Elämäkerta
Solitanderin vanhemmat olivat teollisuushallituksen intendentti Carl Probus Solitander ja Göthilda Frederique Eisabeth Granfelt. Hän valmistui insinööriksi Polyteknillisestä opistosta 1901 ja opiskeli sitten vielä useita vuosia ulkomailla. 1906–1912 hän toimi Tampereen teollisuuskoulun ja 1912–1918 Tampereen teknillisen opiston paperitekniikan opettajana. Hän julkaisi alaltaan teokset Paperintekijän käsikirja (1909) ja Luentoja paperin tuntemuksesta (1914).
Solitander kutsuttiin 1918 kauppa- ja teollisuuskomission apulaisjohtajaksi ja seuraavana vuonna hänestä tuli kauppa- ja teollisuushallituksen ylijohtaja. Samana vuonna hän toimi Suomen pääkonsulina New Yorkissa. Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton asiamies hän oli 1922–1940 ja tämän jälkeen Viktor Ek Oy:n toimitusjohtaja. Suomen suurimman vientiteollisuuden järjestön asiamiehenä Solitander oli merkittävä kauppapoliittinen vaikuttaja 1920- ja 1930-luvuilla. Juhani Paasivirran mukaan Solitanderin johtama Puunjalostusteollisuuden Keskusliitto oli tuolloin eräänlainen "toinen ulkoministeriö" ja Solitander Suomen epävirallinen "toinen" ulkoministeri. Solitanderin tukijoita ja toimeksiantajia olivat muun muassa Gösta Serlachius, Jacob von Julin ja Rudolf Walden.
Solitander oli kauppa- ja teollisuusministeri Svinhufvudin II hallituksessa 1930–1931 toimien ammattiministerinä. Englannin ja Saksan kanssa käytyihin kauppaneuvotteluihin hän osallistui 1923–1933, kauppasopimuskomitean työvaliokunnan jäsen hän oli vuodesta 1932.
Solitanderille myönnettiin erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvo vuonna 1940. Hänen puolisonsa vuodesta 1906 oli Emma Matilda Sirén.
Solitander oli aktiivinen vapaamuurari. Hän oli vuonna 1922 perustetun Suomi-loosin n:o 1 ja vuonna 1924 perustetun Itsenäisen Suomen Suurloosin suurmestari.
