Andri Biletskyi
| Andri Biletsky | |
|---|---|
| Андрій Білецький | |
 Biletskyi vuonna 2025. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. elokuuta 1979 Harkova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto |
| Ammatti | poliitikko, sotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |  Ukraina |
| Palvelusvuodet | 2014– |
| Komentajuudet | Azov-pataljoona (2014–2016) 3. armeijakunta (2022– |
| Taistelut ja sodat | Venäjän–Ukrainan sota
|
| Sotilasarvo | prikaatikenraali |
| Kunniamerkit | Ukrainan sankari Urhoollisuuden ritarikunta (3. lk) |
Andri Jevhenijovytš Biletskyi (ukr. Андрій Євгенійович Білецький; s. 5. elokuuta 1979, Harkova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on ukrainalainen poliitikko ja sotilas. Hän on Kansallinen korpus-puolueen johtaja, Azov-pataljoonan perustaja ja ensimmäinen komentaja sekä ollut Ukrainan parlamentin jäsen vuosina 2014–2019. Tällä hetkellä hän on Ukrainan maavoimien upseeri ja komentaa 3. armeijakuntaa
Biletskyi on tunnettu nationalistisista näkemyksistään, ja häntä on syytetty äärioikeistolaisista ja rasistisista kannanotoista, vaikka hän on kiistänyt osan näistä syytöksistä.
Elämäkerta
Varhainen elämä ja koulutus
Andri Biletskyi syntyi Harkovassa vuonna 1979. Hänen isänsä oli peräisin vanhasta kasakkasuvusta, joka perusti Krasnopavlivkan kylän Harkovan alueella. Hänen äitinsä oli kotoisin Žytomyrin alueelta ja polveutui aatelissuvusta.
Nuoruudessaan Biletskyi harjoitteli erilaisia kamppailulajeja ja nyrkkeilyä. Hän kieltäytyi liittymästä Vladimir Leninin pioneerijärjestöön, mikä oli epätavallista Neuvostoliitossa. Yhdessä vanhempien koulutovereidensa kanssa hän nosti Ukrainan lipun koulunsa ylle. Hänen isänsä lahjoittama, Neuvostoliitossa kielletty kirja Ukrainan historia lapsille vaikutti merkittävästi hänen isänmaallisuuteensa.
Vuonna 2001 Biletskyi valmistui kunnianosoituksin Harkovan kansallisen yliopiston historian tiedekunnasta. Hänen opinnäytetyönsä käsitteli Ukrainan kansannousuarmeijaa (UPA).
Poliittinen aktivismi (2002–2013)
Vuonna 2002 Biletskyi nousi poliittisen järjestön Tryzubin Harkovan osaston johtajaksi ja oli mukana Ukrainan kansallisosialistisessa puoleessa (SNPU), mutta vastusti sen muuttumista Svoboda-puolueeksi. SNPU:n muututtua Svobodaksi ja alkuperäisen Ukrainan patriootti-puolueen lakkauttamisen jälkeen Biletskyi aloitti vuonna 2005 Ukrainan patriootti-puolueen toiminnan uudelleen.
Vuonna 2006 Biletskyi asettui ehdolle Ukrainan parlamenttivaaleissa, mutta ei saanut paikkaa.
Poliittinen ura (2016–2019)
Vuonna 2014 Biletskyi valittiin Ukrainan parlamenttiin sitoutumattomana ehdokkaana Kiovassa sijaitsevasta 217. vaalipiiristä 33,75 prosentin ääniosuudella. Parlamentissa hän liittyi UKROP-ryhmään ja toimi kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen komitean varapuheenjohtajana. Hänen osallistumisensa parlamentin äänestyksiin oli kuitenkin vähäistä, vain kaksi prosenttia äänestyksistä, ja hän jätti 30 lakialoitetta, joista yksikään ei tullut hyväksytyksi.
Vuonna 2016 Biletskyi perusti Kansallinen korpus -puolueen, joka koostui Azovin pataljoonan veteraaneista. Puolue ei saanut paikkoja vuoden 2019 parlamenttivaaleissa, sillä se ei ylittänyt 5 prosentin äänikynnystä, vaikka se oli mukana yhteislistalla yhdessä Svoboda-puolueen, Dmytro Jarošia tukevan hallitusaloitteen ja Oikean sektorin kanssa.
Azov-pataljoona ja sotilasura (2014–)
Vuonna 2014 Biletskyi perusti Azov-pataljoonan Berdjanskin kaupungissa vastauksena Venäjän tukemien separatistien toimintaan Itä-Ukrainassa. Pataljoona koostui alun perin Ukrainan patriootti -puoleen ja SNA:n jäsenistä, jalkapallofaneista (erityisesti Dynamo Kiovan kannattajista) ja Automaidan-liikkeen aktivisteista. Pataljoona sai lempinimen ”pienet mustat miehet” vastakohtana Venäjän ”pienille vihreille miehille”.
Biletskyi johti pataljoonaa sen menestyksekkäässä operaatiossa Mariupolin vapauttamiseksi kesäkuussa 2014. Samana vuonna hänet ylennettiin miliisin majuriksi ja myöhemmin poliisin everstiluutnantiksi. Hänet palkittiin Urhoollisuusristillä (III luokka). Marraskuussa 2014 Azovin pataljoona muutettiin Ukrainan kansalliskaartin viralliseksi rykmentiksi.
Vuonna 2022 Biletskyi muodosti Azovin veteraanien kanssa 3. rynnäkköprikaatin, ja vuonna 2023 hänestä tuli 3. armeijakunnan komentaja. Prikaati on saanut huomiota taistelusuorituksistaan ja rekrytointimenestyksestään, erityisesti Bah’mutin taistelussa. Elokuussa 2026 hänelle myönnettiin Ukrainan korkein kansallinen kunniamerkki, Ukrainan sankari.
Poliittiset näkemykset
Vuonna 2010 hänen väitetään sanoneen, että Ukrainan kansan tehtävänä on ”johtaa maailman valkoisia rotuja viimeiseen ristiretkeen –– semitistien johtamaa alhaisempaa rotua vastaan”. Hän on myöhemmin kiistänyt kyseiset lausunnot. Hänen vuonna 2013 kirjoittamansa pamfletti Valkoisen johtajan sana on herättänyt syytöksiä uusnatsismista. Vuonna 2014 BBC ja vuonna 2015 The Moscow Times kuvailivat Biletskyitä valkoisen ylivallan kannattajaksi.
Vuoteen 2011 asti Biletskyi kannatti Venäjän ja Ukrainan välisen liittovaltion perustamista, jonka pääkaupungiksi olisi tullut Kiova.
Freedom House -aloite Reporting Radicalism raportoi vuonna 2022, että hän ei ole tehnyt rasistisia kommentteja julkisesti vuodesta 2014 lähtien, mutta hän ”käyttää usein anti-HLBT+-retoriikkaa”. Vuonna 2022 The Independent kuvaili häntä kuitenkin edelleen valkoisen ylivallan kannattajaksi, kun taas The Daily Telegraph kertoi, että hänet tunnettiin nimellä Valkoinen johtaja.
Biletskyi on kuitenkin korostanut, että hänen puolueensa ei ole uusnatsistinen ja on nimennyt Israelin ja Japanin esikuviksi Ukrainan kehitykselle. Kansallinen korpus on pyrkinyt lieventämään äärioikeistolaista imagoaan välttämällä avoimesti rasistista retoriikkaa ja tekemällä yhteistyötä juutalaisyhteisöjen kanssa.
Henkilökohtainen elämä
Vuodesta 2003 vuoteen 2016 Andri Biletskyi oli naimisissa Julija Biletskan (o.s. Brusenko) kanssa; heidän poikansa syntyi vuonna 2007. Huhtikuussa 2016 pari erosi. Biletskyi on nykyään naimisissa toimittaja Tetjana Danylenkon kanssa, ja heille syntyi poika vuonna 2022.
Lähteet
- ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №737/2025 president.gov.ua. 30.9.2025. Viitattu 14.10.2026.
- 1 2 Андрій Білецький nackor.org. Arkistoitu 27.1.2022. Viitattu 16.8.2025.
- ↑ Новини | Українська правда pda.pravda.com.ua. Viitattu 16.8.2025.
- ↑ Публікації | Українська правда pda.pravda.com.ua. Viitattu 16.8.2025.
- ↑ ‘Don’t confuse patriotism and Nazism’: Ukraine’s Azov forces face scrutiny www.ft.com. Viitattu 16.8.2025.
- ↑ Третя окрема штурмова бригада створює корпус — ним командуватиме Білецький babel.ua. 14.3.2025. Viitattu 16.8.2025. (ukrainaksi)
- 1 2 3 4 5 Андрей Билецкий. Как война превратила политузника в командира батальона Азов nvua.net. Arkistoitu 19.1.2015. Viitattu 16.8.2025.
- 1 2 3 «Ми намагаємося прийти до влади через вибори, хоча маємо всякі можливості» — як «Азов» стає партією hromadske. 13.10.2016. Viitattu 16.8.2025. (ukrainaksi)
- ↑ Мін юст зареєстрував партію Коломойського ua.korrespondent.net. Viitattu 16.8.2025. (venäjäksi)
- ↑ 43 депутата почти никогда не голосовали в Раде - КИУ Украинская правда. Viitattu 16.8.2025. (venäjäksi)
- ↑ Более 60 депутатов не стали авторами ни одного принятого закона - КИУ Украинская правда. Viitattu 16.8.2025. (venäjäksi)
- ↑ Ярош, Тягнибок та Білецький таки сформували єдиний список на вибори ГЛАВКОМ. 9.6.2019. Viitattu 16.8.2025. (ukrainaksi)
- ↑ Ukraine's Interior Ministry elaborates on duties of newly created 'national militia units' (Video) www.unian.info. 30.1.2018. Viitattu 16.8.2025. (englanniksi)
- ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №631/2014 — Офіційне інтернет-представництво Президента України Офіційне інтернет-представництво Президента України. Arkistoitu 29.6.2025. Viitattu 16.8.2025. ua
- ↑ Anastasia Prots: Ukrainian positions in Donetsk Oblast to be reinforced by two restructured military groupings – Zelenskyy Ukrainska Pravda. 26.6.2026. Viitattu 27.8.2026.
- ↑ Ukraine crisis: the neo-Nazi brigade fighting pro-Russian separatists The Telegraph. Arkistoitu 28.9.2023. Viitattu 16.8.2025. (englanniksi)
- 1 2 Marc Bennetts: Ukraine's National Militia: 'We're not neo-Nazis, we just want to make our country better' The Guardian. 13.3.2018. Viitattu 16.8.2025. (englanniksi)
- ↑ SIMON SHUSTER/KYIV UKRAINE, BILLY PERRIGO/LONDON: How a White-Supremacist Militia Uses Facebook to Radicalize and Train New Members TIME. 7.1.2021. Viitattu 16.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Anti-Semitism is no vote-winner even for Ukraine’s far-right Human Rights in Ukraine. Viitattu 16.8.2025.
- ↑ Ірина Штогрін: Хто нацист? Особливості українських праворадикалів Радіо Свобода. 28.5.2017. Viitattu 16.8.2025. (ukrainaksi)
- ↑ Ukraine vote could push the country into chaos BBC News. 24.10.2014. Viitattu 16.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Josh Cohen: Ukraine Should Beware the Azov Extremists The Moscow Times. 20.7.2015. Viitattu 16.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Національний корпус в обличчях: хто ці люди і звідки BBC News Україна. Viitattu 16.8.2025. (ukrainaksi)
- ↑ Matthew: Andrii Biletskyi - Head of the National Corps party - Reporting Radicalism in Ukraine reportingradicalism.org. Arkistoitu 21.3.2025. Viitattu 16.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Who are Ukraine’s neo-Nazi Azov Battalion? The Independent. 24.3.2022. Viitattu 16.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Our Foreign Staff: Inside Azov, the far-Right brigade killing Russian generals and playing a PR game in the Ukraine war The Telegraph. 18.3.2022. Viitattu 16.8.2025. (englanniksi)
- ↑ Андрей Билецкий: почему украинский националист не голосует в Раде Политека. 4.8.2018. Arkistoitu 2.7.2019. Viitattu 16.8.2025. (venäjäksi)
- ↑ Скульптор, аскет та фанат опери: Даниленко привітала Білецького з 44-річчям та розказала цікаві факти про нього ТаблоID. Arkistoitu 13.2.2025. Viitattu 16.8.2025. (ukrainaksi)
