Patrick Stewart

Patrick Stewart
Patrick Stewart Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt	13. heinäkuuta 1940 Mirfield, Yorkshire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut	28. lokakuuta 2026 (86 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Sheila Falconer (1966–1990) Wendy Neuss (2000–2003) Sunny Ozell (2013–2026)
Näyttelijä
Aktiivisena	1969–2026
Merkittävät roolit	Star Trek – uusi sukupolvi Star Trek – ensimmäinen yhteys X-Men X-Men 2
Palkinnot
Family Film Award (1996) Blockbuster Entertainment (1998) Bronze Wrangler (2003)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Patrick Stewart (13. heinäkuuta 1940 Mirfield, Yorkshire, Englanti – 28. lokakuuta 2026 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli brittiläinen näyttelijä, joka aloitti uransa teatterissa ja teki koko uransa aikana useita Shakespeare-rooleja sekä Britanniassa että Broadwayllä. Hänet tunnettiin jo teatterinäyttelijänä, kun hänestä tuli kansainvälisesti suosittu televisiosarjasta Star Trek – uusi sukupolvi ja siitä tehdyistä elokuvista, joissa hän näytteli kapteeni Jean-Luc Picardia. Hänen toinen tunnettu roolinsa oli Professori X X-Men-elokuvasarjassa.

Lapsuus ja koulutus

Patrick Stewart syntyi 1940 Mirfieldissä, pienessä englantilaisessa teollisuuskaupungissa. Hänen vanhempansa olivat Alfred ja Gladys Stewart, ja hänellä oli kaksi vanhempaa veljeä. Alfred Stewart oli Britannian armeijan entinen upseeri, joka työskenteli keskimatalan tason työläisenä. Gladys Stewart oli puolestaan tekstiilitehtaan kutoja.

Stewartit elivät pienessä talossa, jossa ei ollut juoksevaa lämmintä vettä eikä kylpyhuonetta. Pihassa oli naapuruston yhteinen ulkokäymälä, jossa oli koppi perheelle. Stewartin lapsuutta varjosti myös väkivalta. Hän kuvasi myöhemmin isäänsä ”viikonloppujen alkoholistiksi”, joka pahoinpiteli puolisoansa vuosien ajan. Stewartin vanhemmat pysyivät silti yhdessä Gladysin kuolemaan 1977 asti.

Stewart sai 12-vuotiaana englanninkielen opettajaltaan Venetsian kauppiaan käsikirjoituksen ja ohjeistuksen lukea Shylockin osan. Hän alkoi näytellä tämän jälkeen paikallisissa ryhmissä. Hän kertoi myöhemmin saaneensa teatterilavalta turvan, sillä se tarjosi pakopaikan kodin olosuhteista.

Stewart suoritti toisen asteen koulunsa 15-vuotiaana ja alkoi sitten työskennellä paikallisen sanomalahden nuorempana toimittajana. Hän lopetti kuitenkin vuoden jälkeen, kun päätoimittajan mukaan hän käytti liikaa aikaa teatteriharrastukseen. Stewart työskenteli tämän jälkeen vuoden huonekalukauppiaana säästääkseen rahaa draamakouluun. Hän sai lopulta paikallisen stipendin, jonka turvin hän pystyi aloittamaan 1957 arvostetussa Bristol Old Vicin teatterikoulussa.

Ura

Stewart sai 1959 ensimmäisen ammattilaisroolin Lincolnin repertuaariteatterista, jossa hän näytteli Aarresaaren Tom Morgania. Hänen seuraavia näytelmiänsä olivat Manchesterin kirjastoteatterin Henrik V ja Bristol Old Vicin Galileo Galilein elämä. Stewart sai 1966 paikan Royal Shakespeare Companystä ja teki seuraavan kolmen vuoden aikana monia rooleja, tosin usein sivuosia.

Stewartin ensiesiintyminen Broadwayllä oli vuoden 1971 Kesäyön unelma. Hän alkoi 1970-luvulla saada rooleja myös BBC:n televisioelokuvista ja minisarjoista. Hän näytteli Vladimir Leniniä Fall of Eaglesissä (1974) ja Clement Attleetä The Gathering Stormissa (1974). Hän oli pretoriaanisotilas Sejanus sarjassa Minä, Claudius (1976) sekä agentti Karla kahdessa John le Carrén sovituksessa, Tinker, Tailor, Soldier, Spy (1979) ja Smiley’s People (1982). Stewart näytteli 1984 myös David Lynchin ohjaamassa Dyynissä.

Stewart palkittiin 1979 ensimmäisen kerran Olivier-palkinnolla näyteltyään William Shakespearen näytelmässä Antonius ja Kleopatra Marcus Antoniuksen parasta ystävää Ahenobarbusta.

Stewart oli vakiinnuttanut 1980-luvulla jo paikkansa Britannian teatterikentällä, mutta hän oli laajalle yleisölle vielä varsin tuntematon, kun hän sai roolin kapteeni Jean-Luc Picardina televisiosarjasta Star Trek – uusi sukupolvi. Se oli 1960-luvulla esitetyn Star Trekin ensimmäinen näytelty spin-off. Sarjan vanhat ja uudet fanit ottivat innokkaasti vastaan kaljunevan ja harmaantuvan Picardin, jonka yliluonnollinen rauhallisuus ja lyhyet käskyt tulivat tunnetuiksi. Stewart jatkoi roolissa neljässä elokuvassa, Star Trek – sukupolvet (1994), Star Trek: Ensimmäinen yhteys (1996), Star Trek – kapina (1998) ja Star Trek: Nemesis (2002) sekä televisiosarjassa Star Trek: Picard (2020).

Stewart oli Star Trekin aikana myös muissa televisiotuotannoissa. Hän näytteli muun muassa televisioelokuvissa The Canterville Ghost (1996), A Christmas Carol (1999), King of Texas (2002) ja The Lion in Winter (2003).

Stewart esiintyi myös vuonna 2000 ensi-iltansa saaneessa supersankarielokuvassa X-Men, jossa hänen roolinsa oli Professori X, rikas telepaattisia kykyjä omaava pyörätuolissa istuva mutantti, joka johtaa muita supervoimia omaavia mutantteja. Professori oli kapteeni Picardin tavoin rauhaa rakastava ja älykäs mies. Stewart palasi rooliin myös elokuvan jatko-osissa X-Men 2 (2003), X-Men: Viimeinen kohtaaminen (2006) ja X-Men: Days of Future Past (2014) sekä siihen liittyneessä elokuvissa Logan (2017). Hän näytteli vaihtoehtoista versiota hahmosta Marvel Cinematic Universen elokuvassa Doctor Strange in the Multiverse of Madness (2022) ja palasi alkuperäisen Professori X:n rooliin elokuvassa Avengers: Doomsday (2026).

Stewart palasi Broadwaylle 1991, kun hän teki Joulukertomuksen sooloroolin, jonka oli kehittänyt pari vuotta aiemmin. Hän teki tuon joulunajan esityksen uudestaan myös 1992, 1994 ja 2001. Vuosina 1995–2013 Stewart esiintyi myös muutamissa muissakin Broadway-tuotannoissa. Niistä kaksi oli Shakespeare-rooleja. Hän oli 1995 Prospero Myrskyssä ja 2008 pääroolissa Macbethissä, josta hän sai Tony-ehdokkuuden. Vuoden 2008 Macbeth oli uusi tulkinta näytelmästä, ja se sijoitettiin klaustrofobiseen Josif Stalinin Neuvostoliittoon. Samana vuonna hänet palkittiin Britanniassa Olivier-palkinnolla Claudiuksen roolistaan Hamletissa.

Stewart oli Broadwayllä myös omahyvänäinen bigamisti Arthur Millerin näytelmässä The Ride Down Mount Morgan (2000), epätoivoinen ja mahdollisesti vaarallinen koditon Harold Pinterin Talonmiehessä (2003) ja veteraaninäyttelijä David Mametin näytelmässä A Life in the Theater (2010). Stewart ja Ian McKellen tekivät yhdessä 2013 kaksi näytelmää, joita The New York Timesissa kutsuttiin absurdilla tavalla viihdyttäväksi. Stewart oli Samuel Beckettin näytelmässä Huomenna hän tulee Vladimir ja Pinterin Ei kenenkään maassa rikas kirjailija.

Stewart näytteli 2014 elokuvassa Match ja sai sen jälkeen roolin kuluneena uutisankkurina sarjasta Blunt Talk (2015–2016). Hän näytteli myös komediassa Christmas Eve (2015) ja trillerissä Green Room (2015), jossa hän oli uusnatsien johtaja. Hän näytteli myös Merliniä elokuvassa The Kid Who Would Be King (2019).

Yksityiselämä

Stewart oli kolmesti naimisissa. Hänen ensimmäinen liittonsa teatterikoreografi Sheila Falconerin kanssa kesti vuodesta 1966 vuoteen 1990. He saivat liittonsa aikana kaksi lasta. Stewart oli vuosina 2000–2003 naimisissa Star Trek -tuottaja Wendy Neussin ja vuodesta 2013 kuolemaansa asti jazzmuusikko Sunny Ozellin kanssa. Stewartin pitkäaikainen ystävä Ian McKellen vihki hänet ja Ozellin meksikolaisravintolassa Ei kenenkään maan esityksen jälkeen. McKellenillä oli vihkioikeus Universal Life Churchin kautta. Stewart kertoi muistelmissaan, että kumpikin hänen avioeroistaan oli seurausta siitä, että hän petti vaimoansa nuoremman naisen kanssa.

Stewart kuoli lokakuussa 2026 kotonaan Los Angelesissa. Hän sairasti viimeisinä aikoinaan Alzheimerin tautia ja Lewyn kappale -tautia.

Filmografia

Lähteet

Aiheesta muualla

• Patrick Stewart Internet Movie Databasessa. (englanniksi)