Orhan I

Orhan I Gazi (osmaninturkiksi اورخان غازی; turk. Orhan Gazi); (n. 1281 Söğüt – maaliskuu 1362) oli Osmanien valtakunnan (Osmanli heimon) järjestyksessä toinen bey vuosina 1323/1324–1362.

Orhan hallitsi valtakuntaa voimakkaasti ja viisaasti aikana, jolle oli tunnusomaista nopea kehitys. Vanhoilla päivillään hän sai avukseen poikansa Süleyman Paşan.

Bey

Orhan I oli valtion perustaja Osman I:n ja Malhun Hatunin poika.

Orhanin johdolla Luoteis-Anatoliassa sijaitseva pieni Osmanien ruhtinaskunta houkutteli yhä puoleensa ghazeja – islaminuskon puolesta taistelevia sotureita – ympäröivistä turkkilaisista emiraateista, jotka kävivät sotaa Bysanttia vastaan. Vuonna 1324 osmanit valloittivat bysanttilaisen Brusan kaupungin (myöhemmin Bursa), ja sitä seurasivat Nikaia (nykyinen İznik) vuonna 1331 sekä Nikomedeia (nykyinen İzmit) vuonna 1337.

Vuonna 1345 Orhan ylitti joukkoineen Marmaranmeren ja valloitti Pohjois-Kreikan, Makedonian ja Bulgarian. Kääntäessään katseensa naapurina oleviin turkmeenivaltioihin Orhan liitti valtakuntaansa dynastian sisäisten kiistojen heikentämän Karasın ruhtinaskunnan noin vuonna 1345 ja laajensi valtansa Anatolian äärimmäiseen luoteiskulmaan asti. Vuonna 1346 osmaneista tuli tulevan Bysantin keisari Johannes VI Kantakuzenoksen tärkein liittolainen, kun he ylittivät salmen Balkanille auttaakseen tätä kilpailijaansa keisari Johannes V Palaiologosta vastaan.

Johannes VI:n liittolaisena Orhan avioitui tämän tyttären Theodoran kanssa ja sai oikeuden tehdä ryöstöretkiä Balkanille. Hänen sotaretkensä antoivat osmaneille perusteellisen tuntemuksen alueesta. Vuonna 1354 Orhanin poika Suleiman Pašša (Süleyman Paşa) miehitti Gallipolin, jonka sen kreikkalaiset asukkaat olivat hylänneet maanjäristyksen jälkeen, ja avasi täten osmaneille reitin Manner-Eurooppaan sekä pysyvän jalansijan.

Orhanin valtakausi merkitsi myös sellaisten instituutioiden syntyä, jotka muuttivat osmanien ruhtinaskunnan mahtavaksi valtioksi. Vuonna 1327 lyötiin ensimmäiset osmanien hopearahat Orhanin nimissä; samalla vakiinnutettiin Anatoliassa saavutetut valloitukset ja armeija organisoitiin uudelleen pysyvämmälle pohjalle. Lisäksi Orhan rakennutti moskeijoita, medresejä (teologisia oppilaitoksia) ja karavaaniseraljeja vastavallattuihin kaupunkeihin – erityisesti osmanien pääkaupunkiin Bursaan, josta tuli myöhemmin merkittävä islamilainen keskus.

Vaimot ja jälkeläiset

Orhanilla oli ainakin seitsemän vaimoa:

• Bayalun Hatun, Baylun, Bilun, Suilun, Biliven ja Niliven. Saattoi olla Bilecikin tekfurin (paikallisen bysanttilaisen hallitsijan) tytär; osmanit kaappasivat hänet hänet isänsä linnoitukseen tehdyn hyökkäyksen yhteydessä ja antoivat Orhanille jalkavaimoksi 1299.
• Efendize Hatun, Efendi, Eftendize tai Efendire Hatun; Osman I:n veljen Akbaşlı Günduz Beyn tytär ja Orhanin serkku. Süleyman Pašan äiti.
• Melek Hatun, Orhanin veljentytär, tämän velipuolen Melik Beyn tytär.
• Asporça Hatun, bysanttilainen aatelisnainen. Orhanin ensimmäinen laillinen vaimo; Ibrahim Beyn, Şerefullah Beyn, Fatma Hatunin ja Selçuk Hatunin äiti.
• Nilüfer Hatun, Lülüfer tai Ülüfer; kreikkalaistaustainen kristitty orjatar-jalkavaimo ja Orhanin seuraaja Murad I:n äiti.
• Theodora Kantakouzene, Bysantin keisari Johannes VI Kantakuzenoksen tytär; avioitui Orhanin kanssa tämän toisena laillisena vaimona 1346; Halil Beyn äiti.
• Theodora Uroš (k. 1352/1354), Serbian kuningas Stefan IV Dušanin ja Bulgarian prinsessa Elenan tytär avioitui 12-vuotiaana 70-vuotiaan Orhanin kanssa noin 1351.

Orhan I:llä oli ainakin kaksitoista lasta:

• Fülan Sultan Bey (1304–1347), vuoden 1324 mekece-säätiöasiakirjassa hänet mainitaan Orhanin esikoispoikana. Äiti tuntematon.
• Süleyman pašša (n. 1306–1357), Efendize Hatunin poika. Orhanin suosikkipoika, johti laajentumisretkiä Traakiassa ja Rumeliassa. Kuoli hevosen selästä putoamisesta aiheutuneisiin vammoihin.
• İbrahim Bey (1310–1362), Asporça Hatunin poika. Eskişehirin kuvernööri; teloitettiin velipuolensa Murad I:n määräyksestä.
• Şerefullah Bey, Asporça Hatunin poika.
• Kasım Bey (k. 1346)
• Murad I (1326–1389), Nilüfer Hatunin poika; seurasi isäänsä valtaistuimella.
• Halil Bey (1347–1362), Theodora Kantakouzenen poika. Genovalaiset merirosvot kaappasivat hänet lapsena, ja vapautui lunnaiden avulla äitinsä lankomiehen, Bysantin keisari Johannes V Palaiologoksen avustuksella. Avioitui Johanneksen tyttären Irenen kanssa, ja heille syntyi kaksi poikaa. Isänsä kuoleman jälkeen velipuoli Murad I teloitutti hänet.
• Hatice Hatun, avioitui Süleyman Beyn kanssa, joka oli Saru Batu Savci Beyn poika ja Orhanin serkku. Heillä oli kaksi poikaa, Hamza Bey (jonka poika oli Mehmed Bey) ja Mustafa Bey (jonka poika oli Osman Bey), sekä kaksi tytärtä, Ilaldi Hatun ja Fatma Hatun.
• Selçuk Hatun, Asporça Hatunin tytär; meni naimisiin Süleyman Beyn, Mehmed Aydinin pojan kanssa.
• Fatma Hatun, Asporça Hatunin tytär.

Lähteet

• Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. ed. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0 (englanniksi)
• Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Suomentanut Tarja Haikara. Kuopio: Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6