Kainkoira

Kainkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Japani
Määrä Suomessa rekisteröity 193
Rodun syntyaika ikivanha
Alkuperäinen käyttö metsästys
Nykyinen käyttö metsästys, vahtikoira, seurakoira
Elinikä 12–15 vuotta
Muita nimityksiä Kai Ken, Kai, Tora Inu, tiikerikoira
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 5 Aasialaiset pystykorvat ja sukulaisrodut
#317
Ulkonäkö
Paino 15–23 kg
Säkäkorkeus uros 47-53 cm
narttu 42–48 cm
Väritys mustabrindle, ruskeabrindle ja punabrindle

Kainkoira (jap. 甲斐犬, Kai-ken), joulukuuhun 2012 asti pelkkä kai, on japanilainen koirarotu. Se on yksi maan kuudesta alkuperäisestä pystykorvarodusta ja kuuluu keskikokoisiin shika inu -rotuihin. Kainkoiraa pidetään kotimaassaan kansallisaarteena. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi kainkoiran pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.

Ulkonäkö

Kainkoira on keskikokoinen koira, jolla on leveä otsa ja pystyt korvat. Uroksen säkäkorkeus on noin 50 cm ja nartun 45 cm; sallittu poikkeama on ± 3 cm. Raajojen tulee olla vahvat ja kinnerten hyvin kehittyneet. Häntä on tiheä ja asettunut korkealle ja se voi olla kannettuna joko sirpillä tai kiertyneenä. Hännän pitäisi olla vähintään tarpeeksi pitkä yltääkseen kintereeseen.

Kainkoiralla on keskipitkä kaksinkertainen turkki. Peitinkarva on karheaa ja suoraa. Aluskarva on puolestaan tiheää ja pehmeää. Väritys on brindle eri sävyissään: joko punabrindle (aka-tora), mediumbrindle/ruskeabrindle (chu-tora) tai mustabrindle (kuro-tora). Pennuilla on syntyessään usein mustat turkit.

Luonne ja käyttäytyminen

Kainkoira

Kainkoira on älykäs, voimakas, itsenäinen ja valpas koira, jolla on edelleen olemassa vahva metsästysvietti. Kainkoirat ovat myös tunnettuja uskollisuudestaan omistajiaan kohtaan.  Muiden japanilaisten rotujen tapaan kainkoirat ovat tunnettuja siisteydestään ja oppivat usein sisäsiistiksi hyvin nopeasti. Vieraita kohtaan kainkoirat suhtautuvat varauksellisesti. Kainkoira on muita japanilaisia alkuperäisrotuja sosiaallisempi ryhmässä metsästämisen takia.lähde?

Alkuperä

Kainkoira polveutuu muinaisista keskikokoisista japanilaisista koirista. Se vakiintui omaksi rodukseen Akaishi-vuoriston ("Japanin eteläiset Alpit") ympäröimällä Kain alueella Yamanashin piirikunnassa. Sitä käytettiin aikanaan metsästyskoirana erityisesti villisioille ja kauriille. Yamanashilaiset rodun suojelijat hyväksyivät rotutyypin sellaisena miksi se oli luonnostaan muodostunut, ja he pyrkivät säilyttämään tämän alkuperäisen tyypin.

Kainkoirasta oli olemassa kahta erilaista tyyppiä ns. peuratyyppi, joka oli sirompi ja kevytluustoisempi sekä villisikatyyppi, joka on raskasrakenteisempi. Nykyisin nämä tyypit ovat enemmän tai vähemmän sekoittuneet keskenään, ja ulkomuotoa arvosteltaessa kumpikin tyyppi tulisi luokitella yhtä arvokkaaksi.

Rotu julistettiin kansallisaarteeksi vuonna 1934. Nykyisin se on useammin seurakoira kuin metsästyskoira. Se tunnetaan myös nimellä "tiikerikoira" tai Kai tora-ken.

Kainkoira Suomessa

Ensimmäinen rodunedustaja tuotiin Suomeen Yhdysvalloista vuonna 2009, minkä jälkeen kanta on tasaisesti kasvanut. Suomen ensimmäinen kainkoirapentue syntyi joulukuussa 2012. Kainkoira on neljästä shika inu -rodusta Suomessa kaikkein yleisin, käytännössä lähes yhtä yleinen kuin toisena oleva kishunkoira.

Terveys

Rodun pienistä rekisteröintimääristä johtuen, koirien terveydestä ei vielä ole kerääntynyt kovin paljoa tietoa. Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 63 %:lla kainkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 8 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).

Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy vain 2 %:lla rodun edustajista. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy erityisesti sarveiskalvon dystrofiaa/degeraatiota.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Kainkoirat ovat keskimääräistä koirarotua hieman vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Kainkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 18 %.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Suomen Kennelliitto. Kainkoira. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2025 Haettu 13.2.2025.
  2. ↑ Kai Ken. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. 1 2 Kai Suomen Nihonken ry. Viitattu 29.4.2026.
  4. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  5. 1 2 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 24.4.2026.
  6. ↑ Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 330. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  7. 1 2 3 4 5 6 7 Jalostuksen tavoiteohjelma 2026-2030 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 29.4.2026.
  8. 1 2 Kai Ken. Nihonken Hozonkai. Haettu 15.9.2026.
  9. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  10. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  11. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  12. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  13. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 23.4.2026.

Aiheesta muualla