Mopsi on pieni, vankkarakenteinen seurakoira. Ruumiinrakenteeltaan se on pyörehkö, voimakas ja vanttera. Koiralla on suuri pää ja isot silmät. Kuono on hyvin lyhyt, pyöreä ja ryppyinen. Korvat ovat ohuet ja taittuvat eteenpäin niin sanottuina kolmiokorvina tai laskostuvat taaksepäin niin sanottuina ruusukorvina. Häntä on kiertynyt tiukasti selän päälle.
Suomen Kennelliiton rotumääritelmä määrittelee rodulle neljä eri väritystä: keltainen (fawn), aprikoosi (vaalea keltainen), hopea (hyvin vaalea keltainen) ja musta. Värin tulee olla puhdas, maskin, selkäjuovan ja muiden tummien merkkien mahdollisimman mustat. Aikaisemmin värejä jaoteltiin, mutta nykyään suomalaisessa rekisteröinnissä on käytössä vain kaksi värimääritystä: fawn (vaalea) ja musta.
Luonne ja käyttäytyminen
Mopsi on luonteeltaan ihmisrakas ja ystävällinen. Rotua saatetaan kuvata myös itsepäiseksi. Mopsi on ennen kaikkea seurakoira, joka haluaa olla mukana ja osallistua perheensä elämään.
Tutkimuksissa on todettu, että mopsit osoittavat keskimääräistä koirarotua harvemmin aggressiota omaa omistajaansa kohtaan, vieraita koiria kohtaan sekä vieraita ihmisiä kohtaan. Rodulla esiintyy sisäsiisteysongelmia keskimääräistä koirarotua useammin. Tutkimuksissa rodun koulutettavuus on ollut selvästi alhaisempaa, mitä koirilla keskimäärin.
Alkuperä
Britti William Hogarthin vuonna 1745 maalaamassa omakuvassa on myös hänen mopsinsa. Nykyään mopsien ruumiinrakenne on ihmisen harjoittaman jalostuksen vuoksi lyhyempi ja tukevampi.
Rodun alkuperästä on olemassa neljä eri teoriaa. Ensimmäisen mukaan se on kääpiökokoinen bulldoggi – tämä teoria on todistettu vääräksi, koska kallot eivät muistuta juurikaan toisiaan, ja toisekseen mopsi on vanhempaa alkuperää kuin bulldoggi. Toisen mukaan se on kääpiökokoinen mastiffi – tämän vuoksi sitä on toisinaan kutsuttu "hollanninmastiffiksi" (Dutch Mastiff). Kolmannen mukaan se on lyhytkarvainen, pitkäraajainen versio kiinanpalatsikoirasta, ja neljännen mukaan jopa tämän esi-isä.
Yleisen käsityksen mukaaan mopsien esi-isät tulivat Kaukoidästä. Niistä tuli arvostettuja seurakoiria, ja ne ovatkin olleet kuninkaallisten ja aristokraattien suosiossa. Marie Antoinetella, kuningatar Victorialla, keisarinna Josephinella ja Vilhelm Oranialaisella on ollut mopseja. Kerrotaan jopa Napoleonin joutuneen jakamaan aviovuoteensa mopsin kanssa. Suomeen niitä lienee tuotu 1960-luvun alussa.
Mopsi venäläisessä postimerkissä.
Jopa rodun kotimaasta on olemassa hieman toisistaan poikkeavia teorioita:
rotu kehittyi Kiinassa, mistä se vietiin Englantiin
rotu kehittyi Kiinassa, mistä se levisi 1500-luvulla Eurooppaan portugalilaisten kauppiaiden mukana, ensin Portugaliin, sitten Alankomaihin ja lopuksi Englantiin
rotu kehittyi Länsi-Kiinassa noin 700 eaa., jolloin se tunnettiin nimellä lo-chiang-sze (joka lyhennettiin muotoon lo-sze), ja se vietiin Tiibetin (jossa se tunnettiin nimellä lags-kyi) kautta ensin Venäjälle, sitten Alankomaihin ja lopuksi Englantiin
rotu kehittyi muinaisessa Roomassa, mistä se levisi roomalaisten valloittajien mukana Britanniaan
rotu kehittyi Alankomaissa, mistä sen veivät Englantiin 1600-luvun lopulla Vilhelm III Oranialainen ja vaimonsa Maria II – tämän vuoksi yksi varhaisimmista rotunimistä oli "hollantilainen mopsi" (Dutch Pug)
rotu kehittyi Venäjällä, missä se peri kippurahäntänsä arktisilta esi-isiltä ja mistä se vietiin ensin Alankomaihin ja sitten Englantiin
Etymologia
Nimen alkuperästä on olemassa viisi eri teoriaa:
latinankielinen sana pugnus ("nyrkki"), koska rodun pää muistuttaa muodoltaan puristettua nyrkkiä
sana pugnaces, joka viittaa muinaisiin taistelukoiriin, koska rotu on niiden kääpiöversio
1700-luvulla sanaa pug käytettiin tarkoittamaan "mitä tahansa hellästi rakastettua" – on oletettu, että tämä olisi todellinen alkuperä, koska rodunomistajat suorastaan palvoivat koiriaan
sana pug tarkoitti "apinaa", koska rodulla on apinamainen pää
Rekisteritietojen mukaan vuonna 2025 mopsi oli 38:nneksi suosituin koirarotu Yhdysvalloissa. Isossa-Britanniassa 2020-luvulla uusia mopseja on rekisteröity vuosittain noin 800–6000. Rekisteröintimäärät ovat olleet voimakkaan laskusuuntaiset. Saksassa niitä on rekisteröity 2020-luvulla noin 100–300 vuosittain. Vuonna 2025 Ranskassa mopseja rekisteröitiin noin 900.
Vuonna 2025 mopsi oli rekisteröintimäärällä mitattuna Suomen 127. suosituin koirarotu, ja mopseja rekisteröitiin 71. Vuosina 2020–2025 rekisteröintejä oli 209, 198, 135, 88, 86 ja 71, eli määrä väheni noin kahdella kolmanneksella muutaman vuoden aikana. Huippuvuonna 2009 mopseja rekisteröitiin 398.
Terveys
Mopsin pää
Kennelliiton jalostustietojärjestelmään kuolleeksi ilmoitettujen, vuosina 2010–2025 kuolleiden 861 mopsin keski-ikä oli 9 vuotta 6 kuukautta. Yleisimmät erikseen nimetyt kuolinsyyt olivat vanhuus (201 koiraa), syöpä (83) ja selkäsairaus (42). Hengitystiesairaus oli ilmoitettu kuolinsyyksi 27 koiralla. Tilasto kattaa vain osan kuolleista koirista. Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa mopsin mediaanielinikä oli 11,6 vuotta, kun sekarotuisilla koirilla se oli 12,0 vuotta. Mopsin merkittävimpiä terveysongelmia ovat muun muassa hengittämiseen ja lämmönsäätelyyn liittyvät ongelmat, selkä- ja selkäydinsairaudet (kuten mopsien myelopatia), parodontiitti, patellaluksaatio, monet silmäsairaudet, enkefaliitti, atooppinen dermatiitti ja ihotulehdukset.
Osa mopsille tyypillisistä sairauksista ja terveysongelmista on yhteydessä rodulle jalostettuun ulkomuotoon. Mopsille on jalostettu lyhyt kuono ja kallo, mikä aiheuttaa myös suurentunutta alttiutta hengitysteiden ongelmiin (brakykefaalinen oireyhtymä). Hengitystieoireet tyypillisesti pahenevat fyysisessä rasituksessa. Lyhytkuonoisuus aiheuttaa heikentynyttä kykyä säädellä kehon lämpötilaa, joka taas voi näkyä huonona rasituksen sietona kuumalla säällä tai kehon ylilämpenemisenä. Brittiläisten eläinlääkäriasemien vuoden 2016 potilastiedoissa mopsien riski sairastua lämpöhalvaukseen oli noin kolminkertainen (vetosuhde 3,24) labradorinnoutajiin verrattuna, mutta usealla rodulla riski oli vielä suurempi. Tutkimuksen kaikista lämpöhalvaustapauksista 14% johti kuolemaan. Jos nenänielu on ahtautunut, mopsi joutuu hengittämään jatkuvasti suun kautta. Tällöin koiran uni on usein katkonaista. Joitakin lyhytkuonoisuuden aiheuttamia ongelmia voidaan korjata leikkauksella.
Eräässä brittitutkimuksessa mitattiin hengitysteiden toimivuutta rasituksen aikana (BOAS-testi). Kliinisesti oireilevia tutkituista mopseista (BOAS-aste 2 ja 3) oli 67%. BOAS-asteen 1 tuloksen sai 26% ja asteen 0 tuloksen vain 7%. Toisessa brittitutkimuksessa mopsien kuonon pituuden suhde kallon pituuteen oli noin 0,1: mediaani oli 0,08 mopseilla, jotka oli lähetetty eläinsairaalaan mistä tahansa syystä, ja 0,12 kasvattajien, tavallisten eläinlääkäriasemien ja löytöeläinkotien kautta tavoitetuilla mopseilla. BOAS-oireyhtymää todettiin tutkimuksessa vain koirilla, joiden kuono oli alle puolet kallon pituudesta. Isolla osalla mopseista on ahtaat sieraimet, mikä on keskeinen BOAS-oireyhtymän riskitekijä. Suomessa vuosina 2017–2022 tehdyissä Kennelliiton BOAS-testeissä kohtalaisia tai vakavia hengitystieoireita todettiin 30%:lla testatuista mopseista (vakavia 11%:lla). Testiin osallistuneista mopseista 71%:lla sieraimet olivat kohtalaisesti tai vakavasti ahtautuneet. Kävelyosuudessa hylättiin kuitenkin vain 3% mopseista, ja tutkijoiden mukaan kävelytesti ei yksinään tunnistanut kohtalaisesti tai vakavasti oireilevia koiria riittävän hyvin.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 13%:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja mopseja. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Mopseilla esiintyy myös rintarangan ja lannerangan alueen selkäytimen sairautta (mopsien myelopatia), joka aiheuttaa etenevää takaraajojen horjumista ja heikkoutta sekä usein pidätyskyvyttömyyttä. Sairaus alkaa vasta vanhemmalla iällä ja on yleisempi uroksilla kuin nartuilla. Siihen on yhdistetty useita perimän alueita. Ruotsalaisessa omistajakyselyssä, jossa vastausprosentti oli 26%, kävelyhäiriöitä ilmoitettiin 30,7%:lla vastaajien mopseista, ja useimmissa tapauksissa kuvaus viittasi neurologiseen syyhyn. Jos vastaamatta jättäneiden koirilla ei olisi ollut lainkaan kävelyhäiriöitä, osuus koko tutkimusjoukossa olisi ollut 7,3%. Kävelyhäiriö oli kyselyssä yleisin ilmoitettu kuoleman tai lopetuksen syy (17 mainintaa 59 ilmoitetusta syystä).
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), keratiittia, puutteellista kyynelkanavan aukkoa sekä silmäluomen kiertymistä sisään- ja ulospäin. Erilaiset silmäluomien virheasennot ovat tyypillisiä lyhytkuonoisilla koiraroduilla. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa 82,4%:lla todettiin ainakin toisessa silmässä sarveiskalvon pigmentoitumista (pigmentoiva keratopatia), tyypillisesti hyvin lievänä tai lievänä. Brittitutkimuksessa sairauden osuus oli 91,9%, ja pigmentoituminen oli enimmäkseen lievää tai kohtalaista. Mopseilla esiintyy myös kuivasilmäisyyttä. Myös sarveiskalvohaavat ovat melko yleisiä rodulla.
Vuoden 2030 loppuun kestävän PEVISA-ohjelman mukaan mopsipentueen molemmilla vanhemmilla on astutushetkellä oltava voimassa oleva polvitutkimus, enintään 24 kuukautta vanha silmätutkimus ja hyväksytty BOAS-testi. BOAS-testi yhdistää 1000 metrin kävelyn ja niin sanotun Cambridgen hengitystoiminnan luokituksen, jossa eläinlääkäri arvioi koiran hengityksen asteikolla 0–3. Raja-arvo on BOAS-aste 2: asteen 2 saanut koira voidaan parittaa vain asteen 0 saaneen koiran kanssa, eikä asteen 3 tai hylätyn tuloksen saaneen koiran jälkeläisiä rekisteröidä. Vähintään kaksivuotiaana testatun koiran BOAS-tulos on voimassa pysyvästi, ellei uusi tulos korvaa sitä. Myös patellaluksaatiolle on raja-arvo (aste 2), ja asteen 1 tai 2 saanut koira voidaan parittaa vain asteen 0 saaneen koiran kanssa.
Johtuen mopsin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkin verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Mopsien enkefaliitti (PDE) eli nekrotisoiva meningoenkefaliitti (NME) on vakava aivojen tulehdustila. Sitä pidettiin aiemmin vain mopsien sairautena, mutta nykyään sitä tiedetään esiintyvän monilla muillakin, lähinnä pienillä roduilla. Tauti voi johtaa kuolemaan, ja se vaatii elinikäisen hoidon. Sairautta esiintyy erityisesti nuorilla koirilla. Sen ennuste on huono, mutta sairaus ei ole erityisen yleinen. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jonka aineistona oli tautiin kuolleita tai sen vuoksi lopetettuja mopseja, oireiden alkamisiän mediaani oli 18 kuukautta ja keskimääräinen eloonjäämisaika 93 päivää.
Mopsi on yksi atooppisen dermatiitin riskiroduista. Atopiassa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia on elinikäinen vaiva, joka on yleensä kontrolloitavissa, mutta ei parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä. Ihopoimujen tulehdukset ovat mopseilla yleisempiä kuin muilla koirilla. Brittiläisten eläinlääkäriasemien potilastiedoissa ihopoimutulehdus todettiin 2,3%:lla mopseista ja 0,2%:lla muista koirista.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Mopsit ovat keskimääräistä rotukoiraa sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli noin 6%. Kun serkukset, joilla ei ole muuta yhteistä sukua, saavat jälkeläisen, sen sisäsiittoisuusluku on 6,25%. Vastaavassa tilanteessa täyssisarusten jälkeläisen luku on 25%, joka vastaa keskimääräisen koirarodun sisäsiittoisuuslukua geenitutkimuksissa. Mopsin luku oli samassa geenitutkimuksessa 43%.
Suomen eläinten hyvinvointilain (693/2023) 25 § kieltää koiran käytön jalostukseen, jos jalostusyhdistelmä todennäköisesti aiheuttaa jälkeläiselle sairauksia tai ominaisuuksia, jotka haittaavat merkittävästi sen hyvinvointia, tai jos koira ei perinnöllisen ominaisuuden tai sairauden vuoksi kykene lisääntymään luonnollisesti. Lain nojalla on vuodesta 2025 valmisteltu valtioneuvoston asetusta eläinjalostuksesta; sen koirien jalostusta koskevia säännöksiä laatii maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä. Lokakuussa 2026 asetusluonnosta ei ollut vielä julkaistu. Euroopan unionin koirien ja kissojen hyvinvointia ja jäljitettävyyttä koskeva asetus (EU) 2026/1818 kieltää 1.7.2030 alkaen kasvattajia käyttämästä lisääntymiseen koiria, joilla on liioiteltuja rakenteellisia piirteitä, jotka aiheuttavat suuren riskin koiran tai sen jälkeläisten hyvinvoinnille. Kielletyt piirteet määritellään komission delegoiduilla säädöksillä viimeistään 30.6.2030, eikä asetuksessa nimetä rotuja.
Risteytysprojekti
Suomen Kennelliitto on hyväksynyt helmikuussa 2026 Suomen Mopsikerhon roturisteytysprojektin, jolla pyritään laajentamaan suomalaisen mopsin jalostuspohjaa ja kohentamaan sen terveyttä. Risteytyksessä käytetään retromopseja, jotka ovat mopsintyyppisiä sekarotuistaustaisia koiria. Retromopsien taustalla on muun muassa jackrussellinterrieriä, tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa, kääpiöpinseriä, beaglea ja shibaa. Saksa on ollut retromopsien kasvatuksen edelläkävijä, ja niille on omia rotujärjestöjä paitsi Saksassa, myös Ruotsissa ja Alankomaissa.
↑Mopsi rotunaSuomen Mopsikerho ry. Viitattu 9.6.2026.
↑James A. Serpell, Deborah L. Duffy:”Dog Breeds and Their Behavior”,Domestic Dog Cognition and Behavior, s. 31–57. (toim. Alexandra Horowitz)Berlin, Heidelberg:Springer, 2014.ISBN978-3-642-53993-0Teoksen verkkoversioViitattu 7.9.2026.
↑Kirsten M. McMillan, Jon Bielby, Carys L. Williams, Melissa M. Upjohn, Rachel A. Casey, Robert M. Christley:Longevity of companion dog breeds: those at risk from early death.Scientific Reports,2024, 14. vsk, nro 1, s. 531.doi:10.1038/s41598-023-50458-w(englanniksi)
↑Emily J. Hall, Anne J. Carter, Dan G. O'Neill:Incidence and risk factors for heat-related illness (heatstroke) in UK dogs under primary veterinary care in 2016.Scientific Reports,2020, 10. vsk, nro 1, s. 9128.doi:10.1038/s41598-020-66015-8(englanniksi)
12Liu, Nai-Chieh & Adams V.J. & Kalmar, Lajos & Ladlow, Jane F. & Sargan, David R.:Whole-body barometric plethysmography characterizes upper airway obstruction in 3 brachycephalic breeds of dogs.Journal of Veterinary Internal Medicine,2016, 30. vsk, nro 3, s. 853–865.doi:10.1111/jvim.13933(englanniksi)
12Packer, Rowena M. A. & Hendricks, Anke & Tivers, Michael S. & Burn, Charlotte C.:Impact of Facial Conformation on Canine Health: Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome.PLOS ONE,28.10.2015, 10. vsk, nro 10, s. e0137496.doi:10.1371/journal.pone.0137496(englanniksi)
↑Liisa I. O. Lilja-Maula, Katariina H. Mäki, Mimma K. Aromaa, Minna M. Rajamäki:Evaluation of brachycephalic obstructive airway syndrome breeding test results in Finland from 2017 to 2022.Acta Veterinaria Scandinavica,2024, 66. vsk, nro 1, s. 35.doi:10.1186/s13028-024-00755-9(englanniksi)
↑Gustaf Brander, Cecilia Rohdin, Matteo Bianchi, Kerstin Bergvall, Göran Andersson, Ingrid Ljungvall ym.:Multiple Genetic Loci Associated with Pug Dog Thoracolumbar Myelopathy.Genes,2023, 14. vsk, nro 2, s. 385.doi:10.3390/genes14020385(englanniksi)
↑Cecilia Rohdin, Karin Hultin Jäderlund, Ingrid Ljungvall, Kerstin Lindblad-Toh, Jens Häggström:High prevalence of gait abnormalities in pugs.Veterinary Record,2018, 182. vsk, nro 6, s. 167.doi:10.1136/vr.104510(englanniksi)
↑Amber L. Labelle, Christine B. Dresser, Ralph E. Hamor, Matthew C. Allender, Julia L. Disney:Characteristics of, prevalence of, and risk factors for corneal pigmentation (pigmentary keratopathy) in Pugs.Journal of the American Veterinary Medical Association,2013, 243. vsk, nro 5, s. 667–674.doi:10.2460/javma.243.5.667(englanniksi)
↑S. Maini, R. Everson, C. Dawson, Y. M. Chang, C. Hartley, R. F. Sanchez:Pigmentary keratitis in pugs in the United Kingdom: prevalence and associated features.BMC Veterinary Research,2019, 15. vsk, nro 1, s. 384.doi:10.1186/s12917-019-2127-y(englanniksi)
↑D. G. O'Neill, D. C. Brodbelt, A. Keddy, D. B. Church, R. F. Sanchez:Keratoconjunctivitis sicca in dogs under primary veterinary care in the UK: an epidemiological study.Journal of Small Animal Practice,2021-08, 62. vsk, nro 8, s. 636–645.doi:10.1111/jsap.13382ISSN0022-4510Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑C. Wallis, L. J. Holcombe:A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs.Journal of Small Animal Practice,2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540.doi:10.1111/jsap.13218ISSN0022-4510Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Jana van Renen, Alexandra Kehl, Gesine Buhmann, Lara A. Matiasek, Yury Zablotski, Andrea Fischer:Allele frequency of a genetic risk variant for necrotizing meningoencephalitis in pug dogs from Europe and association with the clinical phenotype.Frontiers in Veterinary Science,2024, 11. vsk, s. 1407288.doi:10.3389/fvets.2024.1407288(englanniksi)
12J.M. Levine, G.T. Fosgate, B. Porter, S.J. Schatzberg, K. Greer:Epidemiology of Necrotizing Meningoencephalitis in Pug Dogs.Journal of Veterinary Internal Medicine,2008, 22. vsk, nro 4, s. 961–968.doi:10.1111/j.1939-1676.2008.0137.xArtikkelin verkkoversio.
↑Hamutal Mazrier, Linda J. Vogelnest, Peter C. Thomson, Rosanne M. Taylor, Peter Williamson:Canine atopic dermatitis: breed risk in Australia and evidence for a susceptible clade.Veterinary Dermatology,2016-06, 27. vsk, nro 3, s. 167–e42.PubMed:27188769doi:10.1111/vde.12317ISSN1365-3164Artikkelin verkkoversio.
↑Dan G. O'Neill, Jaya Sahota, Dave C. Brodbelt, David B. Church, Rowena M. A. Packer, Camilla Pegram:Health of Pug dogs in the UK: disorder predispositions and protections.Canine Medicine and Genetics,2022, 9. vsk, nro 1, s. 4.doi:10.1186/s40575-022-00117-6(englanniksi)
↑Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun:The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds.Canine Medicine and Genetics,2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12.PubMed:34852838doi:10.1186/s40575-021-00111-4ISSN2662-9380Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
Kiina
