Alaviitti-dynastia on Marokkoa 1600-luvulta lähtien hallinnut sunnalainen beduiinidynastia, joka katsoo polveutuvansa Muhammedista tämän tyttären Fatiman ja Muhammedin vävyn Alin kautta. Sukulinjan takia dynastia on Šarif, ylhäinen, samoin kuin sitä ennen hallinnut Saadien dynastia. Saadit ja Alaviitit muuttivat Arabian niemimaalta Marokkoon ja asettuivat sinne jo 1200-luvulla. Saadi-šarifit saivat Marokon hallintaansa 1500-luvun alkupuolella syrjäyttämällä aiemmat wattasidi-hallitsijat.
Alaviittien dynastian kanta-aluetta Marokossa on Tafilaltin alueen hedelmällinen keidas, joka tunnettiin strategisesta sijainnistaan Saharan ylittävien kauppareittien varrella. Profeetta Muhammedista alkava sukulinja toi heille valtavaa hengellistä arvovaltaa, mikä oli ratkaiseva tekijä heidän noustessaan valtaan.
1600-luvun puolivälissä Saadien dynastian valta oli hiipumassa; sisäiset kiistat ja ulkoiset paineet heikensivät sitä. Alaviitit nousivat yhdistäväksi voimaksi. Al-Rashidin (k. 1672) johtajuus auttoi heitä vakiinnuttamaan valtansa hajanaisessa Marokossa. Vielä merkittävämmässä roolissa tässä vakiinnuttamisessa oli hänen poikansa Ismail ibn Sharif (hallitsi 1672–1727). Ismail ibn Sharif oli pelottava soturi ja taitava poliitikko. Hän loi vahvan, keskitetyn valtion ja rakennutti mahtavan pääkaupungin Meknèsiin. Hän perusti tunnetun ja voimakkaan ”mustan kaartin” (Abid al-Bukhari) turvaamaan valtansa. Hänen hallituskautensa toi maahan jälleen vakautta ja lujitti sen alueellista yhtenäisyyttä.
Uusi valtakausi alkoi sulttaani Mohammed V:n johdolla, joka johdatti maansa irti siirtomaa-asemasta 1956. Hän muutti sulttaanikunnan moderniksi monarkiaksi, jolloin hänestä tuli kuningas Muhammed V.
Muhammad V ja hänen seuraajansa Hassan II perivät yhtenäisen valtion (huolimatta Espanjan hallussa olleista Ifnin, Länsi-Saharan, Ceutan ja Melillan alueista), toimivan hallinnon sekä kansan vahvan luottamuksen hallinnon oikeutukseen. Tämä luottamus perustui heidän puolustamaansa marokkolaiseen nationalismiin sekä kuninkaan asemaan sekä valtionpäämiehenä että Marokon muslimiyhteisön imaamina. Heidän ottivat tehtäväkseen rakentaa moderni ja kehittynyt valtio, varmistaa poliittisesti ja alueellisesti jakautuneiden ryhmien uskollisuus, tarjota sosiaalipalveluja sekä edistää työllisyyttä ja talouskasvua kansalle, jonka odotukset olivat kasvaneet.