Keisari Severus Alexander pyrki järjestämään vuonna 227 hyökkäyksen Persiaa vastaan.
Vuonna 233 Keisari Severus Alexander palasi Roomaan merkittävien sotilaallisten tappioiden jälkeen.
Gootit hyökkäilivät Rooman provinsseihin. Alexander pyrki taistelemaan germaaneja vastaan.
Vuonna 235 Rooman valtakunnan niin sanottu 200-luvun kriisi alkoi ja jatkui vuoteen 275 saakka.
Vuonna 235 Hallitsijaan pettyneen armeijan sotilaat murhasivat Severus Alexanderin ja nimittivät keisariksi Maximinus Thraxin, joka oli vallassa kolme vuotta.
Numidian maaherra Capelianus kukisti Gordianus II:n komentaman nostoväkiarmeijan Karthagon edustalla käydyssä taistelussa. Gordianus II sai surmansa, ja Gordianus I teki itsemurhan.
Rooman senaatti nimitti keskuudestaan kaksi uutta keisaria, Pupienuksen ja Balbinuksen, jotka johtivat kapinaa keisari Maximinusta vastaan.
Keisari Maximinus ja hänen poikansa Maximus murhattiin Aquileian piirityksen aikana. Maximinuksen armeija siirtyi keisari Pupienuksen ja Balbinuksen puolelle.
Tämän jälkeen samana vuonna 251 uudeksi Rooman keisariksi valikoitui Trebonianus Gallus, joka nimitti Hostilianuksen kanssahallitsijakseen.
Hostilianus kuitenkin kuoli samana vuonna, minkä jälkeen Volusianus nousi Galluksen kanssahallitsijaksi.
Vuonna 253 Rooman keisari Trebonianus Gallus ja tämän kanssahallitsija Volusianus tapettiin hänen omien sotilaidensa toimesta, kun komentaja Aemilianus oli julistettu keisariksi. Gallus oli pyytänyt komentajan Valerianuksen apuunsa, mutta tämä ei ehtinyt paikalle ennen keisareiden kuolemaa.
Aemilianus ehti olla keisari vain kolme kuukautta ennen kuin hänet surmattiin.
Samana vuonna 253 Rooman keisariksi nousi Valerianus, joka valitsi poikansa Gallienuksen kanssahallitsijakseen.
Vuonna 260 Rooman keisari Valerianus kuoli, kun hän lähti taistelemaan itään persialaisia vastaan, ja hänen poikansa Gallienus jäi hallitsemaan Rooman valtakuntaa.
Vuonna 268 Rooman keisari Gallienus murhattiin omien upseeriensa toimesta, ja komentaja Claudius Gothicus (Claudius II) nousi keisariksi.
Vuoden 270 heinäkuussa tai elokuussa Claudiuksen veli Quintillus julistautui keisariksi Pohjois-Italiassa, mutta noin kolmen kuukauden kuluttua Quintillus kuoli tai tapettiin, jolloin Aurelianus nousi keisariksi.
Palmyran kuningatar ja regentti Zenobia pakeni kaupungista, mutta hänet vangittiin Eufrat-joen varrella.
Vuonna 273 Palmyra kapinoi roomalaisia vastaan. Roomalaiset kukistivat kapinan ryöstäen ja tuhoten kaupungin.
Vuonna 274 Rooman keisari Aurelianus teki Tetricuksen, Gallian keisarikunnan viimeisen keisarin, kanssa sopimuksen, jolla tälle annettiin valta hallita Lucaniaa, mutta koko Rooman valtakunnan hallinto siirtyi Aurelianukselle.
Vuonna 275 Rooman keisari Aurelianus joutui omien sotilaidensa murhaamaksi. Muutaman kuukauden kuluttua hänen seuraajakseen nousi senaatin hyväksymänä Marcus Claudius Tacitus.
Vuonna 240 African provinssin maaherra Sabinianus kapinoi keisari Gordianus III:ta vastaan ja julistautui keisariksi. Hänet kuitenkin kukistettiin pian.
Vuonna 297 Egyptissä syntyi kapina, minkä johdosta Lucius Domitius Domitianus julisti itsensä keisariksi. Hänet kuitenkin salamurhattiin, jolloin Aurelius Achilleus pyrki keisariksi. Hänet kuitenkin tapettiin seuraavana vuonna.
Aasia
Korean kuningaskunnan, Sillan, hallitsijat 200-luvulla
Sun Hao nousi vuonna 264 Wu-kuningaskunnan viimeiseksi keisariksi kolmen kuningaskunnan aikana, kunnes hänen hallintonsa päätteeksi Wu-kuningaskunta antautui Jin-dynastialle vuonna 280 päättäen kolmen kuningaskunnan aikakauden.
↑Bowman et al.:The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337, s. 35, 775.Cambridge University Press, 2005.ISBN978-0-521-30199-2(englanniksi)
↑Alan K. Bowman et al.:The Cambridge Ancient History, Second Edition, Volume XII: The Crisis of Empire, A.D. 193-337.Cambridge University Press, 2005.ISBN0-521-30199-8
↑Alan K. Bowman et al.:The Cambridge Ancient History, Second Edition, Volume XII: The Crisis of Empire, A.D. 193-337.Cambridge University Press, 2005.ISBN0-521-30199-8
↑Alan K. Bowman et al.:The Cambridge Ancient History, Second Edition, Volume XII: The Crisis of Empire, A.D. 193-337.Cambridge University Press, 2005.ISBN0-521-30199-8
123456Bowman et al.:The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337, s. 34–35.Cambridge University Press, 2005.ISBN978-0-521-30199-2(englanniksi)
↑Michael L. Meckler:Gordian III (238-244 A.D.)8.4.2001.De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors.Arkistoitu20.4.2001. Viitattu 2.12.2009.(englanniksi)
↑Michael L. Meckler:Gordian III (238-244 A.D.)8.4.2001.De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors.Arkistoitu20.4.2001. Viitattu 2.12.2009.(englanniksi)
123Donald L. Wasson:Philip the Arab.World History Encyclopedia,8.1.2014.Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Alan K. Bowman et al.:The Cambridge Ancient History, Second Edition, Volume XII: The Crisis of Empire, A.D. 193-337.Cambridge University Press, 2005.ISBN0-521-30199-8
↑Bowman et al.:The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337, s. 34–35.Cambridge University Press, 2005.ISBN978-0-521-30199-2(englanniksi)
↑Michael L. Meckler:Gordian III (238-244 A.D.)8.4.2001.De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors.Arkistoitu20.4.2001. Viitattu 2.12.2009.(englanniksi)
↑Donald L. Wasson:Gordian Emperors.World History Encyclopedia,25.11.2013.Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Donald L. Wasson:Diocletian.World History Encyclopedia,2.2.2014.Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Bowman et al.:The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337, s. 35.Cambridge University Press, 2005.ISBN978-0-521-30199-2(englanniksi)
↑Bowman et al.:The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337, s. 34–35.Cambridge University Press, 2005.ISBN978-0-521-30199-2(englanniksi)
↑Donald L. Wasson:Gordian Emperors.World History Encyclopedia,25.11.2013.Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Donald L. Wasson:Diocletian.World History Encyclopedia,2.2.2014.Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)