. Monokkelin läpi kriittisesti tarkkailevan naisen maskuliininen käytös herätti aikanaan huomiota.

Zinaida Gippius (1869-1945), R. Scharlin valokuva, 1897 Pietari
Zinaida Gippius, Leon Bakst 1906, Tretjakovin galleria
Zinaida Gippius 1910-luvun alussa

Kriitikkojen mukaan Gippiuksen asema runoudessa oli myös maskuliininen, hän ei kirjoittanut kuten aikakautensa naisrunoilijat vaan kirjoitti samoista aiheista kuin miehet. Hän tarttui mm. filosofisiin teemoihin. Hän poikkeaa romantiikan ajan naisrunoilijoista, jotka alkoivat kirjoittaa aikakauden runoilijaihanteen mukaisesti vasta paljon mieskirjailijoita myöhemmin.

Runoudessaan Gippius oli Venäjän ensimmäisiä dekadenssin ihanteita toteuttaneita kirjailijoita. Hänen runoudessaan uutta edustivat ennen muuta runomuoto ja runokieli (metaforat). Hän laajensi ruonoutta myös temaattisesti: tähän asti naisrunoilijoiden keskeinen teema oli ollut rakkaus, mutta Gippiuksen runoissa tärkeällä sijalla olivat filosofiset ja uskonnolliset kysymykset. Myös luovuus ja kirjailijuus ovat toistuvia teemoja. Määrällisesti hänen tuotansa on suppea: hän kertoi runon tekemisen vaativan suunnatonta ponnistelua ja tuskaa. Runojen lisäksi hän kirjoitti proosaa, näytelmiä, kritiikkiä ja esseitä sekä muistelmateoksia. Toisin kuin runot Gippiuksen kertomukset ovat muodoltaan hyvin perinteisiä.

Suomennettu tuotanto

Zinaida Gippius ja Akim Volinski (Flexer), n. 1890-luku

Runo Hämähäkit (ven. Пауки, Pauki, 1903, suom. K.E. Julkaistu vuonna 2015 teoksessa Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 381). Hänen esseitään on julkaistu suomeksi kokoelmassa Venäläinen Eros (1992). Ensimmäinen suomennoskokoelma Gippiuksen runoja ilmestyi vuonna 2026.

Perintö

Zinaida Gippius on haudattu saman hautapaaden alle puolisonsa Dmitri Merežkovskin kanssa Sainte-Genevieve-des-Bois'n ortodoksiselle hautausmaalle. Gippiuksen teoksia julkaistiin Neuvostoliitossa vasta vuonna 1990.

Teoksia

Runous

Proosa

Dramaturgia

Kritiikkiä ja journalismia