| Berninpaimenkoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | Maailmalla yleinen |
| Alkuperäinen käyttö | vahtikoira, vetokoira, karjakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, vetokoira, harrastuskoira |
| Elinikä | keskimäärin 7 vuotta ja 8 kuukautta |
| Muita nimityksiä | Berner Sennenhund, bouvier bernois, Bernese Mountain Dog, bovaro del bernese, boyero de montana bernes, berni alpi karjakoer, Bernese Cattle Dog, berni, Dürbächler, Cheese Factory Dog, Cheesery Dog, Butcher's Dog, Farmer's Dog |
| FCI-luokitus | ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 3 Sveitsinpaimenkoirat #45 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 35–45 narttu 30–45 kg |
| Säkäkorkeus | uros 64–70 cm (ihanne 66–68 cm) narttu 58–66 cm (ihanne 60–63 cm) |
| Väritys | musta-ruskea-valkoinen |
Berninpaimenkoira (saks. Berner Sennenhund, ransk. bouvier bernois, ital. bovaro del bernese) on kolmivärinen, pitkäkarvainen ja suuri koirarotu. Se on saanut nimensä Bernin kantonin mukaan.
Berninpaimenkoiran tulee olla rungoltaan voimakas ja tiivis. Säkäkorkeus on uroksilla 64–70 cm ja nartuilla 58–66 cm. Berninpaimenkoira on kolmivärinen, keskikokoa suurempi, liikkuva käyttökoira. Rakenteeltaan koiran tulisi olla sopusuhtainen sekä tasapainoinen. Pääväriltään berninpaimenkoiran tulee olla musta, jossa on punaruskeita ja valkoisia merkkejä. Valkoisia merkkejä saa olla päässä, käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Lisäksi koiralla on punaruskeat merkit raajoissa, rinnassa, poskissa ja täplät silmien yläpuolella. Rotumääritelmä määrittelee varsin tarkasti sallitut merkit.
Koiran turkki on pitkä, pehmeä ja joko suora tai hieman aaltoileva. Berninpaimenkoiran raajat ovat vahvat. Sen ruskeat silmät ovat mantelinmuotoiset. Häntä on tuuhea, ja koira kantaa sitä liikkuessaan selkälinjan tasolla. Levossa häntä on riippuva.
Rotumääritelmä kuvaa ihanteellista berninpaimenkoiraa varmaksi, pelottomaksi ja hyväntahtoiseksi. Luonnetestituloksien perusteella berninpaimenkoirat päästävät vieraan ihmisen luokseen helposti. Berninpaimenkoira soveltuu terapiakoiraksi, mistä esimerkkinä suomalaiset Hali-Bernit.
Tutkimuksissa on tullut esiin, että berninpaimenkoiralla esiintyy keskimääräistä vähemmän ääniarkuutta verrattuna muihin koirarotuihin. Sen sijaan pelkoa viraita ihmisiä kohtaan esiintyy keskimääräistä enemmän; noin 20 %:lla rodun edustajista esiintyy kyseistä pelkoa. Aggressiivisuus puolestaan on berninpaimenkoiralla keskimääräistä harvinaisempaa verrattuna muihin koirarotuihin.
Alun perin berninpaimenkoiran käyttötarkoitus oli toimia vahtikoirana ja karjanajotehtävissä sekä vetokoirana maatiloilla. Yhdysvalloissa ja Ruotsissa järjestetään edelleen rodun alkuperäiselle käyttötarkoitukselle sopivia virallisia kärrynvetokokeita.

Berninpaimenkoira on kotoisin Sveitsistä, ja rodun kantayksilöt löydettiin lähinnä Dürrbachin alueelta. Sen uskotaan polveutuneen paikallisten laumanvartijoiden ja mastiffien välisistä risteytyksistä. Berninpaimenkoiraa käytettiin Sveitsin Alpeilla työkoirana satojen vuosien ajan ennen sen saavuttamaa maailmanlaajuista kiinnostusta. Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että berninpaimenkoiran läheisimmät sukulaisrodut ovat isosveitsinpaimenkoira ja bernhardinkoira.
Berninpaimenkoiria on alkujaan käytetty vetokoirina, pihavahteina sekä apuna karjanpaimennuksessa. Sitä käyttivät vetämiseen niin teurastajat, meijeristit, kutojat kuin työkalujen valmistajatkin. 1850-luvulla juustotehtaat yleistyivät, minkä vuoksi sitä tarvittiin erityisen paljon juurikin maitokärryjen vetämiseen. Vapaasti suomennettuna saksankielinen nimi Sennenhund tarkoittaa alppiniittyjen paimenkoiraa.
1800-luvun lopulla rodun kanta alkoi vähentyä merkittävästi ja samalla se myös alkoi sekoittua muiden koirien kanssa. Silloin burgdorfilainen majatalon pitäjä Franz Schertenleib aloitti elvytysprosessin. Hän alkoi etsiä puhdasrotuisia yksilöitä maaseudulta, ja löysi vuonna 1892 yhden Dürrbachista. Muiden rodun kannattajien kanssa hän keräsi lisää yksilöitä, ja muutamien vuosien jälkeen myös zürichiläinen geologian opettaja Albert Heim liittyi mukaan elvytysprojektiin. Berninpaimenkoirien ensimmäinen sveitsiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1907.
Rodun alkuperämaassa Sveitsissä pentuja rekisteröidään vuosittain noin 400 kappaletta. Saksassa berninpaimenkoiria on rekisteröity 2020-luvulla noin 500–900 vuosittain. Vuonna 2025 Ranskassa niitä rekisteröitiin jopa noin 2500. Rekisteritietojen mukaan vuonna 2025 berninpaimenkoira oli 20:nneksi suosituin koirarotu Yhdysvalloissa.
Pohjoismaissa berninpaimenkoira on yleisin Ruotsissa, missä rekisteröidään pentuja vuosittain noin 500–600. Vuonna 2025 rotu oli Suomen 45. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2021–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–300 berninpaimenkoiraa.

Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin 7 vuotta ja 8 kuukautta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään kuolleeksi ilmoitettuja rodun edustajia. Syöpäsairaudet laskevat berninpaimenkoirien keskimääräistä elinikää merkittävästi. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Suurikokoisilla koirilla elinikä on tyypillisesti lyhyempi mitä pienikokoisilla ja suurikokoiset koirat myös sairastavat enemmän elämänsä aikana. Berninpaimenkoiran merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi, eturistisidevauriot, erilaiset syöpäsairaudet, munuaissairaudet, mahalaukunkiertymä ja synnytysvaikeudet.
Vain noin 50 %:lla berninpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa (D ja E) esiintyy 15 %:lla rodun edustajista. Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 30 %:lla rodun edustajista. Berninpaimenkoira kuuluu PEVISA:an (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma) lonkka- ja kyynärniveltensä osalta, joten kaikkien jalostukseen käytettävien berninpaimenkoirien tulee olla lonkka- ja kyynärkuvattuja.
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä. Berninpaimenkoiralla osteokondroosia esiintyy enemmän kuin keskimääräisellä koirarodulla. Kun eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Berninpaimenkoiralla esiintyy ristisidevaurioita keskimääräistä koirarotua useammin. Rotuyhdistyksen terveyskyselyn mukaan noin 6,2 % berninpaimenkoirista sairastuu ristisidevaurioon elämänsä aikana.
Rodun merkittävinpiä terveyongelmia on alttius erilaisille syöpäsairauksille. Syöpäsairaudet laskevat berninpaimenkoirien keskimääräistä elinikää merkittävästi. Rodulla esiintyy erityisesti histiosytääristä sarkoomaa, lymfoomaa ja osteosarkoomaa. Rotuyhdistyksen selvityksen mukaan noin 41 % prosenttia berninpaimenkoirista menehtyy syöpään.
Berninpaimenkoirien munuaissairaudet ovat yleistyneet sekä Suomen populaatiossa että ympäri maailmaa. Berninpaimenkoirilla esiintyy useita munuaissairauksia, erityisesti membranoproliferatiivista glomerulonefriittia sekä munuaisdysplasiaa. Rotuyhdistyksen selvityksen mukaan noin 3,9 % prosenttia berninpaimenkoirista menehtyy lopulta munuaisvikaan.
Mahalaukunkiertymä on erittäin vakava tila ja vaatii aina eläinlääkärin hoitoa ja leikkauksen. Hoidosta huolimatta kuolleisuus sairauteen on noin 10 %–28 %. Rotuyhdistyksen mukaan noin 2,3 % prosenttia berninpaimenkoirista kuolee mahalaukunkiertymään.
Berninpaimenkoirilla synnytysvaikeukset ovat melko tavallisia. Tutkimuksissa on todettu, että berninpaimenkoirilla lähes 50% synnytyksistä päätyy keisarinleikkaukseen lopulta.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Berninpaimenkoirat ovat keskimääräistä rotukoiraa enemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli noin 6 %. Kun serkukset, joilla ei ole muuta yhteistä sukua, saavat jälkeläisen, sen sisäsiittoisuusluku on 6,25 %. Vastaavassa tilanteessa täyssisarusten jälkeläisen luku on 25 %, joka vastaa keskimääräisen koirarodun sisäsiittoisuuslukua geenitutkimuksissa. Berninpaimenkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 32 %.
Norjassa on käynnissä roturisteytysprojekti, jonka tarkoituksena on parantaa rodun terveydentilaa. Ensimmäiseen risteytyspentueeseen ollaan käyttämässä landseer rotua.