| Haakon VII | |
|---|---|
|
Virallinen muotokuva 1946. | |
| Norjan kuningas | |
| Valtakausi | 18. marraskuuta 1905 – 21. syyskuuta 1957 |
| Kruunajaiset | 22. kesäkuuta 1906 Nidarosin tuomiokirkko |
| Edeltäjä | Oskar II |
| Seuraaja | Olavi V |
| Syntynyt |
3. elokuuta, 1872 Charlottenlundin linna, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta |
| Kuollut |
21. syyskuuta 1957 (85 vuotta) Oslon kuninkaallinen linna, Oslo, Norjan kuningaskunta |
| Hautapaikka | Akershusin linnan kuninkaallinen mausoleumi |
| Puoliso | Maud (vih. 1896; k. 1938) |
| Lapset | Olavi V |
| Suku | Glücksburg |
| Isä | Fredrik VIII |
| Äiti | Louise |
| Uskonto | luterilainen |
| Nimikirjoitus |
|
Haakon VII, synt. Christian Frederik Carl Georg Valdemar Axel (3. elokuuta 1872 Charlottenlundin linna, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta – 21. syyskuuta 1957 Oslon kuninkaallinen linna, Oslo, Norjan kuningaskunta) oli Tanskan prinssi vuosina 1872–1905 ja Norjan kuningas vuosina 1905–1957.
Prinssi Carl otti vanhan norjalaisen nimen Haakon, kun hänet valittiin uudelleen itsenäistyneen Norjan kuninkaaksi 18. marraskuuta 1905.
Hän oli syntyjään Tanskan prinssi Carl. Hänen vanhempansa olivat Tanskan kuningas Fredrik VIII ja Ruotsin prinsessa Louise. Hänen vanhempi veljensä oli Tanskan kuningas Kristian X ja nuorempi sisarensa Ruotsin prinsessa Ingeborg, jonka tytär Märthasta tuli hänen miniänsä.
Carl kasvoi sisarustensa kanssa Kööpenhaminan hovissa ja vietti lapsuutensa vanhempiensa kahdessa kodissa Frederik VIII:n eli Brockdorffin palatsissa – osa Amalienborgin linnan kokonaisuutta Kööpenhaminan keskustassa – ja maaseutuasunnossa Charlottenlundin linnassa, joka sijaitse Juutinrauman rannikolla kaupungin pohjoispuolella. Poiketen aikakauden yleisestä tavasta, jossa kuninkaalliset lapset kasvatettiin kotiopettajattarien johdolla, lapset kasvoivar kruununprinsessa Louisen itsensä hoivissa. Äitinsä valvonnassa lapset saivat melko tiukan, kristinuskoon pohjautuvan kasvatuksen, jolle olivat ominaisia ankaruus, velvollisuudentunto, huolenpito ja järjestelmällisyys.
Kruununprinssin nuorempana poikana Carlilta ei juuri odotettu nousemista kuninkaaksi. Hän oli kruununperimysjärjestyksessä kolmantena isänsä ja vanhemman veljensä, prinssi Christianin jälkeen ja vietti nuoruutensa veljensä varjossa. Carl oli alle kaksi vuotta Christiania nuorempi; veljekset saivat opetusta yhdessä kotona yksityisopettajilta, ja heidät konfirmoitiin samassa tilaisuudessa Christiansborgin linnankappelissa vuonna 1887.
Konfirmaation jälkeen Carlin odotettiin – kuten tuolloin oli tapana prinssien kohdalla – aloittavan sotilaskoulutuksen. Hänen päätettiin omien toiveidensa mukaisesti siirtyä Tanskan laivaston palvelukseen. Hän opiskeli Tanskan laivastoakatemiassa vuosina 1889–1893 ja valmistui aliluutnantiksi. Vuonna 1894 hänet ylennettiin luutnantiksi ja vuonna 1905 amiraaliksi. Laivastouransa aikana hän osallistui useille merimatkoille, muun muassa vuosina 1904–1905 panssarikansiristeilijä HDMS Heimdalilla Välimerelle ja Atlantille suuntautuneelle matkalle. Hän palveli Tanskan laivastossa aina vuoteen 1905 saakka, jolloin hänet valittiin Norjan kuninkaaksi.
Prinssi Carl avioitui 22. kesäkuuta 1896 Buckinghamin palatsin kappelissa serkkunsa, Walesin prinsessa Maudin kanssa, joka oli kuningas Edward VII:n ja kuningatar Alexandran tytär. Avioliitosta syntyi heidän maaseutuasunnollaan Englannissa vuonna 1903 Tanskan prinssi Alexander, tuleva Norjan kruununprinssi Olav.
He asuivat vuoteen 1905 asti pääasiassa Bernstorffin palatsissa Amalienborgin linnan vieressä Kööpenhaminassa.

Personaaliunionin hajottua Ruotsin ja Norjan välillä vuonna 1905 Norjassa järjestettiin kansanäänestys siitä, tuleeko maasta kuningaskunta vai tasavalta. Koska noin 80 prosenttia kansasta äänesti monarkian puolesta, suurkäräjät tarjosi Norjan kuninkaan kruunua prinssi Carlille 18. marraskuuta 1905. Hänen valintaansa edisti se, että hänellä oli jo miespuolinen perillinen ja että hänen puolisonsa Walesin prinsessa Maud oli Britannian kuningasperheestä. Saatuaan isoisänsä, Tanskan kuningas Kristian IX:n hyväksynnän Carlista tuli Norjan kuningas Haakon VII, ja hän seurasi Norjan kuninkaana äidinpuoleista isosetäänsä, Ruotsin kuningas Oskar II:ta, joka oli luopunut Norjan kruunusta jo lokakuussa Ruotsi-Norja persoonaliunionin lakkauttamisen myötä. Kruunaus suoritettiin Nidarosin tuomiokirkossa Trondheimissa 22. kesäkuuta 1906.

Haakon VII teki valtiovierailun Suomeen kesäkuun alussa 1928. Vierailun isäntänä toimi presidentti Lauri Kristian Relander.
Haakon VII hallitsi kahden maailmansodan aikana. Hänen kieltäytymisensä luopumasta kruunusta – tilanteessa, jossa Saksan painostama suurkäräjien elin sitä häneltä vaati – innoitti norjalaisia vastustamaan Saksan miehitystä toisen maailmansodan aikana.
Saksan miehitettyä Norjan vuonna 1940 kuningas Haakon siirtyi kruununprinssi Olavin kanssa maanpakoon Lontooseen, mistä käsin hän toimi Saksan vastaisen toiminnan symbolina. Kuningas palasi perheineen maanpaosta kesäkuussa 1945 natsi-Saksan kukistuttua.
Haakon VII kaatui 83-vuotiaana kylpyhuoneessaan heinäkuussa 1955, minkä seurauksena hänen reisiluunsa murtui, ja hän joutui pyörätuoliin. Menetettyään liikuntakykynsä aktiivisena tunnettu kuningas masentui, ja hänen tilansa huononi. Hän joutui luovuttamaan tehtäviään kruununprinssi Olaville. Kuningas Haakon VII kuoli 85-vuotiaana syyskuussa 1957, ja kruununprinssi Olav seurasi häntä valtaistuimelle Olavi V:nä.
Haakon VII:ttä pidetään yhtenä merkittävimmistä ennen toista maailmansotaa vaikuttaneista norjalaisista johtajista. Hänen onnistui pitää vasta itsenäistynyt maansa yhtenäisenä epävakaissa poliittisissa olosuhteissa. Vuonna 1927 hän ilmoitti olevansa myös kommunistien kuningas. Näillä toimilla on ollut ratkaiseva merkitys Norjan poliittiselle tilanteelle sekä toisen maailmansodan aikana että sen jälkeen. Hän nautti kansansa suurta arvostusta kuolemaansa saakka. Hänen hallituskautensa kesti yli 50 vuotta.
Lähde:
Lähde: