Berninpaimenkoira

Berninpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Sveitsi
Määrä Suomessa rekisteröity
15 187
Alkuperäinen käyttö vahtikoira, vetokoira, karjakoira
Nykyinen käyttö seurakoira, vetokoira, harrastuskoira
Elinikä keskimäärin 8 vuotta
Muita nimityksiä Berner Sennenhund, bouvier bernois, Bernese Mountain Dog, bovaro del bernese, boyero de montana bernes, berni alpi karjakoer, Bernese Cattle Dog, berni, Dürbächler, Cheese Factory Dog, Cheesery Dog, Butcher's Dog, Farmer's Dog
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 3 Sveitsinpaimenkoirat
#45
Ulkonäkö
Paino uros 35–45
narttu 30–45 kg
Säkäkorkeus uros 64–70 cm (ihanne 66–68 cm)
narttu 58–66 cm (ihanne 60–63 cm)
Väritys musta-ruskea-valkoinen

Berninpaimenkoira (saks. Berner Sennenhund, ransk. bouvier bernois, ital. bovaro del bernese) on kolmivärinen, pitkäkarvainen ja suuri koirarotu. Se on saanut nimensä Bernin kantonin mukaan. Berninpaimenkoira on sveitsinpaimenkoirista yleisin. Luonteeltaan se on varma ja hyväntahtoinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira. Alkuaan berninpaimenkoira toimi vahti-, veto- ja karjanajokoirana maatiloilla. Nykyään se on seurakoira ja monipuolinen harrastus- ja työkoira.

Rotu oli vuonna 2025 Suomen 45. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–300 berninpaimenkoiraa.

Ulkonäkö

Berninpaimenkoiran tulee olla rungoltaan voimakas ja tiivis. Säkäkorkeus on uroksilla 64–70 cm ja nartuilla 58–66 cm. Berninpaimenkoira on kolmivärinen, keskikokoa suurempi, liikkuva käyttökoira. Rakenteeltaan koiran tulisi olla sopusuhtainen sekä tasapainoinen. Pääväriltään berninpaimenkoiran tulee olla musta, jossa on punaruskeita ja valkoisia merkkejä. Valkoisia merkkejä saa olla päässä, käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Lisäksi koiralla on punaruskeat merkit raajoissa, rinnassa, poskissa ja täplät silmien yläpuolella. Rotumääritelmä määrittelee varsin tarkasti sallitut merkit.

Koiran turkki on pitkä, pehmeä ja joko suora tai hieman aaltoileva. Berninpaimenkoiran raajat ovat vahvat. Sen ruskeat silmät ovat mantelinmuotoiset. Häntä on tuuhea, ja koira kantaa sitä liikkuessaan selkälinjan tasolla. Levossa häntä on riippuva.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan berninpaimenkoira on varma ja hyväntahtoinen sekä omistajaansa syvästi kiintyvä koira. Suuren kokonsa vuoksi berni tarvitsee perusteellisen kotikasvatuksen. Berni haluaa olla aina siellä, missä sen omat ihmisetkin ovat. Se ei siis sovi tarha- eikä juoksulankakoiraksi. Berninpaimenkoira vaatii omistajaltaan paljon.

Tutkimuksissa on tullut esiin, että berninpaimenkoiralla esiintyy keskimääräistä vähemmän ääniarkuutta verrattuna muihin koirarotuihin. Sen sijaan pelkoa viraita ihmisiä kohtaan esiintyy keskimääräistä enemmän; noin 20 %:lla rodun edustajista esiintyy kyseistä pelkoa. Aggressiivisuus puolestaan on berninpaimenkoiralla keskimääräistä harvinaisempaa verrattuna muihin koirarotuihin.

Käyttötarkoitus

Berninpaimenkoira on nykyään käyttötarkoitukseltaan pääasiassa perhe- ja seurakoira, mutta yhä lisääntyvässä määrin näkee berninpaimenkoiria myös erilaisilla kilpakentillä. Berninpaimenkoirilla on kilpailuoikeus palveluskoiralajeissa (vuodesta 1995 eteenpäin). Muutama berninpaimenkoira on läpäissyt myös palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti.

Berninpaimenkoira soveltuu myös hyvin terapiakoiraksi, mistä esimerkkinä suomalaiset Hali-Bernit.

Alkuperä

Berninpaimenkoira.

Berninpaimenkoira on kotoisin Sveitsistä, ja rodun kantayksilöt löydettiin lähinnä Dürrbachin alueelta. Sen uskotaan polveutuneen paikallisten laumanvartijoiden ja mastiffien välisistä risteytyksistä. Sitä käytettiin Sveitsin Alpeilla työkoirana satojen vuosien ajan ennen sen saavuttamaa maailmanlaajuista kiinnostusta.

Berninpaimenkoiria on alkujaan käytetty vetokoirina, pihavahteina sekä apuna karjanpaimennuksessa. Sitä käyttivät vetämiseen niin teurastajat, meijeristit, kutojat kuin työkalujen valmistajatkin. 1850-luvulla juustotehtaat yleistyivät, minkä vuoksi sitä tarvittiin erityisen paljon juurikin maitokärryjen vetämiseen. Vapaasti suomennettuna saksankielinen nimi Sennenhund tarkoittaa alppiniittyjen paimenkoiraa.

1800-luvun lopulla rodun kanta alkoi vähentyä merkittävästi ja samalla se myös alkoi sekoittua muiden koirien kanssa. Silloin burgdorfilainen majatalon pitäjä Franz Schertenleib aloitti elvytysprosessin. Hän alkoi etsiä puhdasrotuisia yksilöitä maaseudulta, ja löysi vuonna 1892 yhden Dürrbachista. Muiden rodun kannattajien kanssa hän keräsi lisää yksilöitä, ja muutamien vuosien jälkeen myös zürichiläinen geologian opettaja Albert Heim liittyi mukaan elvytysprojektiin.

Berninpaimenkoirien ensimmäinen sveitsiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1907. Suomeen perustettiin oma rotuyhdistys Suomen Sveitsinpaimenkoirat – Finlands Sennenhundar ry vuonna 1965.

Tilanne Suomessa ja muualla

Ensimmäiset rodun edustajat tulivat Suomeen vuonna 1950 Sveitsistä. Berninpaimenkoira on tunnettu ja suosittu rotu lähes kaikkialla maailmassa. Suomalaiset berninpaimenkoirat ovat hyvätyyppisiä, ja Suomesta viedäänkin vuosittain useita pentuja ulkomaille. Sveitsissä pentuja rekisteröidään vuosittain noin 400 kappaletta. Pohjoismaissa rotu on yleisin Ruotsissa, missä rekisteröidään pentuja vuosittain noin 500–600.

Terveys

Berninpaimenkoira

Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin 8 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Syöpäsairaudet laskevat berninpaimenkoirien keskimääräistä elinikää merkittävästi. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Suurikokoisilla koirilla elinikä on tyypillisesti lyhyempi mitä pienikokoisilla ja suurikokoiset koirat myös sairastavat enemmän elämänsä aikana. Berninpaimenkoiran merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi, eturistisidevauriot, erilaiset syöpäsairaudet, munuaissairaudet, mahalaukunkiertymä ja synnytysvaikeudet.

Vain noin 50 %:lla berninpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 15 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 30 %:lla rodun edustajista. Berninpaimenkoira kuuluu PEVISAan (Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma) lonkka- ja kyynärniveltensä osalta, joten kaikkien jalostukseen käytettävien berninpaimenkoirien tulee olla lonkka- ja kyynärkuvattuja.

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä. Berninpaimenkoiralla osteokondroosia esiintyy enemmän kuin keskimääräisellä koirarodulla.

Kun eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Berninpaimenkoiralla esiintyy ristisidevaurioita keskimääräistä koirarotua useammin.

Rodun merkittävinpiä terveyongelmia on alttius erilaisille syöpäsairauksille. Syöpäsairaudet laskevat berninpaimenkoirien keskimääräistä elinikää merkittävästi. Rodulla esiintyy erityisesti histiosytääristä sarkoomaa, lymfoomaa ja osteosarkoomaa.

Berninpaimenkoirien munuaissairaudet ovat yleistyneet sekä Suomen populaatiossa että ympäri maailmaa. Berninpaimenkoirilla esiintyy useita munuaissairauksia, erityisesti membranoproliferatiivista glomerulonefriittia sekä munuaisdysplasiaa.

Yksi rodun merkittävimmistä kuolinsyistä on mahalaukun kiertyminen. Mahalaukunkiertymä on erittäin vakava tila ja vaatii aina eläinlääkärin hoitoa ja leikkauksen. Hoidosta huolimatta kuolleisuus sairauteen on noin 10 %–28 %.

Berninpaimenkoirilla synnytysvaikeukset ovat melko tavallisia. Tutkimuksissa on todettu, että berninpaimenkoirilla lähes 50% synnytyksistä päätyy keisarinleikkaukseen lopulta.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Berninpaimenkoirat ovat keskimääräistä rotukoiraa enemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Berninpaimenkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 32 %.

Norjassa on käynnissä roturisteytysprojekti, jonka tarkoituksena on parantaa rodun terveydentilaa. Ensimmäiseen risteytyspentueeseen ollaan käyttämässä landseer rotua.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Berninpaimenkoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto, 2019.] Haettu 11.8.2019.
  2. 1 2 3 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  3. 1 2 Berninpaimenkoira Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry. Viitattu 25.2.2026.
  4. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  5. 1 2 Rotumääritelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 25.2.2026.
  6. ↑ http://sennenkoirat.net/site/berninpaimenkoira (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry. 4.helmikuuta 2013
  7. ↑ Milla Salonen, Sini Sulkama, Salla Mikkola, Jenni Puurunen, Emma Hakanen, Katriina Tiira, César Araujo, Hannes Lohi: Prevalence, comorbidity, and breed differences in canine anxiety in 13,700 Finnish pet dogs. Scientific Reports, 5.3.2020, 10. vsk, nro 1, s. 2962. Nature Publishing Group. doi:10.1038/s41598-020-59837-z ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Milla Salonen, Sini Sulkama, Salla Mikkola, Jenni Puurunen, Emma Hakanen, Katriina Tiira, César Araujo, Hannes Lohi: Supplementary Information: Prevalence, comorbidity, and breed differences in canine anxiety in 13,700 Finnish pet dogs. Scientific Reports, March 2020. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ Hali-Bernit Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry. Viitattu 26.5.2026.
  10. 1 2 3 4 Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 666-667. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  11. ↑ Dan G. O’Neill, Thomas J. Curtis, Georgia O. J. York, Dave C. Brodbelt, David B. Church, Karolina S. Engdahl: Giant dog breeds under primary veterinary care in the UK: demography, common disorders and mortality. Companion Animal Health and Genetics, 26.6.2026, 13. vsk, nro 1, s. 4. doi:10.1186/s40575-026-00152-7 ISSN 3059-3255 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  13. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  14. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  15. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  16. ↑ Katariina Mäki: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 2.4.2026.
  17. ↑ Karolina Engdahl, Odd Höglund, Åke Hedhammar, Jeanette Hanson, Annika Bergström: The epidemiology of osteochondrosis in an insured Swedish dog population. Preventive Veterinary Medicine, 1.7.2024, 228. vsk, s. 106229. doi:10.1016/j.prevetmed.2024.106229 ISSN 0167-5877 Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Katariina Mäki: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 2.4.2026.
  19. ↑ Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson: The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Scientific Reports, 5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546. doi:10.1038/s41598-021-88876-3 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  20. ↑ Michael Klopfenstein, Judith Howard, Menga Rossetti, Urs Geissbühler: Life expectancy and causes of death in Bernese mountain dogs in Switzerland. BMC Veterinary Research, 25.7.2016, 12. vsk, nro 1, s. 153. PubMed:27457701 doi:10.1186/s12917-016-0782-9 ISSN 1746-6148 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  21. ↑ Munuaistutkimus Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry. Viitattu 25.2.2026.
  22. ↑ Yaron Bruchim, Efrat Kelmer: Postoperative Management of Dogs With Gastric Dilatation and Volvulus. Topics in Companion Animal Medicine, 1.9.2014, 29. vsk, nro 3, s. 81–85. doi:10.1053/j.tcam.2014.09.003 ISSN 1938-9736 Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ Jan Bojsen-Møller Secher, Søren Saxmose Nielsen, Sofie Thorsgaard Pedersen, Emma Fyrstelin Kristiansen, Peter Sandøe, Helle Friis Proschowsky: Increased use of caesarean sections in pedigree dogs – A study based on data from the Danish Kennel Club 2013–2022. Theriogenology, tammikuu 2026, 249. vsk. doi:10.1016/j.theriogenology.2025.117663 Artikkelin verkkoversio.
  24. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  25. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
  26. ↑ Berner for Framtida (BFF) Norsk Berner Sennenhundklubb. Viitattu 19.9.2026. (kirjanorjaksi)

Aiheesta muualla