Sulttaani Bayezid I:n valtaistuimelle nousu, Ahmedî Iskendername noin 1460.
Bayezid I, kutsumanimeltään Yıldırım ’salama’, "salaman nopea"; (1354/ n. 1360– maaliskuu 1403, Akşehir, Osmanien valtakunta) oli Osmanien valtakunnansulttaani vuosina 1389–1402.
Hän perusti ensimmäisen keskitetyn Osmanien valtakunnan perinteisten turkkilaisten ja muslimien instituutioiden pohjalta ja korosti tarvetta laajentaa Osmanien valtaa Anatoliassa.
Suku
Hän nousi valtaistuimelle isänsä Murad I:n salamurhan jälkeen Kosovo Poljen taistelussa 15. kesäkuuta 1389 ja antoi välittömästi kuristaa nuoremman velipuolensa Yakub Çelebin (n. 1362 – 20. kesäkuuta 1389) estääkseen tätä kaappaamasta valtaa. Hänen äitinsä oli kreikkalaissyntyinen orjatar jalkavaimo Gülçiçek Hatun.
Hänen ensimmäinen merkittävä tehtävänsä oli Kütahyan kaupungin kuvernöörinä eli käskynhaltijanana; hän sai tämän aseman avioiduttuaan germiyanidi hallitsija Devletşahin tyttären kanssa. Hän oli äkkipikainen sotilas, joka sai lisänimen ”Salama” taistelussa karamanideja vastaan.
Sulttaani
Kostoksi isänsä murhasta Bayezid tapatti kaikki Kosovo Poljen taistelussa vuonna 1389 saadut serbivangit. Hänen onnistui silti neuvotella sopimus serbijohtaja Stefan Bulcovićin kanssa, ja hän myönsi Serbialle huomattavan itsevallan. Hän alisti suurimman osan Länsi-Anatolian turkkilaisista heimovaltioista ja laajensi valtakuntaa Kreikkaan. Hänen sodankäyntitapansa oli erittäin nopea, josta hän sai myös lempinimen "Yıldırım", joka tarkoittaa salama.
Unkarin kuningaskunnan vaikutusvalta Valakiassa ja Tonavan varren Bulgariassa pakotti Bayezidin saartamaan Konstantinopolin vuosina 1391–1398, miehittämään Tărnovon nykyisen Bulgarian alueella heinäkuussa 1393 ja valloittamaan Thessalonikin huhtikuussa 1394.
Bayezid julistetaan sulttaaniksi, 1400-luvun miniatyyrimaalaus.
Luodakseen valtakunnalleen vahvan islamilaisen ja turkkilaisen pohjan Bayezid alkoi laajentaa osmanien ylivaltaa Anatolian turkkilais-muslimihallitsijoihin. Hän liitti itseensä useita Anatolian turkmeeniemiraatteja ja voitti Karamanin emiraatin Akçayssa vuonna 1397. Nämä valloitukset johtivat Bayezidin konfliktiin Keski-Aasiasta käsin toimineen valloittajan TimurinLenkin kanssa.
Nikopoliksen taistelu vuonna 1396, miniatyyrimaalaus vuodelta 1588.
Vuonna 1400 mongolien sotapäällikkö Timur Lenk alkoi havitella Itä-Anatolian maita, jotka kuuluivat osmaneille. Alueella käytiin lukuisia pieniä rajasotia Timurin ja Bayezidin joukkojen välillä, ja hallitsijat kävivät kiivasta kirjeenvaihtoa kuitenkin tuloksetta. Vuonna 1402 Timur onnistui suostuttelemaan osmanien valloittamat heimot liittymään mukaan sotaretkelleen osmaneja vastaan. Timur vaati itselleen ylivaltaa Anatolian turkmeenihallitsijoihin nähden ja tarjosi turvapaikan niille, jotka Bayezid oli ajanut pois.
Timur Lenk ja vangittu sulttaani Bayezid (rajattu), paperille laadittu saksalainen Album amicororum käsikirjoitus ennen vuotta 1561.
Sulttaani on sidottu kultaisella köydellä pöytään; vaimo Olivera Despina vain hartioille kiedotussa viitassa tarjoilee ruokaa. Alemmassa kuvassa Bayezid on sidottuna kontallaan ratsaille nousu jakkarana Timur Lenkille, ja sidottuna suljettuna kullattuun häkkiin. Tällaiset kertomukset kaltoinkohtelusta saattavat kuitenkin olla perättömiä, sillä aikalaislähteet todistavat Bayezidia kohdellun sotavankina kohteliaasti.
Tappio ja vankeus
Kohtalokkaassa Ankaran taistelussa Çubukovasın tasangolla 28. heinäkuuta 1402 Timur Lenk onnistui kaappaamaan Bayezidin ja tämän suosikkivaimo Maria Olivera Despina Hatunin (1372–1444) vangeikseen. Bayezid oli ensimmäinen ja ainoa Osmanien valtakunnan historian sulttaani, joka jäi vihollisen vangiksi.
Jotkin aikalaislähteet kertovat, että Timur Lenk piti häkkiin kahlittua Bayezidia voitonmerkkinään. On paljon tarinoita Bayezidin vankeudesta – kuten tarina, jonka mukaan Timur käytti Bayezidia jalkajakkaranaan. Kuvauksia pidetään kuitenkin yleisesti perättöminä, sillä Timurin omien hovihistorioitsijoiden mukaan Bayezidia kohdeltiin varsin hyvin ja Timur suri hänen kuolemaansa. Myös muiden johtajien kohtelu osoittaa, että Timur aikoi tosissaan palauttaa Bayezidin osmanien valtakunnan hallitsijaksi. Vuotta myöhemmin Bayezid kuoli 43-vuotiaana vankeudessa; joidenkin lähteiden mukaan hän teki itsemurhan.
Perintö
Bayezidin kuoltua valtakunta ajautui 11 vuotta kestäneeseen hajaannusvaiheeseen ja sisällissotaan, jonka aikana valtakunnalla ei ollut selkeää hallitsijaa, vaan kukin Bayezidin viidestä pojasta tavoitteli vuorollaan valtaa. Voitettuaan jokaisen velipuolistaan valta periytyi viimein Mehmed I:lle, jonka Timur Lenk alun perinkin valitsi Bayezidin seuraajaksi.
Juhlat Bayezidin ollessa Timun Lenkin vankina Rumin alueiden valloituksen jälkeen. Zafarnama, 1528.
Vaimot ja jälkeläiset
Bayezid I:llä oli ainakin yhdeksän vaimoa:
Fülane Hatun, Kostendilin hallitsija Konstantinin tytär; avioitui Bayezidin kanssa 1372, hänen vanhempi sisarensa avioitui Murad I:n kanssa ja toinen sisar Yakub Çelebin, Muradin pojan ja Bayezidin velipuolen kanssa.
Devletşah Sultan Hatun (n. 1365–1414), Germiyanin Süleymanin ja Mutahhare Abide Hatunin tytär sekä Rumin lapsenlapsi; avioitui Bayezidin kanssa 1378. İsa Çelebin ja Musa Çelebin äiti.
Devlet Hatun (k. 1422), orjatar jalkavaimo, Mehmed I:n äiti.
Maria Olivera Despina Hatun (1372–1444), Serbian prinsessa, Serbian ruhtinas Lazarin ja prinsessa Milican tytär; avioitui Bayezidin kanssa 1390. Bayezidin suosikkipuoliso, mutta erittäin epäsuosittu osmanien hovissa ja kansan keskuudessa: häntä syytettiin sulttaanin lahjomisesta ja alkoholin tuomisesta hoviin. Mongolipäällikkö Timur Lenk vangitsi hänet yhdessä miehensä kanssa, ja hänet mahdollisesti pakotettiin palvelemaan Timuria nöyryyttävästi alastomana.
Hafsa Hatun, Aydinidien hallitsijasukuun kuuluneen Fahreddin Isa Beyn tytär; avioitui Bayezidin kanssa 1390.
Maria Fadrique (1370–1394), Louis Fadriquen ja Helena Asanina Kantakuzenen tytär; päätyi Bayezidin haaremiin 1393–1394. Kuoli mahdollisesti teloitettuna.
Angelina Hatun (1380–1440), unkarilaisen kreivi Jánosin tytär; Timur Lenk vapautti hänet ja luovutti Kastilian kuningas Henrik III:lle. Avioitui myöhemmin Diego González de Contrerasin kanssa.
Maria Hatun, Angelinan sisar; Timur Lenk vapautti hänet ja luovutti Kastilian kuningas Henrik III:lle. Avioitui myöhemmin Payo González de Soto Mayorin kanssa.
Sulttaani Bayedz I Yildirimin hautamausoleumi Bayezid I moskeijassa Bursassa. Sinne on haudattu myös hänen poikansa Isa sekä useita muita perheenjäseniä.
Bayezidilla oli ainakin 17 lasta:
Ertuğrul Çelebi (1376–1400), Aydınınkäskynhaltija (wali). Osallistui Candarin sotaretkeen ja taisteli Kırkdilimin taistelussa 20. heinäkuuta 1391. Kuoli tuntemattomasta syystä.
Süleyman Çelebi (1377–1411). Rumelian emiiri ja yksi Osmanien valtakunnan valtaistuimen tavoittelijoista niin kutsutun interregnumin (valtakausien välisen ajan) aikana.
İsa Çelebi (1380–1403), Devletşah Hatunin poika. Anatolian kuvernööri ja yksi Osmanien valtakunnan valtaistuimen tavoittelijoista interregnumin aikana.
Mustafa Çelebi (1380–1402/1422?). Osmanien valtakunnan valtaistuimen tavoittelija Mehmed I:n ja Murad II:n hallintokausien aikana.
Musa Çelebi (k. 1413), Devletşah Hatunin poika. Rumelian emiiri ja yksi Osmanien valtakunnan valtaistuimen tavoittelijoista interregnumin aikana.
Mehmed I (n. 1386–1421), Devlet Hatunin poika. Anatolian kuvernööri; voitti interregnumin aikaiset sisällissodat ja nousi myöhemmin sulttaaniksi.
Yusuf Çelebi. Süleyman Çelebi lähetti hänet 1403 yhdessä Kasım Çelebin ja Farla Hatunin kanssa panttivangiksi Konstantinopoliin keisari Manuel II Palaiologosin määräyksestä. Tämä oli takeena Süleymanin ja Manuelin veljentyttären Theodoran (Theodoros I:n avioton tytär) väliselle avioliitolle. Kääntyi kristinuskoon ja otti nimekseen Demetrios.
Kasım Çelebi. Süleyman Çelebi lähetti hänet 1403 panttivangiksi Konstantinopoliin yhdessä täyssisarensa Fatma Hatunin ja velipuolensa Yusufin kanssa keisari Manuel II Palaiologosin määräyksestä. Tämä oli takeena Süleymanin ja Manuelin veljentyttären Theodoran (Theodoros I:n avioton tytär) väliselle avioliitolle. Hänellä oli poika Orhan Çelebi.
Hasan Çelebi, oli vielä lapsi isänsä kuoleman aikaan, ja hänet tapettiin myöhemmissä sisällissodissa vanhempiensa veljiensä välillä.
Ömer Çelebi.
Korkud Çelebi.
Ibrahim Çelebi.
Fatma Hundi Sultan Hatun (1375–1430), avioitui 1390 Seyyid Şemseddin Mehmed Buhari Emir Sultanin kanssa; heille syntyi neljä poikaa (Emir Ali) sekä kaksostytöt.
Erhundi Hatun, avioitui Pars Beyn pojan Yakup Beyn kanssa. Vuonna 1393 häntä tarjottiin puolisoksi Napolin kuningasLadislaukselle, joka haki osmanien tukea Unkarin kuningas Sigismundia vastaan, mutta avioliitto ei toteutunut prinsessan kristinuskoon kääntymistä vaatineen ehdon vuoksi.
Öruz Hatun, Despina Hatunin tytär. Avioitui 1403 Abu Bakr Mirzan kanssa; joka oli Timur Lenkin pojanpoika (Mirza Celaleddin Miranşahin poika). Hän sai ainakin yhden lapsen, tyttären nimeltä Ayşe.
Paşa Melek Hatun, Despina Hatunin tytär. Avioitui 1403 Samarkandissa Şemseddin Mehmedin kanssa; joka oli Timur Lenkin kenraali Emîr Celaluddîn İslâmin poika.
Fatma Hatun (1393–1417). Vuonna 1403 Süleyman Çelebi lähetti hänet panttivangiksi Konstantinopoliin yhdessä täysveljensä Kasim Çelebin ja velipuolensa Yusufin kanssa keisari Manuel II Palaiologosin määräyksestä; tämä toimi takuuna Süleymanin ja Manuelin veljentyttären Theodoran (Theodoros I:n avioliiton ulkopuolella syntyneen tyttären) väliselle avioliitolle. Vuonna 1413 avioitui erään osmanien sanjak-beyn kanssa.
._Ahmed%C3%AE,_Iskendername,_VBNM,_circa_1460.,_Cod._Or._XC_(57),_y._240b.jpg)
.jpg)
.jpg)
