| Bostoninterrieri | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 4 319 |
| Rodun syntyaika | 1869 |
| Alkuperäinen käyttö | rottakoira, seurakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | keskimäärin 10 vuotta |
| Muita nimityksiä | bostoni, bostis, terrier de Boston, bostoni terjer, Round-headed Bull-and-Terrier, Round-headed Bull, Round-headed Terrier, Boston Bull Terrier, Bullet Head, Boston Bull, American Bull Terrier |
| FCI-luokitus | ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat alaryhmä 11 Pienet molossikoirat #140 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | enintään 11,35 kg |
| Väritys | brindle, seal tai musta - kaikissa väreissä valkoiset merkit |
Bostoninterrieri (engl. Boston Terrier) on Yhdysvalloista kotoisin oleva pienikokoinen koirarotu. Se kuuluu FCI:n ryhmään nro 9 eli seura- ja kääpiökoiraryhmään. Se on ollut Massachusettsin virallinen osavaltiokoira vuodesta 1979 lähtien.
Rotu oli vuonna 2025 Suomen 89. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 100–200 bostoninterrieriä.
Bostoninterrieri on tiivisrakenteinen, sopusuhtainen, lyhytkalloinen, -karvainen ja -häntäinen koira. Bostoninterrierin häntä on luonnostaan töpö tai puuttuu kokonaan. Rodun korvat saatetaan typistää kotimaassa Yhdysvalloissa, mutta Suomessa typistäminen on kiellettyä. Pyöreähköt ja hieman ulkonevat silmät sijaitsevat kaukana toisistaan. Ilme osoittaa rotumääritelmän mukaan älykkyyttä ja ystävällisyyttä.
Väriltään bostoninterrieri on juovikas, musta tai "seal" (musta, joka vivahtaa punaruskeaan kirkkaassa valossa). Kaikissa värityksissä edellytetään valkoisia merkkejä kuonon ympärillä, läsimerkkinä silmien välissä ja rinnassa. Ihanteena on silmien välistä symmetrisenä pään yli kulkeva läsi, valkoisen rinnan lisäksi valkoinen kaulus, kokonaan tai osittain valkoiset eturaajat ja kintereen alapuolelta valkoiset takaraajat. FCI:n rotumääritelmä ohjaa asettamaan näyttelyssä muutoin aivan samantasoisten koirien välillä juovikkaan yksilön etusijalle juovattomaan nähden. Värityksen suhteen hylkääviksi virheiksi lasketaan vaadittavien valkoisten merkkien puuttuminen, turkin harmaa tai maksanruskea väri, kirsun lihanvärisyys ja kokonaan tai osittain siniset silmät.
Karvapeite on lyhyt, sileä, kiiltävä ja hienolaatuinen. Painon on pysyttävä alle 11,35 kilogrammassa.

Bostoninterrieriä kuvataan on ihmisrakkaaksi, rohkeaksi ja aktiiviseksi koiraksi, joka vaatii suhteellisen paljon liikuntaa.
Bostoninterrieri innostuu helposti, se on aina valmis leikkiin ja lenkille. Sen turkista puuttuu kuitenkin alusvilla, eli iho kylmettyy helposti pakkasessa tai räntäsateessa, joten se tarvitsee kylmällä haalarin. Helteellä on huomioitava perinnöllinen ylikuumenemisen vaara.
Bostoninterrieri on valpas vahti, eli sillä on tapana hälyttää havaitessaan vieraiden liikettä. Vahtiminen ei kuitenkaan ole aggressiivista. Rodulla ei esiinny metsästysvaistoa.
Bostoninterrieri oli ensimmäinen puhdasrotuinen Yhdysvalloissa jalostettu koira, ja sen "syntyvuotena" pidetään vuotta 1869. Vaikka sen alkuperämaa onkin Yhdysvallat, sen juuret ovat alun perin Englannissa. Koiratappelut olivat muodissa Englannissa 1800-luvulla. Tätä varten haluttiin saada niihin sopivia koiria. Kokeiltiin monia eri risteytyksiä, joissa yhtenä osana oli bulldoggi. Sen ja nyttemmin jo hävinneen old english terrier -rodun risteytys osoittautui 1800-luvun alussa onnistuneeksi, ja siitä saivat alkunsa bostoninterrierin esi-isät. Koiratappeluiden suosio kasvoi myös Yhdysvalloissa, varsinkin Bostonissa ja sen ympäristössä. Vuonna 1865 Yhdysvaltoihin vietiin edellä kuvattuja risteytyksiä, joista bostoninterrieri sai alkunsa.lähde?
Ensimmäinen bostoninterrieri ja samalla koko rodun kantaisä, Judge, syntyi 1870-luvulla Liverpoolissa, mistä se vietiin laivalla Bostoniin. Se oli alkuperältään englanninbulldoggin ja valkoisen englanninterrierin välinen risteytys. Bostonissa sen omisti Robert Hooper, minkä vuoksi se tunnettiin myös nimellä Hooper's Judge. Se oli perinyt brindlet merkit bulldoggilta ja valkoiset merkit terrieriltä – vielä nykyisinkin bostoninterriereillä brindle-valkoinen on yleinen väritys. Judge astui nartun nimeltä Burnett's Gyp, ja pentueesta tuli nykyisen rodun kantapopulaatio. Myöhemmin jalostukseen käytettiin myös ranskanbulldoggia, ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan myös bullterrieriä ja bokseria.
Bostoninterrierin ensimmäinen virallinen nimitys oli amerikanbullterrieri (American Bull Terrier).
Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rotuun kuuluneita. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä sydänsairaudet. Bostoninterrierin merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet, selkäongelmat, brakykefaalinen oireyhtymä ja synnytysvaikeudet.
Johtuen bostoninterrierin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen.Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 15 %:lla bostoninterriereistä, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja koiria. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy muun muassa ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia, puutteellista kyynelkanavan aukkoa ja sarveiskalvon dystrofiaa/degeraatiota. Rodulle jalostetut ulkonevat silmät ovat myös alttiita erilaisille vaurioille. Bostoninterriereiden PEVISA-ohjelmassa on pakollinen patellaluksaatiolausunto, hengityksen toimivuutta mittaava kävelytesti ja silmälausunto.
Bostoninterriereillä on keskimääräistä koirarotua suurempi alttius mastsolukasvaimille. Mastsolukasvain on koirien yleisin pahanlaatuinen ihosyöpä, joka saa alkunsa elimistön immuunipuolustukseen osallistuvista syöttösoluista.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Bostoninterrierit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Bostoninterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 21 %.
Osa bostoninterrierin sairauksista on yhteydessä rodulle jalostettuun ulkomuotoon. Bostoninterrierille on jalostettu brakykefaalinen oireyhtymä eli lyhyt kuono ja kallo. Se aiheuttaa myös suurentunutta perinnöllistä alttiutta hengitysteiden ongelmiin: ahtaisiin, viivamaisiin sieraimiin, nieluun työntyvään pehmeään, pitkään ja paksuun kitalakeen, kurkunpään ja nielun alueen kasvaimiin, ahtaaseen henkitorveen ja nenäonteloon. Lyhytkuonoisuus aiheuttaa myös heikentynyttä kykyä säädellä kehon lämpötilaa, joka taas voi näkyä huonona rasituksen sietona kuumalla säällä tai kehon ylilämpenemisenä. Vuoden 2009–2010 kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa Suomen bostoninterriereistä kuorsasi, kolmasosa oli kärsinyt satunnaisista hengitysvaikeuksista ja noin kuudesosalla oli jatkuvasti rohiseva hengitys. Brittitutkimuksessa noin 55 %:lla bostoninterriereistä havaittiin oireita BOAS-testissä. Keskimääräinen kuonon pituuden suhde kallon pituuteen oli noin 0,13, kun voimakkaasti brakykefaalisina koirina pidetään tyypillisesti sellaisia yksilöitä joilla kyseinen suhde on alle 0,30. Valtaosalla bostoninterriereistä oli ahtaat sieraimet.
Rodulle jalostettu korkkiruuvihäntä taas altistaa selkärangan nikamien epämuodostumille. Rodulta on löydetty DVL2-geenin mutaatio, joka liittyy sen ja kahden muun lyhytkallorodun (englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi) kallon, rintakehän, kaulan sekä selkärangan luuston epämuodostumiin. Poikkeavuuksia on myös hampaistossa. Mutaatio on samantapainen kuin ihmisillä esiintyvä harvinainen Robinowin oireyhtymään, jossa ihmisellä on samanlaisia ulkoisia poikkeavuuksia kuin tutkituilla koirarodulla. Vain 6 % bostoninterrierreistä kantaa normaalia geeniä. Risteyttämällä ongelma ratkeaisi, koska ulkomuoto tulee vain homotsygootilla.
Rodun brakykefaalinen rakenne on yhteydessä synnytysongelmiin. Tutkimusten mukaan jopa 60 % bostoninterrierin synnytyksistä päätyy keisarileikkaukseen.