| Allan Mikael Gummerus | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. elokuuta 1904 Pyhäjoki |
| Kuollut | 18. heinäkuuta 1941 (36 vuotta) Harlun Läskelä |
| Ammatti | upseeri, poikaurheilun ohjaaja |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | |
| Taistelut ja sodat | Talvisota / suojajoukot, Karjalankannas Jatkosota / Laatokan Karjala |
| Sotilasarvo | Luutnantti |
| Joukko-osasto | Er.P 4 JR 8 |
Allan Mikael Gummerus (4. elokuuta 1904, Pyhäjoki – 18. heinäkuuta 1941, Harlun Läskelä) oli nuoruudessaan kansallisen tason yleisurheilija, kadettikoulun käynyt, mutta toimi 1930-luvulla nuorten urheiluvalmentajana. Hän kaatui jatkosodan hyökkäysvaiheessa heinäkuussa 1941.
Allan Gummeruksen asui lapsuutensa Raahessa ja muutti vuonna 1919 Tornioon, jossa hän kävi ns. keskikoulun jatkoluokkia eli lukioluokkia nykyistä Tornion yhteislyseon lukiota vastaavassa koulussa, josta valmistui ylioppilaaksi keväällä 1925. Tornion vuosina Allan Gummeruksesta kehittyi lupaava yleisurheilija, joka menestyi Pohjois-Suomen yleisurheilukisoissa; erityisesti pikajuoksuissa ja hyppylajeissa. Kovia aikakauden kilpakumppaneita Gummerukselle olivat Tornion seudulla hieman nuorempi koulukaveri Tauno Viiri ja muualla Pohjois-Suomessa kajaanilainen Urho Kekkonen ja kemiläinen Aarne Jounela. Hän osallistui kesällä 1925 SM-kisoihin sijoittuen viisiottelussa 5:ksi ja pituushypyssä 4:ksi, joka jäi hänen parhaaksi sijoitukseksi SM-kisojen pituushypyssä. Hän edusti tällöin Tornion Pyryä.
Oulussa Pohjanmaan Jääkäripataljoonassa suoritetun asevelvollisuuden jälkeen Allan Gummerus siirtyi kadettikouluun, josta hän valmistui upseeriksi vuonna 1928. Hän erosi puolustuslaitoksen palveluksesta vuonna 1933 ja siirtyi myöhemmin Viipurin suojeluskuntapiirin palvelukseen vuosiksi 1935-1936.
Tänä aikana hän edusti paikallista Viipurin Urheilijoita, jonka riveissä hän kilpaili moniotteluissa ja yksittäisistä lajeista pituushypyssä, jossa hän teki vuonna 1934 ennätyksekseen 701 cm. Saman vuoden SM-kisoissa hän oli 8. Gummeruksen paras laji SM-kisoissa 1930-luvun alussa oli viisiottelu, jossa hänen sijoituksensa olivat vuonna 1931 6., 1934 ja 1935 4. Viimeisen kerran hän kisasi Kalevan kisoissa kesällä 1938.
Sotilasuran jälkeen hän siirtyi keväällä 1937 Viipurin Urheiljoiden poikaurheilutoiminnan vetäjäksi. Toiminta oli esikuva Karjalan alueella muuallakin käynistyneelle poikaurheilutoiminnalle.
Käynnistyneessä Talvisodassa hän toimi Er.P 4:n komppanianpäällikkönä osallistuen sodan alkuvaiheen suojajoukkotaisteluihin Muolaan ryhmässä. Sodan loppuvaihessa helmikuun lopulla hän toimi vs. pataljoonan komentajana joukkojen ollessa perääntynyt Mannerheim-linjalta Noskuanselän ja Kaltoveden väliselle taka-asemalle, jota se puolusti yhdessä 4. prikaatin kanssa. Jatkosodassa Allan Gummerus toimi JR 8:n pataljoonankomentajana sen edetessä Laatokan Karjalassa. Gummerus kaatui 22. heinäkuuta 1941 Harlun Läskelän tehdasalueella.
Gummeruksen kaatumisen sanotaan olleen esikuva Väinö Linnan kirjan Tuntamaton sotilas Asumaniemi-hahmolle kuvatessaan Asumaniemen kaatumista kirjassa. Luonteeltaan Asumaniemeä muistutti Linnan rykmentissä toisen jalkaväkikomppanian päällikkönä ollut hurjapäisen rohkea luutnantti Allan Gummerus, joka kaatui Läskelässä lähellä Linnan vartiopaikkaa jatkosodan hyökkäysvaiheen alkupuolella heinäkuussa 1941. Gummerus seisoi avoimella paikalla tutkimassa karttalehteä, kun vihollinen ampui hänet todennäköisesti Läskelän tehtaan ikkunasta. Gummeruksen viimeisten sanojen kerrotaan olleen: "Perkele, kummalla puolen sydän on?"