| Isabelle von Bayern | |
|---|---|
|
| |
| Ranskan kuningatar | |
| Valtakausi | 17. heinäkuuta 1385 – 21. lokakuuta 1422 |
| Kruunajaiset | 23. elokuuta 1389 |
| Syntynyt | noin 1370 |
| Kuollut |
1435 (64–65 vuotta) Pariisi |
| Puoliso | Kaarle VI |
| Lapset |
Charles Jeanne Isabelle Jeanne Charles Marie Michelle Louis Jean Catherine Kaarle VII Philippe |
| Suku | Wittelsbach |
| Isä | Stefan III |
| Äiti | Taddea Visconti |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Isabelle von Bayern (ransk. Élisabeth de Bavière, Isabeau de Bavière; saks. Elisabeth von Bayern); (1371 – syyskuu 1435 Pariisi, Ranskan kuningaskunta) oli saksalainen herttuatar, Kaarle VI:n puolisona Ranskan kuningatar vuosina 1385–1422, joka toimi käytännössä maan hallitsijana miehensä ajoittaisen mielisairauden aikoina vuoden 1392 jälkeen.
Isabelle oli Baijeri-Ingolstadtin herttua Stefan III:n (saks. Stephan der Kneißl, 1337–1413) ja tämän ensimmäisen puolison, milanolaiseen hallitsijasukuun kuuluneen Taddea Viscontin (1351–1381) tytär. Hänen vanhempi veljensä oli Baijerin herttua Ludvig VII Parrakas (saks. Ludwig der Bärtige, n. 1368–1447), joka vietti useita vuosia Ranskassa. Hän kuului Wittelsbachin sukuun.
Isabelle avioitui Kaarle VI:n kanssa vuonna 1385. Kaarlen mielisairaus ilmeni ensimmäisiä kertoja vuonna 1392. Isabelle yritti hakea miehelleen apua sekä lääketieteellisin että hengellisin keinoin. Kuninkaan sairausjaksojen pahentuessa tämä ei enää tuntenut vaimoaan. Isabelle haki lohtua muista miehistä, ensin langostaan Orléansin herttua Louis I:stä ja tämän murhan jälkeen Burgundin herttua Juhanasta. Burgundin herttua Juhana I Peloton liittoutui ensin Isabellen kanssa tämän poikaa Kaarlea vastaan, mutta siirtyi Kaarlen puolelle Isabelleä ja englantilaisia vastaan.
Hänen vaikuttavin poliittinen tekonsa oli Troyesin rauhansopimuksen allekirjoittaminen 21. toukokuuta 1420. Sopimuksen mukaan Ranskan kruununperijäksi tulisi Kaarle VI:n pojan sijasta Englannin Henrik V, joka avioitui Isabellen ja Kaarlen tyttären, Catherine de Valois’n kanssa.


Kuten monet Valois-suvun jäsenet, Isabelle keräsi ja arvosti taidetta. Hän rakasti jalokiviä sekä koruja ja vaikutti ylellisten ronde-bosse tekniikalla tehtyjen esineitten valmistukseen, joka oli kehitetty tuohon aikaan emaloinnilla päällystettyjen kultaesineitten valmistamiseksi. Asiakirjatiedot viittaavat siihen, että hän teki useita näitten pienoisveistosten tilauksia pariisilaisilta kultasepiltä.
Isabellalle ja Kaarlelle syntyi 12 lasta: