Shiba

Shiba inu
Avaintiedot
Alkuperämaa  Japani
Määrä Japanissa 900 000
Suomessa rekisteröity 1 379
Rodun syntyaika esihistoriallinen aika
Alkuperäinen käyttö metsästys
Nykyinen käyttö seurakoira, metsästyskoira
Elinikä keskimäärin 11 vuotta
Muita nimityksiä shiba inu, shiba ken, Doge, Brushwood Dog, Japanese Turf Dog, Little Turf Dog
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 5 Aasialaiset pystykorvat ja sukulaisrodut
#257
Ulkonäkö
Paino uros 9-11 kg
narttu 7–9 kg
Säkäkorkeus uros 38–41 cm
narttu 35–38 cm
Väritys punainen, black&tan tai seesami

Shiba (jap. 柴犬, shiba-inu) on pienin kuudesta alkuperäisestä japanilaisesta koirarodusta. Se kuuluu pystykorvien ja alkukantaisten koirien FCI-roturyhmään 5.

Japanissa noin 80 % rekisteröidyistä "nihon keneistä" (alkuperäisistä japanilaisita pystykorvista) on shiboja, ja maassa onkin noin 900 000 shibaa. Myös Suomessa shiba on japanilaisista pystykorvaroduista kaikkein suosituin. Rotu oli vuonna 2025 Suomen 38. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200 shibaa.

Ulkonäkö

Shiba on pienikokoinen, voimakasrakenteinen ja tasapainoinen pystykorva. Silmät ovat kolmionmuotoiset, hieman vinoasentoiset ja tummanruskeat.Häntä on paksu, korkealle kiinnittynyt ja asennoltaan joko sirpinmuotoisesti kaartuva tai terhakasti kippuralle kiertyvä. Korvat ovat suhteellisen pienet, pystyt, kolmionmuotoiset ja hieman eteenpäin kallistuneet. Sallittu säkäkorkeus on uroksilla 39,5 cm ja nartuilla 36,5 cm; sallittu poikkeama on 1,5 senttimetriä suuntaan tai toiseen. Urosten paino vaihtelee 9-11 kg ja narttujen 7-9 kg välillä.

Shiballa on kaksinkertainen karvapeite, jonka alusvilla on pehmeää ja tiheää, peitinkarva karheaa ja suoraa. Hännässä karva on pystyä ja pitkähköä. Karvanlähtöaika on yleensä pari kertaa vuodessa, jolloin koiraa kannattaa harjata usein. Muuten turkki on helppohoitoinen.

Rotumääritelmässä sallitut värit ovat punainen, seesami, musta seesami, punainen seesami ja musta punaruskein merkein. Tavallisessa seesamissa punaisia, mustia ja valkoisia karvoja on sekoittuneena karvapeitteeseen tasaisesti; mustassa seesamissa esiintyy enemmän mustia kuin valkoisia karvoja; punaisessa seesamissa pohjaväritys on punainen, jonka seassa on mustia karvoja. Merkkivärisellä mustalla merkit ovat vaaleammat kuin monien muiden rotujen black&tan-värityksessä, käytännössä "valkeat"; silmien yllä olevat merkit tunnetaan nimellä yotsume ("nelisilmä"). Kaikissa väreissä tulee olla urajiro, joka tarkoittaa vaaleaa karvoitusta kuonon sivuilla, poskissa, raajojen sisäsivuilla ja hännän alapuolella, leuan ja kaulan alapuolella sekä rinnassa ja vatsassa. Yli 80 % rodunedustajista on väritykseltään punaisia. Toisinaan syntyy myös valkoisia yksilöitä, mutta ne eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Luonne ja käyttäytyminen

Shiban erikoisuuksia ovat sen kissamainen siisteys ja omalaatuinen ääntely.

Shiba on omanarvontuntoinen koirarotu, joka kiintyy vahvasti omistajaansa, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä välinpitämättömästi. Rotu tunnetaan voimakkaasta tahtotilastaan, jopa itsepäisyydestään, mikä edellyttää omistajalta johdonmukaista kasvatusta. Shiba on älykäs koira, joka oppii nopeasti, jos se niin haluaa. Haasteena on saada koira motivoitua tehtävään. Rotu selviytyy hyvin vuoristoisella seudulla, ja se jalostettiin alun perin metsästyskäyttöön. Nykyään rotua pidetään lähinnä seura- ja harrastekoirana.

Shiba sopeutuu usein hyvin toisen koiran seuraan, erityisesti jos yhteiselo aloitetaan varhain, mutta samaa sukupuolta olevien koirien välillä voi esiintyä ongelmia. Sosiaalistaminen monipuolisesti erilaisiin koiriin, ihmisiin ja tilanteisiin on tärkeää pennusta lähtien.

Shibat ovat yleensä hiljaisia eivätkä hauku herkästi, mutta osa yksilöistä kommunikoi runsaasti erilaisin äänin. Rotu tunnetaan myös erityisestä, voimakkaasta "shibakiljunnasta", joka ilmaisee vastustusta. Shiballa sanotaan olevan useita kissamaisia piirteitä, kuten korostunut siisteys, sulavaliikkeisyys, ja itsenäisyys.

Alkuperä

Shiba vuonna 1936 Japanissa.

Shiba on peräisin esihistoriallisilta ajoilta, Japaninmereen rajoittuvalta vuoristoalueelta. Se on erittäin alkukantainen koirarotu, jonka esi-isät saapuivat Japaniin jo ensimmäisten sinne tulleiden ihmisten mukana, ja jonka historia on täten tuhansia vuosia vanha. Desmond Morrisin mukaan sen juuret olivat muinaisessa jomonkoirassa, joka risteytyi 200-luvulla uusien maahantuotujen koirien kanssa. Rotu jalostettiin alun perin lintujen ja muun pienriistan metsästykseen. Rotutyypissä esiintyi alueellisia eroavaisuuksia.

Nykyaikaisten geneettisten tutkimusten mukaan japanilaiset ja korealaiset koirarodut voidaan luokitella kolmeen eri ryhmään alkuperän ja rotupuhtauden mukaan - moderni shiba lukeutuu kolmanteen eli nuorimpaan kategoriaan. Tämä merkitsee sitä, että se polveutuukin useasta eri kantarodusta ja että se on sekoittunut ajan kuluessa enemmän muihin rotuihin kuin ensimmäisen ja toisen kategorian rodut. Shiba ei ollutkaan alun perin yhtenäinen rotu, vaan sekoitus eri puolilla Japania esiintyneistä, toisiaan muistuttavista ja pienriistan metsästykseen käytetyistä koiratyypeistä.

Japanin pysyessä ulkomaalaisille suljettuna sen koirarodut säilyivät hyvin muuttumattomina erityisesti maaseudulla. Kun rajat avautuivat ja maahan alettiin tuoda englantilaisia lintukoiria, shibaa risteytettiin pointterin- ja setterintyyppisten koirien kanssa näiden metsästysominaisuuksien takia. Puhdasrotuinen shiba harvinaistui suuresti vuosien 1912-1926 aikana.

Noin vuoden 1928 aikoihin japanilaiset alkoivat huolestua rodun tulevaisuudesta, ja tällöin aloitettiin harvojen puhtaiden sukulinjojen vaaliminen. Samaisena vuonna työn tueksi perustettiin Nihonken Hozonkai (NIPPO), jonka tarkoitus oli vaalia alkuperäisiä japanilaisia koirarotuja. Yhdistyksen perustajista Tatsuo Nakajo oli shinshu shibojen, Masayu Ishikawa mino shibojen ja Mazuso Ozaki sanin shibojen asiantuntija. Yhdessä yhdistyksen neljännen perustajajäsenen, tohtori Saiton, kanssa he jäljittivät ja luetteloivat eri yksilöitä, kukin heistä keskittyen omaan maantieteelliseen alueeseensa. Vuonna 1934 laadittiin ensimmäinen rotumääritelmä, ja vuonna 1936 shiba nimettiin Japanin kansallisaarteeksi.

Toinen maailmansota saattoi rodun melkein sukupuuton partaalle. Se onnistuttiin kuitenkin NIPPO:n tukemana elvyttää. Sodan jälkeen japanilaiset veivät paikallisia koiriaan eri maihin, ja Euroopan ensimmäiset shibat tuotiin Ruotsiin, Tanskaan ja Italiaan.

Vuonna 1936 löydettiin ns. sekishū ken -rotua edustanut Ishi Go, jolle tehtiin rotuunotto viralliseen rekisteriin. Se risteytettiin Shikokusta tuodulla Koro Go'lla, minkä seurauksena syntyi Aka Go. Yksi Aka Go'n ja Tottorista tuodun Hana Go'n pennuista oli Beniko Go. Yksi Aka Go'n ja ns. ji-inu-rotuisen (paikallinen kyläkoira) Meigetsu Go'n jälkeläisistä oli puolestaan Akani Go. Kun Beniko Go ja Akani Go yhdistettiin keskenään, syntyi Naka Go. Juuri Naka Go'sta tuli shiban sodanjälkeisen elvytyksen kantayksilö, perusta koko rodun uudelleenjalostamiselle.

Suomeen ensimmäiset yksilöt tuotiin Japanista ja Ruotsista vuonna 1987. Vuoteen 2000 mennessä Suomeen oli tuotu 30 rodunedustajaa, ja nykyisin rekisteröidään muutamia kymmeniä tuonteja vuosittain.

Muunnokset

Vuoristoisessa Naganon prefektuurissa kehittyi shinshu shiba (Nagano tunnettiin aiemmin Shinshun maakuntana), Gifun prefektuurissa mino shiba ja Koillis-Japanissa (Tottorin ja Shimanen alueet) sanin shiba. Mino shiba oli risteytynyt mikawa-rodun kanssa.

Etymologia

Nimeä Shiba inu alettiin ensimmäisen kerran käyttää Chūbun vuoristoalueella, ja Nagano-vuoren lähettyvillä kyseistä termiä on käytetty aikojen alusta lähtien kuvaamaan pieniä paikallisia koiria. Sana shiba tarkoittaa ruohoa, ja sen katsotaan yleensä viittaavan rodun pieneen kokoon ja punaiseen väriin. Toisten lähteiden mukaan se olisi alunperin tarkoittanut jotakin pienikokoista. Inu puolestaan merkitsee yksinkertaisesti koiraa.

Terveystilanne

Shiba japanilaisessa kirsikkapuistossa

Shiba elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä luuston ja nivelten sairaudet. Shiban merkittävimpiä terveysongelmia ovat parodontiitti, patellaluksaatio, kyynärniveldysplasia, atopia ja allergiat.

Johtuen shiban pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 14 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja shiboja. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 14 %:lla rodun edustajista. Shiban PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto, patellaluksaatiolausunto ja silmälausunto.

Shiba on yksi maailman vanhimmista koiraroduista.

Yksi rodun merkittävimmistä terveysongelmista on atopia ja ruoka-aineyliherkkyys. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Shibat ovat keskimääräistä rotukoiraa enemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Shiban jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 30 %.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Rotumääritelmä (pdf) kennelliitto.fi. Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.3.2016.
  2. ↑ Shiba KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2019.
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Jalostuksen tavoiteohjelma (pdf) Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry. Viitattu 16.9.2026. (suomeksi)
  4. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  5. 1 2 3 4 5 Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 331. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  6. 1 2 FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat fci.be. Federation Cynologique Internationale. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
  7. 1 2 3 4 5 Shiba Inu. Nihonken Hozonkai. Haettu 16.9.2026.
  8. ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2020 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 29.5.2026.
  9. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  10. ↑ Usein kysytyt kysymykset Suomen Shiba ry. Arkistoitu 27.9.2016. Viitattu 26.9.2016.
  11. ↑ The Nihon Ken Standard. Nihonken Hozonkai. Haettu 5.9.2026.
  12. 1 2 3 Shiba Suomen Shiba ry. Viitattu 28.2.2026.
  13. 1 2 3 4 Shiban historiaa Suomen Shiba ry. Arkistoitu 31.3.2016. Viitattu 20.3.2016.
  14. 1 2 History of the Shiba Inu. Nihonken Hozonkai. Haettu 5.9.2026.
  15. 1 2 Rodun historia. Suomen Shiba ry. Haettu 11.9.2021.
  16. ↑ C. Wallis, L. J. Holcombe: A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs. Journal of Small Animal Practice, 2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540. doi:10.1111/jsap.13218 ISSN 0022-4510 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  18. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  19. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  20. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  21. ↑ Terveys Suomen Shiba ry. Viitattu 5.4.2026.
  22. ↑ Mahlanen Nina: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  23. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  24. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.

Aiheesta muualla