Arthur Kane

New York Dolls

Vuonna 1971 Kane muutti Amsterdamiin, jossa bändiyritelmien epäonnistuttua hän päätyi myymään hashista. Jäätyään kiinni varastetulla moottoripyörällä ajamisesta hänet palautettiin takaisin Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa Kane työskenteli postissa, kunnes tutustui kitaristi Johnny Thundersiin, rumpali Billy Murciaan ja kitaristi Sylvain Sylvainiin. Laulaja David Johansenin liityttyä mukaan syntyi the New York Dolls -yhtye.

Marraskuussa vuonna 1972 rumpali Billy Murcia kuoli epäselvissä olosuhteissa Lontoossa Britanniassa.

New York Dolls jatkoivat keikkailua joulukuussa 1972, nyt Jerry Nolan rumpalina. Seuraavan vuoden maaliskuussa yhtye allekirjoitti kahden albumin sopimuksen Mercury Recordsin kanssa ja aloitti ensimmäisen albumin nauhoitukset tuottaja Todd Rundgrenin kanssa.

Heinäkuussa 1973 julkaistu New York Dolls sai hyvät arvostelut muttei myynyt suuria määriä huolimatta pitkästä Yhdysvaltain-kiertueesta. Arthur Kane päätyi lööppeihin, kun mustasukkainen tyttöystävä Connie Gripp hyökkäsi hänen kimppuunsa veitsellä ennen Los Angelesin matkaa. Basistin loukkaantumisen takia häntä tuurasi keikoilla yhtyeen roudari Peter Jordan.

Mercury suostui maksamaan 10 000 dollaria toisen albumin Too Much Too Soon tekemisestä. Kolme kuukautta myöhemmin rock-lehti Creem valitsi yhtyeen sekä vuoden parhaaksi että huonoimmaksi bändiksi. Arthur Killer kärsi vaikeasti alkoholismista, samalla kun Johnny Thunders ja Jerry Nolan ajautuivat syvälle heroiinikoukkuun, josta he eivät koskaan täysin toipuneet. Vuoden 1974 lopussa yhtye hajosi sisäisten ongelmien takia.

New York Dollsin jälkeen

New York Dollsin hajottua Kane perusti Killer Kane -yhtyeen yhdessä Blackie Goozemanin kanssa (joka myöhemmin tunnettiin WASP-yhtyeen keulahahmona Blackie Lawless). Yhtye julkaisi singlen ”Mr. Cool” Yhtye hajosi 1977 ja Kane perusti Rick Rivetsin kanssa The Corpse Grinders -yhtyeen.

Kane soitti myös Sex Pistolsin basistin Sid Viciousin soolobändissä tämän elämän loppuaikoina, kun Sid Vicious esiintyi Max’s Kansas City -klubissa. Näiden keikkojen äänityksiä löytyy Sid Viciousin Sid Sings -albumilta.

Vuonna 1989 Arthur Kane putosi juovuksissa ikkunasta ja mursi molemmat polvensa. Myöhemmin hänet pahoinpideltiin Los Angelesin mellakoissa vuonna 1992, ja hän vietti useita kuukausia sairaalassa. Yrittäessään myöhemmin raitistua Kane tuli uskoon ja liittyi mormoneihin. Hän uskoi, että vain Jumala voi auttaa häntä.

Viimeiset vuodet

Kane osallistui The Smiths -yhtyeestä tunnetun Morrisseyn järjestämiin paluukonsertteihin Lontoon Royal Festival Hallissa 16. kesäkuuta ja 18. kesäkuuta 2004. Mukana olivat myös loput kaksi elossa ollutta New York Dolls -jäsentä David Johansen ja Sylvain Sylvain.

Arthur Kane kuoli leukemiaan 13. heinäkuuta 2004 55 vuoden iässä, muutamia viikkoja paluukonsertin jälkeen. Hänestä kertova dokumentti New York Doll näytettiin vuonna 2005 Sundancessa.

Laulaja David Johansen ehkä vitsaili lavalla esittelemällä Kanen ”henkisenä neuvonantajanaan”, mutta haastatteluissa hän usein korosti basistin suurta merkitystä New York Dolls -yhtyeelle: ”Paljon Dollsin soundista oli Arthurin bassolinjojen ansiota. Se sai meidät kuulostamaan todella oudolta ja erilaiselta kuin muut rockbändit. Hän ei pystynyt hengittämään ja soittamaan yhtä aikaa, joten hän veti syvään henkeä, soitti paljon nuotteja ja veti taas henkeä ja jatkoi soittamista.”