Kari Franck
Kari Juhani Franck (22. toukokuuta 1940 Helsinki – 3. toukokuuta 2025) oli suomalainen näyttelijä ja ohjaaja. Hän näytteli monissa elokuvissa. Tärkeimpänä ohjaustyönään hän piti Juhani Ahon kertomuksesta sovitettua televisioelokuvaa Rautatie (1973).
Franck opiskeli Teatterikorkeakoulussa vuosina 1970–1972. Jo sitä ennen, vuodesta 1967 lähtien hän työskenteli Ylen Televisioteatterissa näyttelijänä ja myöhemmin myös ohjaajana.
Franckilla on poika Samuel (s. 1968), jonka äiti on näyttelijä Kristiina Halkola, sekä tytär näyttelijä Karoliina Franck (s. 1977), jonka äiti on näyttelijä Eeva Litmanen. Kapellimestari Mikko Franck on hänen veljenpoikansa.lähde?
Franck kuoli vuonna 2025. Hänet on haudattu Helsingissä Malmin hautausmaalle.
Filmografia
Näyttelijänä
- Huijarit, 1965 (MTV)
- Tänään olet täällä, 1966
- Käpy selän alla, 1966
- Rakkaus alkaa aamuyöstä, 1966
- Lapualaismorsian, 1967
- Täällä Pohjantähden alla, 1968
- Mies elää, 1968 (Yle)
- Yksin, 1968 (Yle)
- Äl' yli päästä perhanaa, 1968
- Käärme paratiisissa, 1968 (Yle)
- Käännekohta, 1969 (Yle)
- Elävä ruumis, 1969 (Yle)
- Nyt, 1969 (Yle)
- Paluu, 1969 (Yle)
- Häät, 1969 (Yle)
- Saaren vangit, 1970 (Yle)
- Titus Andronicus, 1970 (Yle)
- Hamlet, 1970 (Yle)
- Siivoojan raportti, 1971 (Yle)
- Lokki, 1971 (Yle)
- Hiekkakuningas, 1972 (Yle)
- Pohjantähti, 1973
- Narri kartanon valtiaana, 1974 (Yle)
- Kuolleista herännyt, 1975 (Yle)
- Manillaköysi, 1976 (Yle)
- Palkkio, 1977 (Yle)
- Elämäsi parhain aika, 1978 (Yle)
- Seitsemän veljestä, 1979 (ääni)
- Matti Väkevä, 1979 (Yle)
- Onnellinen mies, 1979 (Yle)
- Tulipää, 1980
- Muistoja Elmosta, 1981 (Yle)
- Hukkaputki, sketsisarja, 1981–1983 (Yle)
- Kuningas jolla ei ollut sydäntä, 1982
- Wanda, rakastettuni, 1983 (Yle)
- Angelan sota, 1984
- Painija, 1985 (Yle)
- Hallituskriisi 1–5, 1985 (Yle)
- Hei kliffaa hei, 1985
- V. Y. Vihdoinkin yhdessä, 1986
- Vesipatja, 1986 (Yle)
- Omat eväät, 1987 (Yle)
- Joko taas on markkinat, 1990 (Yle)
- Rampe & Naukkis – kaikkien aikojen superpari, 1990
- Oy Linnuntie, 1991 (Yle)
- Putkinotko, 1998 (Yle)
Ohjaajana
- Vallankumous tai kuolema, 1968 (Yle)
- Hyvää huomenta, 1970 (Yle)
- Muuri, 1971 (Yle)
- Rautatie, 1973 (Yle)
- Maria, 1974 (Yle)
- Isännät ja isäntien varjot, 1976–1977 (Yle)
- Ei se säälistä parane, 1980 (Yle)
- Kauhea murhamies Lalli, 1981 (Yle)
- Onnentyttö, 1983 (Yle)
- Juhani on kuumeessa, 1985 (Yle)
- Paperienkelit, 1986 (Yle)
- Mirjamille, 1987 (Yle)
- Hymyhuulet, 1988 (Yle)
- Pyykkipojat, 1989 (Yle)
- Che – hän elää, 1989 (Yle)
- Hyväntekijä, 1990 (Yle)
- Maailman kahdeksan ihmettä (osat 1–4) 1990 (Yle)
- Siisti homma, 1990 (Yle)
- Varokaa putoavia esineitä 1–3, 1994 (Yle)
- Käkikello 1–7, 1996 (Yle)
- Nurkkapöytä Kämpissä, 1997 (Yle)
- Kivat sulle, moi, 1999 (Yle)
- Musta sukka, 2001 (Yle)
Lähteet
- 1 2 Franck Kari Juhani, Malmin hautausmaa, Helsinki, alue 00, kortteli 021, rivi 20, paikka 00188 Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 2.4.2026.
- 1 2 3 Rantasalo, Tuuli: Näyttelijä ja ohjaaja Kari Franck on kuollut Helsingin Sanomat. 3.5.2025. Viitattu 3.5.2025.
- ↑ Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, Tammi 1993
- ↑ Kuuskoski, Kaisla & Äijälä, Satu: Kari Franck on kuollut Ilta-Sanomat. 3.5.2025. Viitattu 3.5.2025.
Aiheesta muualla
- Kari Franck Elonetissä.
- Kari Franck Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
