| Barbara Cartland | |
|---|---|
Barbara Cartland 86-vuotiaana vuonna 1987. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Mary Barbara Hamilton Cartland |
| Syntynyt | 9. heinäkuuta 1901 Edgbaston, Birmingham, Englanti |
| Kuollut | 21. toukokuuta 2000 Camfield Place, Hatfield, Hertfordshire, Englanti |
| Kansalaisuus | Britannia |
| Ammatti | toimittaja, seurapiirihenkilö, kirjailija, poliitikko |
| Vanhemmat | James Bertram Falkner Cartland ja Mary Hamilton Scobell |
| Puoliso | Alexander McCorquodale (naim. 1927; ero 1933) Hugh McCorquodale (naim. 1936; k. 1963) |
| Lapset | Raine Spencer (1929–2016) Ian Hamilton McCorquodale (1937–2023) Glen McCorquodale (s. 1939) |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | englanti |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Aikakausi | 1900-luku |
| Tyylilajit | viihde, populaarikulttuuri |
| Aiheet | rakkaus, romantiikka, 1800-luku |
| Kirjallinen suuntaus | historiallinen rakkausromaani |
| Esikoisteos | Jigsaw (1923/1925) Blood Money (näytelmä, 1926) |
| Pääteokset | A Hazard of Hearts (1949) The Pretty Horse-Breakers (1971) The Wicked Marquis (1973) The Bored Bridegroom (1974) |
| Palkinnot | |
|
Médaille de Vermeil de la Ville de Paris (1988) |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|

Mary Barbara Hamilton Cartland (9. heinäkuuta 1901 Edgbaston, Birmingham – 21. toukokuuta 2000 Hatfield, Hertfordshire) oli brittiläinen kirjailija. Hän erikoistui rakkausromaanien kirjoittamiseen 1950-luvun jälkeen ja nousi myös mediapersoonallisuudeksi. Hänet tunnetaan valtavasta yli 700 romaanin tuotannostaan ja kirjojensa äärimmäisen laajasta lähes miljardin kappaleen myynnistä.
Barbara Cartland syntyi osoitteessa Augustus Road 31, Edgbaston, Birmingham, Warwickshiren kreivikunnassa. Hän oli Britannian armeijan upseerin, majuri James Bertram "Bertie" Falkner Cartlandin (1876–1918) ja Mary "Polly" Hamilton Scobellin (1877–1976) ainoa tytär ja vanhin lapsi. Hänellä oli kaksi veljeä: John Ronald Hamilton Cartland, parlamentin jäsen, joka palveli majurina toisessa maailmansodassa (1907–1940) ja James Anthony "Tony" Hamilton Cartland (1912–1940). Molemmat kaatuivat Dunkerquen taistelussa. Ronald oli hänelle hyvin läheinen ja he viettivät aikuisina lomia yhdessä.
Cartland syntyi ylempään keskiluokkaan, perheen talous heikkeni nopeasti pian hänen syntymänsä jälkeen. Cartland selitti myöhemmin tämän taantuman isoisänsä James Cartlandin itsemurhalla, joka hänen mukaansa oli rahoittaja, joka ampui itsensä konkurssin jälkeen vuonna 1903. Perunkirjoitusrekisterin merkinnän mukaan messinkivalimoyritys James Cartland & Son Ltd:n omistaja James Cartland jätti kuitenkin 92 000 punnan omaisuuden. Pian tämän jälkeen Barbaran isä kaatui toukokuua 1918 Berry-au-Bacissa Flanderissa ensimmäisessä maailmansodassa. Barbaran äiti avasi Lontoossa Etelä-Kensingtonissa sekatavarakaupan elättääkseen perheensä ja kouluttaakseen kolme lastaan.
Barbara kävi yksityisiä tyttökouluja: Alice Ottley Schoolia, Worcester High Schoolia, Malvern Girls' Collegea ja Netley Abbey Housea, Solentin rannalla Hampshiressa sijaitsevaa sisäoppilaitosta. Hänestä tuli menestyvä seurapiiritoimittaja Daily Expressiin vuoden 1922 jälkeen ja romanttisen kertomakirjallisuuden kirjoittaja; hän kertoi saaneensa inspiraatiota varhaisissa töissään edvardiaanisen aikakauden menestyskirjailija Elinor Glynin romanttisista romaaneista, jota hän ihaili ja jonka kanssa hän lopulta ystävystyi.
Pian hän herätti Daily Expressin omistajan ja kustantajan, lordi Max Aitken Beaverbrookin huomion ja hänestä tuli vakiokävijä tämän talossa Hurlinghamissa, jossa Cartland tapasi sellaisia tuttavuuksia kuin valtiomies ja lordikansleri Fredrick Edwin Smith, Winston Churchill sekä kanadalainen teolllisuusmies ja rahoittaja sir James Dunn. Beaverbrook näyttää lähes varmasti tehneen jonkinlaisia lähentelyjä nuoren suojattinsa suhteen, joita tämä menesstyksekkäästi vastusti. Cartland kuitenkin sanoi aina, että lordi Beaverbrook opetti hänelle eniten kirjoittamisesta. Lyhyet lauseet, lyhyet kappaleet ja lyhyet sanat, jotka leimasivat hänen kirjoittamistyötään, olivat tyypillisiä Daily Expressin tuon ajan pääkirjoituksille.
Barbara Cartlandin ensimmäinen romaani oli Jigsaw, jonka hän kirjoitti vuonna 1920, jolloin hän oli vasta 19-vuotias. Kirjasta otettiin kuusi painosta ja se käännettiin viidelle kielelle. Kirjasta tuli bestseller, jota kovakantisena myytiin 100 000 kappaletta vuonna 1925. Kirjasta julkaistiin näköispainos kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 2010.
Kaikkiaan Cartlandilta ilmestyi 723 tai 728 romaania, joista lukuisat nousivat bestseller-listoille. 1990-luvun puolivälissä, jolloin hän oli myynyt yli miljardi kirjaa, muotilehti Vogue kutsui Cartlandia "romantiikan todelliseksi kuningattareksi". Hänen kirjoittamistaan kirjoista 664 oli romanttista kaunokirjallisuutta, joka sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle viktoriaaniselle ja edvardiaaniselle aikakaudelle, joissa seikkailevat neitseelliset, kauniit nuoret naiset sekä hulttiomaiset, komeat nuoret miehet. Kirjoissa ei koskaan kuvattu seksiakteja, joten ne ovat olleet suosittuja myös arabimaissa ja niitä on julkaistu myös Puolassa. Hänen tuotantonsa määrä kasvoi tasaisesti, keskimäärin 23 kirjaa vuodessa 1970-luvun puolivälistä lähtien. Suomeksi hänen teoksiaan on käännetty yli 160 nimikettä vuosina 1974–1993, joista 24 on yksittäisiä romaaneja. Viimeisimmät uusintapainokset ovat vuodelta 2022.
Kaikkiaan teoksia on myyty yli miljardi kappaletta ja kirjoja on käännetty kaikkiaan 36 kielelle mikä tekee Cartlandista maailman viidenneksi käännetyimmän kirjailijan, lukuun ottamatta raamatullisia teoksia. Barbara Cartland on Guinness Book of Records -kirjassa maailman parhaiten myyvänä kirjailijana. Hänen kirjojaan myytiin yli 750 miljoonaa kappaletta, vaikka muut lähteet arvioivat hänen kokonaismyyntinsä olevan yli miljardi kirjaa. Hänen romaaniensa kansissa oli muotokuvamainen kuvitus, yleensä suunnitteli taiteilija Francis Marshall (1901–1980). Kirjojen nimissä 226:ssa on sana "love" (engl. rakkaus).
Cartlandin työskentelytapa oli sanella iltapäivisin muutaman tunnin ajan divaanillaan maaten 6 500 – 7 000 (tai jopa 10 000) sanan verran sihteerille, joka otti sen ylös pikakirjoituksella. Sanelu myös tallennettiin varmuudeksi ääninauhalle mahdollisia tarkistuksia varten. Hänellä oli palveluksessaan kolme sihteeriä ja kuusi muuta henkilöä, jotka käsittelivät tekstin käsikirjoitukseksi asti ja saattoivat sen painokuntoon. Parhaimmillaan kirjoja valmistui yksi kahdessa viikossa.
Vaikka hänet tunnetaan parhaiten romanttisista romaaneistaan, hän kirjoitti myös tietokirjoja, kuten viisi elämäkertaa, 30 näytelmää, elokuvakäsikirjoituksia, musiikkia, runoutta, draamaa, operetteja ja useita terveys- ja keittokirjoja. Hän antoi myös neuvoja televisioyleisölle ja kirjoitti sanomalehtiartikkeleita.
Cartland oli myös liikenainen, joka johti omaa yritystään Cartland Promotionsia. Hän oli Lontoon seurapiirihahmo, joka usein pukeutui vaaleanpunaiseen yleensä myös kuningatar Elisabetin ja kuningataräiti Elizabethin suosiman muotisuunnittelija Norman Hartnellin suunnittelemaan sifonkipukuun, valkoisiin turkiksiin, sulkahattuun, vaaleaan peruukkiin ja vahvaan meikkiin sekä näyttäviin irtoripsiin.
Barbara Cartland oli myös poliitikko, sillä hän istui yhdeksän vuoden ajan konservatiivipuoleen edustajana Hertfordshiren kreivikunnan valtuustossa vuodesta 1955 lähtien. Cartland harrasti 1920- ja 1930-luvuilla purjelentoa, jonka liitokoneitten käyttämistä postin kuljettamiseen hän ehdotti. Tätä kuljetustapaa hyödynnettin Normandian maihinnousussa vuonna 1944.
The Daily Telegraph -lehdessä julkaistun muistokirjoituksen mukaan Barbara Cartland purki ensimmäisen kihlauksensa kaartin upseerin kanssa saatuaan kuulla äidiltään tosiasioita avioliiton sukupuolielämästä. Hylätty sulhanen uhkasi ampua itsensä Hyde Parkissa. Cartland väitti kieltäytyneensä 49 kosinnasta ennen kuin meni naimisiin kapteeni Alexander "Sachie" George McCorquodalen kanssa 23. huhtikuuta 1927. Tämä oli skotlantilainen brittiupseeri ja painoteollisuusomaisuuden perijä. He erosivat vuonna 1933.
Heille syntyi lapsi Raine McCorquodale (9. syyskuuta 1929 – 21. lokakuuta 2016), jonka Cartland myöhemmin väitti olleen joko Sutherlandin herttua George Sutherland-Leveson-Gowerin tai Kentin herttua prinssi Georgen biologinen tytär. Raine oli vuoden debytantti vuonna 1947 ja avioitui vuonna 1948 Darthmouthin jaarli Gerald Leggen kanssa, heille syntyi neljä lasta. Hän erosi tästä ja meni naimisiin jaarli John Spencerin, prinsessa Dianan isän kanssa vuonna 1976. Heti tämän kuoltua vuonna 1992 hän sai lähteä Althorp Housesta vain omien vaatteittensa kanssa. Vuonna 1993 Raine nai ranskalaisen kreivi Jean-François Pineton de Chambrunin, josta hän erosi vuonna 1995.
Barbara Cartland meni toisen kerran naimisiin ex-aviomiehensä serkun Hugh McCorquodalen kanssa 28. joulukuuta 1936. Heille syntyi kaksi lasta: Ian Hamilton McCorquodale (11. lokakuuta 1937 – 10. helmikuuta 2023), Debrett's aateliskalenterin kustantaja ja Glen McCorquodale (s. 1939), pörssimeklari.
Vuonna 1991 Cartlandille myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan Dame Commander -arvonimi.
Cartland oli Louis Mountbattenin pitkäaikainen ystävä ja prinsessa Dianan äitipuolen, kreivitär Raine Spencerin äiti. Lady Diana luki Cartlandin kirjoja nuorena ollessaan, joita kirjailija lähetti tälle ennakkokappaleina.

Cartland antoi haastatteluja vielä aivan viime hetkinään; hän eli 98-vuotiaaksi ja sairasteli puoli vuotta ennen kuolemaansa toukokuussa 2000.
Jälkeläiset pitävät yllä Barbara Cartlandin virallisia kotisivuja. Kirjailijalta oli jäänyt julkaisemattomia käsikirjoituksia 160 kappaletta, joita on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen Pink Collection -kokoelmana sekä tavallisina kirjoina että e-kirjoina.
Vuonna 2026 ilmestyneen elämäkerran The Great Dictator: A Life of Barbara Cartland kirjoittaja Matthew Sweet toteaa, että Cartland oli hyvin tärkeä kahdelle sodan jälkeen syntyneelle sukupolvelle. Nykyään hänen kirjojaan on vaikeaa löytää kirjakaupoista. Sweetin mukaan ne on kirjoitettu omaa aikaansa varten, ja ne ilmentävät sellaista lukijakuntaa, jota ei enää ole.
"Historiallinen rakkausromaani on ainoa kirjallisuudenlaji, jossa siveydellä todella on merkitystä." – Barbara Cartland
"Minun sankarittareni ovat aina neitsyitä. He eivät koskaan mene sänkyyn ilman sormusta sormessaan; ainakaan ennen sivua 118." – Barbara Cartland
"Niin kauan kuin kirjojen juonia saapuu ulkoavaruudesta, minä jatkan neitsyeitteni kanssa." – Barbara Cartland
"Veikkaan, että kymmenen vuoden kuluttua neitsyys on taas muodikasta." – Barbara Cartland
Kysyttäessä, mistä hänen ideansa kirjoihin tulevat: "Lausun rukouksen. Todellakin. Sanon: 'Jumala, anna minulle juoni.' Se on aivan uskomatonta: sitten juoni tulee." – Barbara Cartland
"Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tienaan ... Joskus kysyn: "Olemmeko veloissa?" Olemme aina. – Barbara Cartland
"Oikea ruokavalio ohjaa seksuaalista energiaa niihin osiin, joilla on merkitystä." – Barbara Cartland, 1981
"Ranska on ainoa paikka, jossa voit rakastella iltapäivällä ilman, että ihmiset hakkaavat oveasi." – Barbara Cartland, 1984
"Miesten keskuudessa seksi johtaa joskus läheisyyteen; naisten keskuudessa läheisyys johtaa joskus seksiin." – Barbara Cartland
"Englantilaiset miehet ovat maailman parhaita aviomiehiä siksi, että he haluavat olla uskollisia. Ranskalainen tai italialainen mies herää aamulla ja miettii, minkä tytön hän tapaa. Englantilainen mies herää ja miettii, mikä on kriketti-tilanne." – Barbara Cartland
"Jatkan niin kauan, kunnes kasvoni putoavat." – Barbara Cartland
"Neljänkymmenen ikävuoden jälkeen naisen on valittava, menettääkö hän vartalonsa vai kasvonsa. Neuvoisin pitämään kasvosi ja pysymään istuma-asennossa." – Barbara Cartland
"Käytän aina saapaslankkia ripsiini, koska olen hyvin tunteellinen ihminen, eikä se valu itkiessäni." – Barbara Cartland
"Kun olet yli viisikymmentä, sinun on päätettävä, säilytätkö kasvosi vai vartalosi. Minä säilytin kasvoni." – Barbara Cartland
"Olen aina pitänyt naisia vaikeina. En oikein ymmärrä heitä. Ensinnäkin, harvat naiset puhuvat totta." – Barbara Cartland, 1942
"Emme tarvinneet seksiä. Meillä oli Tyrone Power.”― Barbara Cartland