| Olavi V | |
|---|---|
| Kansankuningas | |
|
| |
| Norjan kuningas | |
| Valtakausi |
21. syyskuuta 1957 – 17. tammikuuta 1991 |
| Kruunajaiset | 22. kesäkuuta 1958 Nidarosin tuomiokirkko |
| Edeltäjä | Haakon VII |
| Seuraaja | Harald V |
| Syntynyt |
2. heinäkuuta 1903 Appleton House, lähellä Sandringhamia, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut |
17. tammikuuta 1991 (87 vuotta) Kongsseterenin kuninkaallinen huvila, Holmenkollen, Oslo, Norja |
| Hautapaikka | Akershusin linnan kuninkaallinen mausoleumi |
| Puoliso | Märtha (vih. 1929; k. 1954) |
| Lapset |
Ragnhild Astrid Harald V |
| Suku | Glücksburg |
| Isä | Haakon VII |
| Äiti | Maud |
| Uskonto |
anglikaaninen (1918 asti) luterilainen (1918 lähtien) |
| Nimikirjoitus |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: | |||
| miesten purjehdus | |||
| Amsterdam 1928 | 6 m | ||
Olavi V, synt. Alexander Edward Christian Frederik; (2. heinäkuuta 1903 Appleton House, Sandringham, Yhdistynyt kuningaskunta – 17. tammikuuta 1991 Kongssseterenin kuninkaallinen huvila, Holmenkollen, Norja) oli Tanskan prinssi vuosina 1903–1905, Norjan kruununprinssi vuosina 1905–1957 ja Norjan kuningas vuosina 1957–1991.
Tulevan kuninkaan vanhemmat olivat Tanskan prinssi Carl ja Ison-Britannian prinsessa Maudin. Hänet kastettiin nimellä Alexander Edward Christian Frederik. Hänen isänsä otettua vastaan Norjan kruunun vuonna 1905 kaksivuotias prinssi Alexander sai norjalaisen nimen Olav viimeisen itsenäisen Norjan kuninkaan Olav Haakonssonin mukaan. Olavin isoisä oli Tanskan kuningas Frederik VIII ja äidinisä Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Edward VII. Olavin serkkuja olivat Ison-Britannian kuningas Yrjö VI sekä Tanskan kuningas Kristian X.
Olav oli sitten keskiajan ensimmäinen Norjan kruununperillinen, joka kasvatettiin Norjassa. Hän kävi koulua osin yksityisopetuksessa Oslon kuninkaanlinnassa, osin julkisessa koulussa. Hän suoritti lukion oslolaisessa Hallingin koulussa, josta valmistui vuonna 1921. Olav sai koulutuksensa Norjan sotakorkeakoulussa ja Oxfordin yliopistossa Englannissa. Kruununprinssinä hän oli arvostettu urheilija, joka menestyi erityisesti mäkihypyssä ja purjehduksessa.
Kruununprinssi edusti maataan Amsterdamin olympialaisissa vuonna 1928 ja voitti kultamitalin purjehduksessa.
Toisen maailmansodan aikana kruununprinssi Olav vastusti isänsä rinnalla natsi-Saksan Norjan-miehitystä vuonna 1940. Kun Norjan hallitus päätti lähteä maanpakoon, Olav tarjoutui jäämään maahan tukeakseen maansa kansalaisia. Kruununprinssinä hän sai laajan sotilaskoulutuksen, ja hänestä tuli liittoutuneiden kunnioittama taitava sotilasjohtaja. Vuonna 1944 kruununprinssi Olav nimitettiin Norjan puolustusvoimain päälliköksi, ja hänen johdollaan Saksan Norjassa olleet miehitysjoukot riisuttiin aseista. Hän palasi Norjaan pari viikkoa ennen isäänsä vuonna 1945 ja toimi jonkin aikaa sijaishallitsijana.
Vuonna 1955 Olav toimi jälleen isänsä sijaishallitsijana 83-vuotiaan Haakon VII:n kaaduttua kylpyhuoneessa ja murrettua reisiluunsa. Haakon päätyi lopulta pyörätuoliin, minkä seurauksena hän myös masentui.
Kruununprinssi Olav avioitui 21. maaliskuuta 1929 serkkunsa Ruotsin prinsessan Märthan kanssa. Avioliitosta syntyivät prinsessat Ragnhild (s. 1930) ja Astrid (s. 1932) sekä tuleva kruununprinssi Harald (s. 1937). Harald oli sisaruksista nuorin, mutta isänsä ainoa poika ja siksi kruununperillinen. Perhe vietti keskiluokkaista elämää Skaugumissa sijaitsevassa kartanossa. Märtha kuoli 53-vuotiaana syöpään vuonna 1954, eikä Olavi mennyt koskaan uusiin naimisiin, vaan hallitsi koko valtakautensa leskenä.
Kuningas oli innokas urheilija ja harrasti sekä hiihtoa että mäkihyppyä. Urheilun lisäksi Olavi oli kiinnostunut kirjallisuudesta.
Olavi nousi valtaistuimelle isänsä Haakon VII:n kuoltua vuonna 1957. Kruunajaiset pidettiin 22. kesäkuuta 1958 Nidarosin tuomiokirkossa. Tilaisuus oli poikkeuksellinen, sillä vaikka vuoden 1814 perustuslain mukaan kruunajaiset piti järjestää nimenomaan Nidarosin tuomiokirkossa, asiaa koskeva pykälä oltiin kumottu vuonna 1908 Haakon VII jo noustua kuninkaaksi. Näin ollen Olavin kruunajaisia suunniteltaessa Norjassa ei virallisesti ollut mitään kaavaa seremonian järjestämiselle. Kuninkaan piti vain antaa hallitsijanvakuutus suurkäräjien läsnäollessa. Norjan hallitus vastusti aluksi uskonnollisen seremonian järjestämistä, mutta Nidarosin piispa Arne Fjellbun suurkäräjille kirjoittama kirje sai edustajat kannattamaan kruunajaisten järjestämistä. Valtaistuimelle noustessaan Olavi otti motokseen "Kaikki Norjan hyväksi (norj. Alt for Norge)".
Koska Norja oli perustuslaillinen monarkia, Olavilla ei kuninkaana ollut juurikaan poliittista valtaa. Vaikka hän pyrkikin olemaan poliittisissa kysymyksissä mahdollisimman neutraali, hän otti kansainvälisellä kentällä useasti kantaa pakolaisten oikeuksien puolesta. Hän myös painotti kansainvälistä solidaarisuutta sekä YK:n ja Naton merkitystä.
Hallitsijana hän oli suosittu muun muassa vaatimattomuutensa ja urheilusuoritustensa takia. Olavi oli ollut suosittu jo kruununprinssinä, ja hänet tavattiin usein ilman mitään virallista seuruetta hiihtämässä tai kaupoilla. Olavi V tunnettiin yleisesti nimellä ”Kansankuningas” (norj. Folkekongen).
Olavi V teki Suomeen kaksi valtiovierailua vuosina 1961 ja 1980. Kummankin vierailun isäntänä oli presidentti Urho Kekkonen. Kruununprinssinä ollessaan Olavi vieraili Suomessa prinsessa Märthan kanssa heinäkuussa 1936.
Kuningas Olavi V kuoli sydänkohtaukseen 87-vuotiaana 17. tammikuuta 1991, ja hänen poikansa Harald V seurasi häntä hallitsijana. Olavin hautajaiset pidettiin 30. tammikuuta 1991 ja 100 000 ihmistä jätti hyvästit kuninkaalle.
Olavi V valittiin vuonna 2005 vuosisadan norjalaiseksi Norjan yleisradioyhtiön NRK:n järjestämässä äänestyksessä. Hän sai 41 % äänistä.
Lähde:
Lähde:
Vuonna 1961 kuningas Olavi sai Nansen-palkinnon pakolaisten hyväksi tehdystä työstä.
| Edeltäjä: Haakon VII |
Norjan kuningas 1957–1991 |
Seuraaja: Harald V |