Anni Swan

Anni Emilia Swan
Anni Swan vuonna 1898 Daniel Nyblinin kuvaamana.
Anni Swan vuonna 1898 Daniel Nyblinin kuvaamana.
Henkilötiedot
Koko nimi Anni Emilia Manninen
Syntynyt4. tammikuuta 1875
Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut24. maaliskuuta 1958 (83 vuotta)
Helsinki
Ammatti kirjailija, kääntäjä, toimittaja
Vanhemmat Carl Gustaf Swan
Emilia Malin
Puoliso Otto Manninen
Lapset
Kirjailija
Tuotannon kielisuomi
Aikakausi 1901–1957
Muuta tietoa

Katso Anni Swan -mitali

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Anni Emilia Swan (vuodesta 1907 Manninen; 4. tammikuuta 1875 Helsinki – 24. maaliskuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Swan kirjoitti useita lasten- ja nuortenkirjoja, toimitti lapsille tarkoitettuja lehtiä ja toimi suomentajana. Swania pidetään suomalaisen tyttökirjallisuuden perustajana. Hän kirjoitti myös poikakirjoja.

Perhe

Swanin puoliso oli runoilija ja professori Otto Manninen. Swanin ja Otto Mannisen lapsia olivat hallintovirkamies, suomentaja ja tietokirjailija Antero Manninen (1907–2000), runoilija Sulevi Manninen (1909–1936) ja teatterinjohtaja Mauno Manninen (1915–1969).

Arviot

Helena Ruuska pitää Swanin satuja kielellisesti vanhahtavina: hänen mukaansa sadut pitäisi siirtää nykysuomelle, jotta ne tavoittaisivat nykyajan lapset. Swan jäi puolisonsa Otto Mannisen varjoon, mutta Ruuska sanoo, että hänen paikkansa kulttuuri- ja kirjallisuushistoriassa pitäisi nyt tarkistaa. Kun Manninen suomensi Homerosta, Anni Swan suomensi Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaailmassa (1906) ja toi siten nonsensen Suomeen.

Lapsuus

Swanin isä oli Carl Gustaf Swan, aikanaan tunnettu kulttuurihenkilö, joka muun muassa perusti Lappeenrannan ensimmäisen sanomalehden. Swanin äiti Emilia Malin harrasti kirjallisuutta ja opasti varhain kaikki yhdeksän tytärtään lukemaan satuja ja kertomuksia. Swanin koti oli ruotsinkielinen, mutta J. V. Snellmanin innoittama isä omistautui suomalaisuusaatteelle ja puhui suomea melko hyvin; äidin suomen kielen taito jäi melko heikoksi.

Myöhempi elämä

Opiskelu

Swan suoritti ylioppilastutkinnon yksityisoppilaana Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa vuonna 1895 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa humanistisia aineita mutta ei suorittanut tutkintoa vaan lähti vuonna 1899 Jyväskylän seminaariin valmistuakseen kansakoulunopettajaksi. Hän toimi viitisentoista vuotta opettajana Viaporissa ja Helsingissä.lähde?

Teoksia

Swanin ensimmäinen satukokoelma, nimeltään ytimekkäästi Satuja, julkaistiin vuonna 1901. Ensimmäinen nuortenkirja, pojille suunnattu Tottisalmen perillinen, ilmestyi 1914. Muita Swanin tunnetuimpia nuortenkirjoja ovat Iris rukka, Ollin oppivuodet ja Sara ja Sarri. Swanin nuortenkirjojen päähenkilöt ovat olleet monien myöhempien nuortenkirjojen sankareiden ja sankarittarien esikuvina.lähde?

Kolme ensimmäistä satukokoelmaa sisältävät ajankohdalle tyypillisiä lyyris-romanttisia ihmesatuja. Myöhemmissä saduissaan Swan kuvaa todenmukaisempia ympäristöä, kotia, koulua, metsää ja metsäneläimiä. Usein saduissa tapahtuu metamorfoosi, jossa eläin tai ihminen muuttuu toiseen muotoon rangaistukseksi toiminnastaan. Lumouksesta vapautuminen on yleensä sadun loppuhuipennus.

Nuortenkirjat ovat usein kehityskertomuksia. Niiden henkilöasetelmana on tavallisesti hyvän ja pahan tai köyhän ja rikkaan välinen vastakkaisuus. Toistuvasti kertomusten juoneen kuuluu köyhyyden muuttuminen rikkaudeksi salaperäisen hyväntekijän avulla.

Swan oli lastenlehtien Pääskynen (1907–1918) ja Nuorten toveri / Sirkka (1919–1945) toimittaja. Lisäksi hän suomensi muun muassa Grimmin satuja sekä kertomuksia Kettu Repolaisesta ja Jänis Vemmelsäärestä. Hän suomensi myös Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaailmassa vuonna 1906 yhteistyössä sulhasensa Otto Mannisen kanssa.

Swanin mukaan on nimetty nuortenkirjalle myönnettävä palkinto, Anni Swan -mitali.lähde?

Swan on haudattu Helsingin Hietaniemeen: U28-3-3. Lappeenrannassa ja Mikkelissä sijaitsee kirjailijalle nimetty Anni Swanin katu ja Kangasniemellä on Anni Swanin puisto.lähde?

Teokset

Lastenkirjat

  • Satuja I–III (1901–1905)
  • Pieniä satuja I–V (1906)
  • Lasten-näytelmiä (1910)
  • Tarinoita lapsille (1912)
  • Satuja ja tarinoita (1917)
  • Satuja (1920)
  • Satuja VI (1923)
  • Lastennäytelmiä II (1923)
  • Kettu Repolainen (1949)
  • Kotavuoren satuja ja tarinoita (1957)
  • Jänis Vemmelsäären seikkailuja (1963)

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Calamnius (Swan, Manninen Anni Emilia) Calamnius-sukuseura ry. Viitattu 11.11.2020.
  2. ↑ Ruuska, Helena: Meneillään on naiselämäkertojen buumi Helsingin Sanomat. 21.5.2022. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 9.6.2022.
  3. ↑ Oittinen 1997, s. 26–27
  4. 1 2 Otavan suuri ensyklopedia, 9. osa, s. 6733–6734, art. ”Swan, Anni”. Otava, 1981. ISBN 951-1-05957-2
  5. ↑ Oittinen 1997, s. 27

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla