Agonisti

Reseptorivaste (%) aineen logaritmisen pitoisuuden funktiona. Käyrät kuvaavat (ylhäältä alas lueteltuna) täys- ja osittaisagonistin, neutraalin antagonistin ja käänteisagonistin vaikutusta reseptorivasteeseen suhteessa vasteen perustasoon (0 %).

Agonistit ovat farmakologiassa aineryhmä, johon kuuluvat aineet sitoutuvat tiettyihin reseptoreihin aktivoivasti, tai jos ne ovat käänteisagonisteja, ne sitoutuvat inaktivoivasti. Kyllin monen tietyntyyppisen reseptorin aktivointi aiheuttaa eliössä reseptorien aktivoinnille ominaisia vaikutuksia, kuten vaikkapa sydämen sykkeen tihenemisen. Nimi agonisti tulee muinaiskreikan sanasta αγωνιστής (agōnistēs), joka tarkoittaa kilpailijaa.

Antagonistit taas ovat aineita, jotka estävät agonistien aktivoivaa tai inaktivoivaa vaikutusta. Agonisteja ja antagonisteja sanotaan usein ligandeiksi. Kumpikin voi olla sisäsyntyinen tai eliön ulkopuolelta tullut. Ne voivat muun muassa olla hormoneita, lääkkeitä tai välittäjäaineita.

Luokittelu

Aineen sitoutumisherkkyyttä reseptoriin kuvaa affiniteetti. Pelkkä sitoutuminen ei riitä reseptorivasteen aikaansaantiin. Sitoutuneen aineen vasteen aiheuttamiskykyä kuvaa teho. Jos teho on nolla, aine ei ole agonisti vaan antagonisti. Jos aine lisää reseptorivastetta tai tuottaa päinvastaisen vasteen, aine on agonisti.

Agonistien tehoa kuvaavat eri käsitteet:

Tehoasteikko käänteisagonisteista (vas.) superagonisteihin (oik.).

Agonismiin liittyy muitakin käsitteitä:

Teho

Y-akseli: vaste. X-akseli: konsentraation/annoskoon logaritminen asteikko. Sininen: täysagonisti. Punainen: osittaisagonisti. Käyrät ovat sigmoidisia. Kuvassa on Emax ja ED50/EC50.

Reseptorien aktiivisuus voidaan mitata kokeellisesti. Saadaan kuvaaja, jossa agonistin aikaansaama vaste on konsentraation (in vitro) tai annoksen (in vivo) funktiona. Konsentraatio tai annos esitetään selkeyden takia logaritmisesti, jolloin saadaan hyperbelisen käyrän sijaan sigmoidinen käyrä (kuva).

Agonistin aikaansaama maksimivaste eli Emax-arvo on kuvaajasta luettuna taso, jonka jälkeen agonistin teho ei kasva. Arvoa, joka on tästä puolet, kutsutaan EC50-arvoksi konsentraatioita käytettäessä ja ED50-arvoksi koe-eläimille tai -henkilöille annettuja annoksia käytettäessä. Edeltäviä arvoja käytetään farmakologiassa usein verrattaessa samavaikutteisten lääkkeiden tehoja toisiinsa.

Katso myös