Hän oli ensimmäinen turkkilainen hallitsija, joka sai vankan jalansijan Euroopassa, ja koko valtakautensa ajan päätavoite oli laajentaa Turkin eurooppalaisia alueita.
Nuoruus ja valtaannousu
Hän oli Orhan I:n ja tämän kristityn kreikkalaisen orjattaren Nilüfer Hatunin (k. n. 1363 tai n. 1380) poika. Hän ei ollut odotettu vallanperijä, mutta Orhanin vanhimman pojan Süleymanin kuoltua ratsastusonnettomuudessa vuonna 1357 Muradista tuli vaikutusvaltaisin prinssi. Hänen noustua valtaan Orhanin kuoltua vuonna 1362 hänen velipuolensa Ibrahim ja Halil kapinoivat häntä vastaan, mutta Murad kukisti kapinan. Tämän jälkeen hän teloitutti molemmat veljensä kuristamalla nämä jousenjänteellä. Tästä alkoi osmanien historiassa ilmentynyt veljessurmien aika, joka jatkui aina 1600-luvulle. Murad oli johtanut Adrianopolin valloitusta hieman ennen valtaannousuaan.
Hallitsija
Murad loi valtakunnan tekemällä juuri valloitetusta Adrianopolisista (nyk. Edirne) pääkaupungin, parantamalla sen infrastruktuuria ja laajentamalla valtakuntaa Eurooppaan, asettaen suurimman osan Balkania Osmanien vallan alle. Karamanian ruhtinaan kapinointi haittasi tämän suunnitelman toteutumista, ja kyseiseltä suunnalta aiheutui ongelmia useaan otteeseen hänen hallituskautenaan, kunnes ratkaiseva Konian taistelu vuonna 1387 murskasi ruhtinaan vallan. Euroopan tilanne edesauttoi Muradin hankkeita: Keski-Euroopan maissa vallitsivat sisällissota ja kaaos feodaalijärjestelmän ollessa luhistumispisteessä, ja pieniä Balkanin valtioita jakoivat keskinäiset kaunat.
Hän määräsi turkkilaisia perheitä muuttamaan Anatoliasta Euroopan puolelle asuttamaan lähes tyhjiä Bysantilta valloitettuja kaupunkeja. Murad teki Bysantin kanssa aselevon vuonna 1364, jossa Bysantti tunnustaisi osmanien valtaamat alueet ja ettei Bysantti tee osmanien vastaista liittoa Euroopan valtakuntien kanssa. Osmanilähteiden mukaan samana vuonna Unkari, Bosnia, Serbia ja Valakia tekivät ristiretken osmanien alueelle tarkoituksena estää osmanien laajentuminen Euroopassa. Ristiretki päättyi kuitenkin eurooppalaisten tappioon. Tämän jälkeen Murad jatkoi sotiaan Bulgariaa ja Bysanttia vastaan vallaten useita kaupunkeja Balkanilla.
Murad teki osmanlien heimosta imperiumin. Hän otti itselleen sulttaanin tittelin vuonna 1383 ja perusti janitsaari-joukot sekä devşirme -värväysjärjestelmän. Sulttaani Murad myös organisoi hallituksen (Divan), timar- ja timarinhaltijan systeemin ja sotilastuomarin (kaziasker). Hän myös loi Anadolun (Anatolia) ja Rumilin (Eurooppa) provinssit. Murad myös jatkoi suvaitsevaisuuspolitiikkaa kristittyjä ja juutalaisia kohtaan, mikäli he hyväksyvät muslimivallan ja maksavat lisäveroa (jizya).
Murad I. Yksityiskohta 1500-luvun miniatyyrimaalauksesta, Topkapın palatsin museo Istanbul.
Adrianopolin valloitus ja sitä seuranneet muut valloitukset ja sodat Balkanilla loivat Unkarin kuningas Ludvig I:n johtaman kristittyjen valtioitten liiton, joka kuitenkin murskattiin Maritsan taistelussa 26. syyskuuta 1371, Muradin kykenevän komentaja Lalaşahin pashan, Rumelian ensimmäisen kuvernöörin (beylerbeyi) johdolla. Vuonna 1366 Serbian kuningas Stefan Dušan pakotettiin Samakovissa koetun tappion jälkeen maksamaan veroa sulttaanille. Köstendil,Filippopolis ja Niš joutuivat turkkilaisten käsiin ja vuonna 1385 Sofia joutui Osmanien valloittamaksi. Eurooppa heräsi tilanteeseen; Serbian kuningas Lazar solmi liiton albaanien, unkarilaisten ja moldavialaisten kanssa turkkilaisia vastaan. Murad kiirehti joukkoineen takaisin Eurooppaan ja kohtasi vihollisensa KosovoPoljen taistelukentällä kesäkuussa 1389. Voitto kallistui lopulta turkkilaisten puolelle. Kun kristittyjen joukot oli lyöty täydellisesti, serbialainen Miloš Kabilović tunkeutui Muradin telttaan tekeytyen tärkeän salaisuuden kertojaksi ja puukotti valloittajan kuoliaaksi.
Murad I:n valloittamat alueet.
Murad oli luonteeltaan itsenäinen ja poikkeuksellisen älykäs. Hän piti ylellisyydestä ja nautinnoista, mutta oli myös julma ja ovela. Hänestä tuli kostonhimoinen, sillä häntä oli pitkään pidetty kaukaisen Aasian maakunnan johdossa samalla, kun hänen velipuolensa Süleyman Paşa (n. 1306–1357) kohti laajentumisen sotaretkiä Euroopassa, Tästä syystä hän osoitti suurta julmuutta kukistaessaan poikansa, prinssi Savci Beyn kapinan vuonna 1374. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun sulttaanin poika nousi aseelliseen kapinaan isäänsä vastaan. Murad siirsi Osmanien valtakunnan pääkaupungin BursastaAdrianopolisiin, jonne hän rakennutti palatsin ja teki kaupunkiin lukuisia parannuksia. Timar- ja ziamet-läänitysjärjestelmän kehittäminen ja sen ulottaminen Eurooppaan oli pitkälti hänen työtään.
Sulttaani Murad I ratsailla kahden vartijan seuratessa häntä. Yläosassa näkyy osmaninturkkilaista tekstiä: ”Qosvoh shahid Olan Sultan Murad” eli ”Kosovon marttyyrisulttaani Murad”.Sulttaani Murad I:n murha, Ahmedî Iskendername, 1400-luvun loppu.
Vaimot ja jälkeläiset
Sulttaani Murad I:llä oli ainakin seitsemän vaimoa:
Gülçiçek Hatun, orjatar jalkavaimo, Bayezid I:n äiti.
Fülane Hatun, Ahî Seyyid Sultânin tytär; avioitui Muradin kanssa vuonna 1366.
Paşa Melek Hatun, Kızıl Murad Beyn tytär ja Nilüfer Hatunin äiti.
Fülane Hatun, Kostendilin Konstantinin tytär; avioitui Muradin kanssa vuoden 1372 jälkeen. Kaksi hänen sisaristaan avioitui kahden Muradin pojan, Bayezid I:n ja Yakub Çelebin kanssa.
Kera Tamara Hatun, Bulgarian prinsessa, tsaari Ivan Aleksanterin tytär. Kun Bulgaria oli alistettu maksamaan veroa, avioitui Murad I:n kanssa 1376. Hänen uskotaan olleen lapseton.
Fülane Hatun, Candaroğlu Süleyman II paššan tytär; avioitui Muradin kanssa noin 1383.
Eri vaimojensa kanssa Muradille syntyi ainakin kymmenen lasta:
Savci Bey (k. 1374), teloitettiin isänsä käskystä kapinoinnin vuoksi.
Bayezid I (1360–1403), Gülçiçek Hatunin poika, osmanien sulttaani.
Yakub Çelebi (n. 1362 – 20. kesäkuuta 1389). Kuristettiin kuoliaaksi velipuolensa Bayezid I:n käskystä.
Nefise Melek Sultan Hatun (n. 1363 – 1402 jälkeen). Naitettiin 1378 Karamânoğlu Alâeddîn Alî Beyn kanssa yrityksenä lopettaa sota, mikä epäonnistui. Ainakin kolme poikaa: Mehmed II Bey, Alaeddin Ali II Bey ja Oğuz Bey. Jäätyään leskeksi 1397 palasi asumaan Bursaan, mutta Bayezid I:n kuoltua palasi Karamaniin, missä vanhin poika nousi valtaistuimelle.
İbrahim Bey, kuoli nuorena.
Yahşi Bey (? – ennen vuotta 1389), Gülçiçek Hatunin poika.
Özer Hatun, avioitui ja sai jälkeläisiä. Vuonna 1426 hänen pojanpoikansa Mehmed Bey toimi virassa Murad II:n hovissa.
Erhundi Hatun, avioitui Saruhânoğlu Hızır Beyn kanssa ennen 1389.
Mihriali Devlet Sultan Hatun, avioitui Karamânoglu Turgut Beyn kanssa; heille syntyi poika, Mahmud Bey.
Nilüfer Hatun, Paşa Melek Hatunin tytär. Rakennutti moskeijan Bursaan.
Kuolema
Murad I:n hauta Kosovossa, jonne hänen sisäelimensä on haudattu. Sulttaani Yıldırım Bayezid I rakennutti haudan isälleen paikalle, jossa käytiin Kosovon Poljen taistelu vuonna 1389.
Turkkilaisten lähteiden mukaan valtakuntaa 30 vuotta hallinnut sulttaani kuoli 63-vuotiaana salamurhaajan uhrina Kosovo Poljen taistelukentällä 15. kesäkuuta 1389. Surmatyön teki serbialainen aatelismies Miloš Obilić. Tarinan tunnetuimman version mukaan sulttaani Murad tutki heti yhteenoton jälkeen taistelukenttää. Obilić teeskenteli kuollutta, mutta loikkasi ylös ja iski miekan ohi ratsastaneen Muradin sydämeen.
Serbit uskovat, että Miloš Obilić lähti osmanien leiriin ja kertoi karanneensa serbijoukoista. Niin hän pääsi Muradin telttaan, missä hänen piti polvistua tämän edessä. Tällöin Obilić iski sulttaania veitsellä vatsaan.
Kolmannen teorian mukaan serbit surmasivat Muradin jo taistelun alkuvaiheessa. Firenzen senaatin lähettämässä ja notaari Coluccio Salutatin kirjoittamassa, 20. lokakuuta 1389 päivätyssä, Bosnian kuningas Tvrtko I:lle lähettämässä kirjeessä kerrotaan, miten tusina ratsumiestä oli murtautunut osmanien etulinjan läpi. Tuntematon ratsumies pääsi päälliköiden telttaan ja surmasi sulttaani Muradin miekallaan.
.jpg)
