7. tammikuuta – Puna-armeijan ylijohto Stavka perusti 7. tammikuuta 1940 Luoteisrintaman Esikunnan johtamaan sotaa suomalaisia vastaan ja sen johtoon nimitettiin 1. luokan armeijankomentaja Semjon Timošenko.
12. tammikuuta – Neuvostoilmavoimat pommitti Lounais-Suomea yli 400 koneella.
13. tammikuuta – Neuvostoilmavoimat suuntasivat pommituslentonsa Hämeenlinnaan. Itse kaupunki säästyi vaurioilta lähes täysin, mutta läheisiin metsiin pudonneet pommit surmasivat 12 ja haavoittivat 21 niihin paennutta henkilöä.
28. tammikuuta − Kenttäsairaalana toiminut Johanneksen pitäjän pappila tuhoutui neuvostoilmavoimien pommituksessa. Surmansa sai 20 potilasta, kaksi sairaanhoitajaa ja kaksi lottaa.
1. helmikuuta – Puna-armeija aloitti offensiivia alustaneen voimakkaan ja jatkuvan tykistötoiminnan, erityisesti Summan lohkolla. Siihen liittyivät myös jalkaväen ja panssarivoimien ympärivuorokautiset hyökkäilyt. Lopputuloksena oli suomalaisten asemien vaurioituminen ja vähäisillä reserveillä varustettujen joukkojen väsyminen jo ennen päähyökkäyksen alkua.
2. helmikuuta – Neuvostoilmavoimat pommittivat Sortavalaa ja Poria. Sortavalassa sai surmansa 15 ja haavoittui 44 henkilöä, Porissa kuoli 21 henkilöä.
8. helmikuuta – Unkarilainen vapaaehtoinen, lentäjävänrikki Wilhelm Bekassy katosi Itämerellä. Bekassyn tehtävänä oli siirtää Ruotsissa koottu Fiat G.50 -hävittäjä VästeråsistaSäkylään, mutta kone ei saapunut koskaan Säkylään.
11. helmikuuta – Puna-armeijan yleishyökkäys suomalaisasemia vastaan alkoi aamulla kello 8.40 tykistötulen kiihtyessä voimakkaaksi rumputuleksi. Pääpuolustuslinja murtui puna-armeijan edessä Summan alueella Kannaksella.
15. helmikuuta – Mannerheim antoi Kannaksen 2. Armeijakunnalle käskyn vetäytyä väliasemaan linjalle Samolanlahti–Näykkijärvi–Muolaanjärvi–Äyräpäänjärvi–Vuoksi. 3. Armeijakunta jäi paikoilleen Mannerheim-linjaan sodan loppuun asti.
16. helmikuuta – Altmarkin tapaus: Saksalainen huoltoalus Altmark oli palaamassa Saksaan Norjan aluevesien kautta mukanaan 299 Admiral Graf Speen upottamista aluksista otettua brittivankia, kun brittiläinen hävittäjä HMS Cossack valtasi sen Jøssingfjordissa ja vapautti vangit loukaten Norjan puolueettomuutta.
19. helmikuuta – Puolustusvoimien ylipäällikkö marsalkka Mannerheim myönsi eron Kannaksen Armeijan komentajalle kenraaliluutnantti Hugo Östermanille ja nimitti uudeksi komentajaksi kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin. Österman määrättiin koulutuksen ylitarkastajaksi Päämajan käyttöön.
21. helmikuuta − Neuvostoilmavoimat pommittivat Pajalan kuntaa Pohjois-Ruotsissa. Vakavia henkilövahinkoja ei sattunut. Ruotsi esitti Neuvostoliitolle jyrkän vastalauseen.
26. helmikuuta – Neuvostoliiton Luoteisen rintaman komentaja marsalkka Semjon Timošenko antoi joukoilleen käskyn Viipurin valtaamiseksi.
27. helmikuuta – Puna-armeijan vyörytys mursi suomalaisten väliaseman ja suomalaisjoukot määrättiin vetäytymään taka-asemaan linjalle Viipuri–Tali–Noskuanselkä–Kuparsaari–Vuoksi.
1. maaliskuuta – Länsivallat lupasivat Suomelle apujoukkoja 50000 miestä ja pyysivät Suomelta vastausta maaliskuun 12. päivään mennessä.
2. maaliskuuta − Neuvostoliiton ilmavoimat kohdistivat voimakkaimman hyökkäyksensä Tamperetta vastaan. Pommituksissa kuoli yhdeksän ja loukkaantui 27 ihmistä. Kymmenen taloa tuhoutui − näiden joukossa suojeluskuntatalo Ratinanlinna − ja 30 rakennusta vaurioitui.
4. maaliskuuta − Helsinkiin matkalla ollut pikajuna ja lapsia kuljettanut ylimääräinen tavarajuna törmäsivätKalvolassa kahden kilometrin päässä Iittalan asemalta etelään. Surmansa sai 31 ihmistä, heistä 11 lapsia.
4. maaliskuuta − Neuvostojoukot saivat haltuunsa Äyräpään kirkonmäen. Kirkko tuhoutui neuvostojoukkojen tykkitulessa.
8. maaliskuuta – Viipuri joutui puna-armeijan haltuun. Stalin kieltäytyi aseleponeuvotteluista.
9. maaliskuuta – Neuvostojoukot nousivat maihin Viipurinlahden länsirannalle Häränpäänniemeen ja Vilaniemeen, jossa ne katkaisivat Viipuri–Helsinki-valtatien. Suomalaispuolustajat kestivät ja estivät läpimurron laajenemisen.
11. maaliskuuta – Ruotsalaiset iltapäivälehdet julkaisivat Suomen Tietotoimiston välittämän ennenaikaisen uutisen, jonka mukaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunta oli hyväksynyt Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot. STT:n johtaja Eero A. Berg sekä uutisen Ruotsiin välittänyt toimittaja tuomittiin asian vuoksi myöhemmin vankeuteen maanpetoksesta.
11. maaliskuuta – Suomen armeijan tilanne oli kriittinen: 7. Armeija siirsi 3. Ratsuväkiarmeijakunnan jo Koivistolle, tavoitteena ratkaisevan ylivoiman luominen Viipurinlahden länsirannalle, mutta rauha keskeytti toiminnan.
12. maaliskuuta – Viipurissa Suomen 3. ja 5. divisioona menettivät esikaupunkialueet ja etulinja siirtyi Patterinmäelle.
12. maaliskuuta – Turengin junaturma: 39 ihmistä kuoli ja 69 loukkaantui sotilasjunan ja pikajunan törmäyksessä. Miltei kaikki surmansa saaneet olivat rintamalle matkalla olleen kuormastokomppanian sotilaita. Kyseessä oli Suomen rautateiden historian kaikkien aikojen pahin onnettomuus.
13. maaliskuuta – Rauhantekoa vastustaneet opetusministeri Uuno Hannula ja puolustusministeri Juho Niukkanen erosivat hallituksesta.
14. maaliskuuta − Talvisodan alussa annetut pimennysmääräykset kumottiin.
15. maaliskuuta − Eduskunta ratifioi salaisessa istunnossa Moskovan rauhansopimuksen äänin 145−3. Yhdeksän kansanedustajaa äänesti tyhjää ja 42 oli poissa äänestyksestä.
18. maaliskuuta – Valtioneuvos J. K. Paasikivi ja professori Väinö Voionmaa vaihtoivat Moskovan rauhansopimuksen ratifioimisasiakirjat Moskovan Kremlissä.
18. maaliskuuta – Englannin yleisradion BBC:n suomenkieliset lähetykset aloitettiin.
20. maaliskuuta – Hangon vuokra-alue luovutettiin alueelle lentokoneella saapuneelle neuvostoliittolaiselle upseerikomissiolle.
20. maaliskuuta – Neuvostoliiton uutistoimisto TASS ilmoitti, että Neuvostoliitto katsoi Pohjoismaiden yhteisen puolustusliiton olevan suunnattu Neuvostoliittoa vastaan ja siten täydellisessä ristiriidassa Moskovan rauhansopimuksen kanssa.
24. maaliskuuta − Linnoitustyöt Hangon vuokra-alueen rajan tuntumassa alkoivat.
29. maaliskuuta – Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov varoitti Suomen, Ruotsin ja Norjan hallituksia yhteisen puolustusliiton muodostamisaikeista.
16. huhtikuuta – Suomi ja Neuvostoliitto alkoivat vaihtaa sotavankeja. Neuvostoliitto luovutti Suomelle 107 ja Suomi Neuvostoliitolle 792 sotavankia.
16. huhtikuuta – Professori Toivo Kivimäen johtama, viljelysmaan ja asuntojen hankkimista siirtoväelle selvittänyt komitea jätti mietintönsä pääministeri Risto Rytille.
17. huhtikuuta – Neuvostoliitto vaati Suomea luovuttamaan itselleen Suomen luovuttamilta alueilta evakuoidun omaisuuden.
27. huhtikuuta – Hallitus antoi eduskunnalle lakiesityksen viljelysmaan ja asuntojen hankkimiseksi Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta siirtyneelle väestölle.
30. huhtikuuta – Pääministeri Risto Ryti sanoi eduskunnassa, ettei siirtoväellä ollut lakiin perustuvaa oikeutta saada korvauksia sodan vuoksi menettämästään omaisuudesta.
7. toukokuuta – Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Pravda syytti Suomea Karjalan järjestelmällisestä hävittämisestä.
7.–8. toukokuuta – Britannian alahuoneessa käytiin ns. ”Norway Debate” tai ”Narvik Debate”, jossa ruodittiin Neville Chamberlainin hallituksen sodanhoitoa. Suuri joukko konservatiivipuolueen parlamentin jäseniä äänesti hallitusta vastaan tai kieltäytyi tukemasta sitä.
12.–15. toukokuuta – Ranskan Ratsuväkiarmeijakunta menetti 12.–14. toukokuuta Hannutin ja 14.–15. toukokuuta Gembloux’n taisteluissa taistelukykynsä menetettyään runsaasti kalustoa.
15.–20. toukokuuta – Liittoutuneet joutuivat vetäytymään Alankomaista. Belgialaiset jatkoivat taistelua Antwerpenin ja Brysselin välillä, mutta joutuivat perääntymään Lys-joelle 20. toukokuuta mennessä.
18. toukokuuta – Saksan joukot saavuttivat Cambraiin ja lopulta meren kahta päivää myöhemmin. Liittoutuneiden oli joko katkaistava saksalaispanssarien luoma ”käytävä” tai otettava se riski, että etelässä ja pohjoisessa olevat joukot joutuvat erilleen. Päätöksenteko viivästyi liittoutuneiden ylipäällikkönä toimineen kenraali Maurice Gamelinin erottamisen vuoksi.
25. toukokuuta – Belgian pakolaishallitus muodostettiin Vichyn kaupungissa Etelä-Ranskassa.
25. toukokuuta – Neuvostoliitto palautti 1267 Salmissa ja Suojärvellä talvisodan alussa vangeiksi jäänyttä siviiliä. Ilmeni, että yli 50 lasta ja vanhusta oli kuollut vankeuden aikana.
28. toukokuuta – Belgian kuningas Leopold antoi armeijalleen luvan antautua, kun liittoutuneiden joukot oli evakuoitu Belgiasta ja taistelu käytännössä hävitty. Pariisissa maanpaossa oleva Belgian hallitus tuomitsi Leopoldin antautumisen ja riisti tältä kuninkuuden.
30. toukokuuta – Neuvostoliitto palautti 868 siviiliä, jotka olivat jääneet talvisodan aikana vangeiksi Karjalankannaksen rajakunnissa, Suomenlahden saarilla ja Petsamossa.
kesäkuu
2. kesäkuuta – Neuvostoliitto vaati Hangon vuokra-alueelta evakuoitua omaisuutta itselleen.
4. kesäkuuta – Dunkerquen evakuointi päättyi, sen aikana oli evakuoitu 338226 sotilasta Englannin kanaalin yli. Kaksi kolmasosaa evakuoiduista oli brittejä. Saksalaiset vangitsivat jäljelle jääneet 40000 ranskalaista.
5. kesäkuuta – Saksa aloitti ”ratkaisevan hyökkäyksensä” Ranskaa vastaan 119 divisioonan voimin koodinimellä operaatio Punainen.
10. kesäkuuta – Gestapo otti haltuunsa Terezínin kaupungin ja perusti vankilan ”Pieneen linnakkeeseen” (tšekiksi Malá pevnost, saksaksi Kleine Festung). Marraskuuhun 1941 mennessä paikka oli muutettu muurien ympäröimäksi ghetoksi. Theresienstadt oli natsien mallileiri, ”juutalaissiirtokunta”, jota esiteltiin vierailijoille kuten Punaisen Ristin tarkkailijoille.
14. kesäkuuta – Pariisi miehitettiin. Saksalaiset joukot järjestivät voitonparaatin Champs-Élysées’llä. Saksan Armeijaryhmä C aloitti hyökkäyksensä Maginot-linjan läpi. Saksalaiset etenivät joka suunnassa ja ylittivät Reinin ja Loiren.
14. kesäkuuta – Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoitti lain Yhdysvaltain laivaston tonniston kasvattamiseksi yhdellätoista prosentilla.
14. kesäkuuta – Auschwitz aloitti toimintansa karanteeni- tai läpikulkuleirinä. Leiri avattiin vankilaksi puolalaisille poliittisille vangeille, ja se oli tuolloin mitoitettu 10 000 vangille. Perustamispäivänä leirille toimitettiin 728 puolalaista vankia vankilasta Krakovan läheltä, ja seuraavina viikkoina leirille tuotiin tuhansia vankeja lisää.
16. kesäkuuta – Moskova syytti Baltian maita aikomuksesta muodostaa sotilasliitto Neuvostoliittoa vastaan.
16.–25. kesäkuuta – Liittoutuneiden viimeinen joukkojen evakuointi tapahtui Luoteis-Ranskasta (operaatio Ariel). Evakuointi pelasti noin 214 000 sotilasta.
18. kesäkuuta – Winston Churchill piti alahuoneessa puheen, jossa hän sanoi: ”…Taistelu Ranskasta on ohi. Oletan että taistelu Britanniasta on alkamassa.”
18. kesäkuuta – Eduskunta hyväksyi siirtoväen pika-asutuslain.
22. kesäkuuta – Ranska allekirjoitti Saksan kanssa aselevon Compiègnessa samassa junavaunussa, missä oli solmittu myös ensimmäisen maailmansodan päättänyt aselepo vuonna 1918 (sodan lopussa Hitler antoi tuhota vaunun, jottei siellä tehtäisi enää samanlaisia symbolisia sopimuksia). Aselevon ehtojen mukaan Pohjois- ja Länsi-Ranska, Pariisi mukaan luettuna, joutuivat Saksan miehittämiksi. Etelässä sai toimia ns. Vichyn Ranska, joka sai myös pitää siirtomaansa. Ranskan hallitus vetäytyi Vichyn pikkukaupunkiin.
23. kesäkuuta – Adolf Hitler saapui vierailulle Pariisiin.
23. kesäkuuta − Neuvostoliitto esitti Suomelle vaatimuksen Petsamonnikkelikaivoksen luovuttamiseksi ja vaati kaivoksen omistaneen brittiläisen yhtiön karkottamista Petsamosta. Suomi ehdotti kaivoksen omistusoikeuden jakamista puoliksi Saksan ja Neuvostoliiton kesken, mihin Neuvostoliitto ei suostunut.
24. kesäkuuta – Aselepo Italian kanssa solmittiin, jolloin alkoi tulitauko kaikilla rintamilla. Taistelu Ranskasta oli päättynyt.
28. kesäkuuta – Neuvostoliitto esitti Romanialle vaatimuksen vetää joukkonsa Bessarabiasta ja Bukovinasta, joita se oli pitänyt hallussaan vuodesta 1918.
2. heinäkuuta − Eduskunta hyväksyi korvauslain, jonka nojalla oli tarkoitus maksaa korvauksia henkilöille, joiden omaisuutta oli jäänyt luovutetuille alueille. Rahat tähän oli tarkoitus kerätä samassa yhteydessä hyväksytyn omaisuudenluovutusverolain nojalla.
6. heinäkuuta – Neuvostoliitto hajotti Baltian maiden parlamentit, koska ne ”eivät edustaneet kansaa”.
6. heinäkuuta – Neuvostoliitto uudisti vaatimuksensa Hangon vuokra-alueelta evakuoidun sotilas- ja siviiliomaisuuden palauttamisesta.
6. heinäkuuta – Tadeusz Wiejowski onnistui ensimmäisenä vankina pakenemaan Auschwitzin keskitysleiristä. Saksalaiset kostivat hänen pakonsa paikallisille asukkaille.
6. heinäkuuta – Saksa avasi ensimmäisen Ranskan Atlantin rannikon sukellusvenetukikohtansa Lorientissa.
9. heinäkuuta – Adolf Hitler määräsi laivaston ja ilmavoimat Saksan varustautumisen painopistealueiksi.
9. heinäkuuta – Britannian ja Italian merivoimat ottivat yhteen ensimmäisessä Välimeren taistelussaan.
9. heinäkuuta – Neuvostoliitto vaati kauttakulkuoikeutta Hankoon.
9. heinäkuuta – Saksan luterilainen kirkko tuomitsi eutanasian.
14. – 15. heinäkuuta – Baltian maissa pidettiin Neuvostoliiton painostuksen alaiset parlamenttivaalit. ”Kansanvihollisiksi” julistettujen − muiden kuin kommunististen − ehdokkaiden osallistuminen vaaleihin estettiin. Varsin pian vaalien jälkeen selvisi, että uusien parlamenttien ainoa tehtävä oli julistaa Baltian maat sosialistisiksi ja hyväksyä niiden liittäminen Neuvostoliittoon.
31. heinäkuuta – Adolf Hitler päätti alustavasti hyökkäyksestä Neuvostoliittoon.
elokuu
1. elokuuta – Adolf Hitler teki päätöksen tehostetuista sotatoimista Britanniaa vastaan ja suunnitellusta maihinnoususta Britteinsaarille, peitenimeltään operaatio Seelöwe.
1. elokuuta – Ulkoministeri Vjatšeslav Molotov sanoi, että ”Suomen johtavissa piireissä ei ole todellista pyrkimystä ystävyyteen” ja syytti Suomea SNS-seuran sortamisesta.
6. elokuuta – SNS-seura järjesti mielenosoituksenHakaniementorilla Helsingissä. Mielenosoittajat ottivat yhteen poliisin kanssa ja sytyttivät torilla olleet halkopinot tuleen, minkä vuoksi mielenosoittajia alettiin kutsua ”pinonpolttajiksi”.
13. elokuuta – Niin sanottu toinen vaihe Taistelussa Britanniasta alkoi Göringin Adlerangriff-suurhyökkäyksellä (suom.Kotkahyökkäys) RAF:n tukikohtiin. Toisen vaiheen aikana, 23. elokuuta saakka, hyökkäyksiä tehtiin tutka-asemia ja lähimpiä hävittäjätukikohtia vastaan. Hyökkäykset lentokentille olivat vaikeita aiheuttaen Luftwaffelle tappioita ilmatorjunnan ja hyvän naamioinnin vuoksi. Norjasta ja Tanskasta toimivat Saksan pommittajat kärsivät suuria tappioita ja 5. ilma-armeija vedettiin pois taistelusta. RAF:n lentäjät olivat jatkuvien taistelujen vuoksi kestokykynsä rajalla. Myös saksalaislentäjillä rasitus oli äärimmäistä erityisesti hävittäjälentäjillä, jotka suorittivat jopa viisi tehtävää päivässä.
16. elokuuta – Väinö Tanner erosi Neuvostoliiton painostuksen vuoksi kansanhuoltoministerin paikalta. Hänen tilalleen nimitettiin Väinö Kotilainen.
18. elokuuta – Saksalainen everstiluutnantti Joseph Veltjens saapui marsalkka Hermann Göringin lähettämänä Suomeen neuvottelemaan marsalkka Mannerheimin kanssa saksalaisten joukkojen kauttakulkuoikeudesta Suomen kautta Norjaan sekä Saksan ja Suomen välisistä asekaupoista.
24. elokuuta – Taistelu Britanniasta, neljäs vaihe alkoi. Saksan hyökkäykset kohdistettiin Lontooseen. Tämä oli seurausta Luftwaffen pommitusmuodostelman erehdyksestä, jossa pommitettiin siviilikohteita. Winston Churchill määräsi kostohyökkäyksen Berliiniin. Adolf Hitler puolestaan määräsi kostohyökkäyksiä Lontooseen vastoin aiempaa käskyään.
28. elokuuta – Hitler päätti, että Saksa miehittää Petsamon, mikäli Neuvostoliitto hyökkää Suomeen.
28. elokuuta – Tasavallan presidentti Kyösti Kallio sai halvauskohtauksen, jonka jälkeen hän ei pystynyt enää hoitamaan tehtäviään. Pääministeri Risto Ryti ryhtyi hoitamaan presidentin tehtäviä.
syyskuu
5. syyskuuta − Neuvostoliitto ja Saksa solmivat sopimuksen Bukovinassa ja Bessarabiassa asuneiden saksalaisten siirtämisestä Saksaan.
5. syyskuuta – Eduskunta hyväksyi asetuksen, jolla kiellettiin kaiken tavaran maastavienti ilman valtion lisenssitoimikunnan lupaa.
5. syyskuuta – Helsingin yliopisto vietti 300-vuotisjuhliaan. Jo edellispäivänä oli yliopiston juhlasalissa paljastettu Wäinö Aaltosen veistämä korkokuva Vapauden jumalatar seppelöi voiton seppeleellä nuoruuden, joka tuhoutui Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944.
6. syyskuuta – Suomi ja Neuvostoliitto solmivat neuvostojoukkojen kauttakulkusopimuksen.
12. syyskuuta – Saksa ja Suomi solmivat Berliinissä saksalaisten joukkojen kauttakulkusopimuksen. Saksalaiset joukkojenkuljetusalukset olivat saapuneet Vaasan satamaan päivää aikaisemmin.
15. syyskuuta – Lufwaffen Lontoon pommitukset saavuttivat huippunsa, jolloin saksalaiset pommittivat kaupunkia yli 1 000 pommikoneen voimalla. Luftwaffe menetti tässä yhdessä iskussa 56 lentokonetta ja RAF 26.
17. syyskuuta – Saksassa asetettu Britannian maihinnousun takaraja. Luftwaffe ei ollut onnistunut hankkimaan tavoitteeksi asetettua Britannian ilmaherruutta, ja lähestyvä syksy ja talvi tekivät maihinnousuyrityksestä käytettävissä olevilla aluksilla vaarallisen. Toisaalta Hitler toivoi edelleen erillistä aselepoa Britannian kanssa, mutta myös hänen aikeensa hyökkäyksestä Neuvostoliittoon vaikutti ratkaisevasti päätöksessä luopua maihinnousuyrityksestä.
20. syyskuuta – Kiina hyökkäsi japanilaisjoukkoja vastaan, jotka perääntyivät Indokiinan puolelle.
25. syyskuuta − Neuvostojoukkojen kauttakulkuliikenne Hankoon alkoi.
27. syyskuuta – Saksa, Italia ja Japani solmivat kolmen vallan akselisopimuksen.
lokakuu
1. lokakuuta – Suomen ja Saksan välillä allekirjoitettiin sopimukset asehankinnoista ja Saksan käyttöoikeudesta Petsamon nikkelikaivoksiin. Hallitus hyväksyi samana päivänä asehankintasopimukseen liittyneet maksujärjestelyt.
1. lokakuuta – Lontoon päiväaikaiset Blitz-pommitukset päättyivät. Toiminta ja torjunta kohdistui Lontoon ympäristöön, mikä antoi briteille tilaisuuden siirtää laivueitaan lepoon. Vastaavasti taistelualueelle tuli levänneempiä yksiköitä määrävahvuisina maan muilta puolustusalueilta.
16. lokakuuta – Suomen uusi, Moskovan rauhansopimuksen mukainen itäraja saatiin merkityksi maastoon. Uusi raja oli 122 kilometriä lyhyempi kuin vanha Tarton rauhan raja.
24. lokakuuta – Ruotsissa Armasjärvellä tapahtuneessa puolustusvoimien miehistönkuljetusaluksen uppoamisessa hukkui 46 henkilöä.
5. marraskuuta – Neuvostoliiton Tukholman-lähettiläs Aleksandra Kollontai varoitti Ruotsin ulkoministeriötä aloittamasta liittohankkeita Suomen kanssa.
10. marraskuuta – Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov saapui Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin kutsumana Berliiniin neuvottelemaan ”tulevaisuuden tärkeistä yhteisten poliittisten pyrkimysten kysymyksistä”. Ribbentrop järjesti Molotoville myös tapaamisen Hitlerin kanssa. Kireässä ilmapiirissä käydyt neuvottelut päättyivät tuloksettomina 12. marraskuuta muun muassa erimielisyyteen Suomen asemasta.
11. marraskuuta – Britannian laivasto aloitti ensimmäisen hyökkäyksen lentotukialuksilta Italian laivastoa vastaan Tarantossa.
11. marraskuuta – Saksalainen apuristeilijä Atlantis kaappasi huippusalaisen brittien postilähetyksen rahtilaiva AutomedoniltaSumatran luoteispuolella ja lähetti sen Japaniin.
13. marraskuuta – Suomen hallitus kielsi Neuvostoliiton vaatimuksesta talvisotaa käsittelevän kirjallisuuden julkaisemisen.
14. marraskuuta – Taistelussa Britanniasta, Luftwaffe tuhosi laajimmassa yöpommituksessaan Coventryn 500 pommikoneella. Saksalaisilla oli käytössä alkeellinen radiosuunnistusjärjestelmä Knickebein (”pihtikinttu”). Pommittajat hyökkäsivät samana yönä kolme eri kertaa pudottaen kaupunkiin 1 200 pommia, 30 000 palopommia ja 50 laskuvarjomiinaa. Kaupungin 75000 rakennuksesta tuhoutui 60000, 568 ihmistä kuoli. Lähes 5 000 kotia ja 75 prosenttia kaupungin teollisuudesta tuhoutui.
6. joulukuuta – Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov ilmoitti Suomen Moskovan-lähettiläälle J. K. Paasikivelle, ettei Neuvostoliitto hyväksynyt Väinö Tanneria, Toivo Kivimäkeä, P. E. Svinhufvudia eikä marsalkka Mannerheimia Suomen uudeksi presidentiksi. Samalla Molotov torjui Suomen ja Ruotsin puolustusliiton sanoen sen olevan Moskovan rauhansopimuksen vastainen.
16. joulukuuta – Kenraali Paavo Talvela matkusti Saksaan, jossa hän tapasi marsalkka Hermann Göringin ja Saksan maavoimien esikuntapäällikön, kenraalieversti Franz Halderin. Göring ilmoitti Saksan vastustavan Suomen ja Ruotsin puolustusliittoa.