Basofiili

Basofiili (engl. basophil) on vähälukuisin valkosolujen tyyppi. Basofiilejä on 0-1 % veressä kiertävistä valkosoluista. Se kuuluu jyvässoluihin eli granulosyytteihin yhdessä neutrofiilien ja eosinofiilien kanssa. Basofiilin nimi tulee siitä, että sen solulimassa olevat rakkulat värjäytyvät emäksisillä (engl. basic) väriaineilla. Basofiilit ovat yhdessä syöttösolujen kanssa osallisina allergisissa reaktioissa ja anafylaksiassa.

Basofiilin halkaisija on lähteestä riippuen 10-15 μm. Tuma on tyypillisesti kaksilohkoinen.

Basofiilit muistuttavat toiminnaltaan kudoksissa olevia syöttösoluja. Kummankin solutyypin pinnalla on Fc-reseptoreja, jotka sitovat plasmasolujen erittämiä IgE-vasta-aineita. Kun basofiilin tai syöttösolun pintaan kiinnittynyt vasta-aine kohtaa siihen sopivan antigeenin, vapautuu histamiinia, proteaasia, leukotrieenejä, neutrofiilejä ja eosinofiilejä houkuttelevia kemotaktisia aineita, hepariinia, sekä verihiutaleita aktivoivia tekijöitä. Seurauksena on paikallisten verisuonten laajentuminen, neutrofiilien ja eosinofiilien kertyminen paikalle, hiussuonten läpäisyvyyden kasvu (mikä johtaa turvotuksiin) sekä paikallisten sileiden lihassolujen supistuminen. Iholla histamiinin vapautuminen voi ilmetä nokkosihottumana (urtikaria) ja nenän limakalvolla allergisena nuhana. Leukotrieenit voivat supistaa keuhkoissa ilmatiehyitä (lat. bronchiolus), mikä ilmenee astmaoireina. Laajassa reaktiossa seurauksena voi olla anafylaksia.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 Ross, M. H. & Pawlina, W: Histology. A Text And Atlas With Correlated Cell And Molecular Biology, s. 258-259, 278. 5. painos. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 0-7817-7221-4 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. 1 2 3 Basofiili solunetti.fi. Viitattu 15.2.2026.
  3. 1 2 3 4 5 6 Hall, J. E. & Guyton, A. C.: Guyton and Hall Textbook of Medical Physiology, s. 431, 443-444. 12. painos. Saunders Elsevier, 2011. ISBN 978-1-4160-4574-8 (englanniksi)