Anders Ahonen
| Anders Ahonen | |
|---|---|
| Suomen va. valtuutettu Neuvostoliitossa | |
|
1921
|
|
| Seuraaja | Eero Järnefelt |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anders Ahonen |
| Syntynyt | 24. heinäkuuta 1865 Hollola |
| Kuollut | 13. lokakuuta 1932 (67 vuotta) |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | diplomaatti |
Anders Ahonen (24. heinäkuuta 1865 Hollola – 13. lokakuuta 1932) oli suomalainen rautatieinsinööri, Rautatiehallituksen päätirehtööri (pääjohtaja) vuosina 1908–1917 ja diplomaatti. Hän oli asiantuntijana rauhanneuvotteluissa Tartossa 1920.
Anders Ahosen vanhemmat olivat kruununtilan vuokraaja Antti Ahonen ja Eeva Ahonen. Heinolan reaalikoulun käynyt Ahonen valmistui Polyteknillisestä opistosta insinööriksi 1891 ja teki opintomatkoja ulkomaille.
Opiskeluaikanaan Ahonen otti osaa harjoittelijana Karjalan pääradan tutkimukseen ja palveli sitten pari vuotta apulaisinsinöörinä Helsingin kaupungin rakennuskonttorissa. Hän työskenteli sen jälkeen Kymin haararadan rakennustyömaalla sekä apulaisinsinöörinä Länsi-Hämeen piirissä. Vuonna 1893 Ahonen lähti ulkomaille tehtävänään valtion puolesta vastaanottaa ratakiskoja englantilaisesta tehtaasta. Vuonna 1895 hän valvoi Saksassa rautatiesiltojen rakentamista Värtsilään ja Vuoksenniskaan ja vuonna 1896 hän oli Belgiassa, josta kiskoja oli tilattu Keuruun—Jyväskylän rautatietä varten. Ahonen palveli tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa vuoteen 1898 saakka kunnes hänet tällöin määrättiin ratainsinöörin apulaiseksi Pietariin. Hän työskenteli Pietarissa kymmenen vuotta, vuodesta 1905 alkaen Suomen valtion rautateiden Pietarin piiripäällikkönä kunnes hänet 1908 kutsuttiin Suomen rautatielaitoksen pääjohtajaksi. Pääjohtajavuosinaan Ahonen oli mukana komiteassa, jonka tarkoituksena oli valmistella kysymystä Vuoksen vesivoiman käyttämisestä rautatieliikenteen ja teollisuuden hyväksi sekä otti osaa useihin konferensseihin Pietarissa, joissa Suomen kulkulaitosasioita käsiteltiin. Vuonna 1917 hän erosi pääjohtajan virasta ja asui sitten Helsingissä yksityishenkilönä. Hänelle myönnettiin todellisen valtioneuvoksen arvo.
Suomen sisällissodan jälkeen Ahonen sai selvittääksensä niin sanotun sotasaaliskeskusosaston alaisina olleet asiat ja oli osaston päällikkönä koko sen toimiajan. Tarton rauhanneuvotteluissa hän oli mukana yhtenä Suomen edustajana. Venäjän-asiain tuntijana Ahonen oli Suomen hallituksen apuna kaikissa muissakin kysymyksissä, joita tuli esille Suomen ja Venäjän välisten suhteiden järjestämisen yhteydessä. Hän oli niin sanotun rajakomitean puheenjohtajana ja hänen selviteltävikseen jäivät kaikki Tarton rauhanteosta aiheutuneet yksityiskohtaisemmat sopimukset Neuvosto-Venäjän kanssa.
Ahosen aikana valmistui Helsinkiin uusi rautatieasema. Hänet nimitettiin väliaikaiseksi valtuutetuksi Moskovaan 21.1.1921, kun Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset diplomaattisuhteet olivat vuoden lopussa astuneet voimaan. Hän toimi tehtävässä puolisen vuotta.
Lähteet
- 1 2 3 4 Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 9. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1920.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 146
- 1 2 3 4 Anders Ahonen 60-vuotias, Helsingin Sanomat, 24.07.1925, nro 196, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.07.2025
- ↑ Rautatiejohtajat ja heidän aikansa[vanhentunut linkki]
- ↑ Suomen ulkomaanedustus 1918–1939: lähettiläät Euroopassa, konsulit maailmalla, Ulkoministeriö (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen Moskovan-suurlähetystö (Arkistoitu – Internet Archive)