Japanese chin

Japanese chin
Avaintiedot
Alkuperämaa  Japani
Määrä Suomessa rekisteröity 4 420
Rodun syntyaika 700-luku
Alkuperäinen käyttö seurakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä keskimäärin 10 vuotta
Muita nimityksiä chin, japaninspanieli, Japanese Chin, Japan-Chin, épagneul japonais, spaniel japonés, jaapani chin
FCI-luokitus ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat
alaryhmä 8 Japanilaiset ja kiinalaiset rodut
#206
Ulkonäkö
Paino n. 2–4 kglähde?
Väritys mustavalkoinen tai punavalkoinen

Japanese chin (jap. 狆, chin) on japanilainen kääpiökoirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi japanese chinin pentuja noin viisikymmentä vuosittain.

Ulkonäkö

Pää on pyöreä ja leveä, kuono on lyhyt, silmät suuret ja pyöreät. Runko on neliömäinen, joskin nartut ovat rungoltaan hieman uroksia pitempiä. Karvapeite on pitkä, suora ja silkkinen; koko runko naamaa lukuun ottamatta on runsaan karvan peittämä. Väritys on joko mustavalkoinen tai punavalkoinen; leveä päälaelta kuonoon ulottuva valkoinen läsi on toivottava ominaisuus. Säkäkorkeus on noin 25 cm, narttu on urosta hieman pienempi.

Japanese Chin

Turkinhoito

Japanese chinin turkki on pitkä ja silkkinen, mutta sen turkinhoito ei ole kovin hankalaa. Pysyäkseen kunnossa turkki vaatii kuitenkin säännöllistä ja perusteellista hoitoa. Pesu kuukauden parin välein on tarpeen ja harjaus pari kertaa viikossa.

Luonne ja käyttäytyminen

Japanese chinin pää

Luonteeltaan japanese chin on lempeä, eloisa, leikkisä, kiltti ja tottelevainen. Chineillä ei varsinaisesti ole miellyttämisenhalua, mutta oikealla motivoinnilla, esimerkiksi makupaloilla saa chinin mielenkiinnon heräämään. Rotu sopiii hyvin kaupunkiolosuhteisiin.

Alkuperä

Rodun juuret juontavat vuoteen 732, jolloin Korean hallitsijat antoivat sen esi-isiä lahjaksi Japanin hoviin. Seuraavan vuosisadan aikana Japaniin tuotiin vielä paljon lisää rodunedustajia. Lisäksi Tang-dynastian (618–910) aikana Kiinassa ja Bohain-dynastian (698–926) aikana Koreassa palvelleet japanilaiset lähettiläät toivat kotimaahansa palatessaan mukanaan paikallisia yksilöitä. Vuosien 1680–1709 aikana chinejä kasvatettiin Edon linnassa "koristekoiriksi".

Englantiin ensimmäinen rodunedustaja saapui vuonna 1613 brittikapteeni Searlesin mukana ja Yhdysvaltoihin useampia yksilöitä vuonna 1853 Yhdysvaltojen laivaston kommodori Perryn mukana – näistä jälkimmäisistä kaksi annettiin lahjaksi kuningatar Viktorialle. Vuodesta 1868 alkaen rotu onkin ollut erityisesti aatelisnaisten suosiossa.

Terveys

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat sydänsairaudet, vanhuus ja syöpäsairaudet. Japanese chinin tyypillisimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet, sydänsairaudet sekä hengitysteihin liittyvät ongelmat.

Johtuen japanese chinin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy jopa noin 32 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja japanese chinejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.  

Yksi japanese chinin tyypillisimpiä kuolinsyitä ovat sydänsairaudet. Krooninen mitraaliläpän myksomatoosi rappeuma on yksi yleisimmistä koirien sydänsairauksista. Tätä läppävikaa esiintyy yleisesti pienikokoisilla koiraroduilla ja se yleensä alkaa vasta vanhemmalla iällä. Sydämen vajaatoiminta todetaan sydämen kuuntelun avulla, mutta tarkkaan diagnoosiin päästään vasta sydämen ultraäänitutkimuksen avulla.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia, keratiittia ja silmäluomen kiertymistä sisäänpäin. Japanese chinin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvilausunto, sydänlausunto ja silmälausunto.

Osa japanese chinille tyypillisistä terveysongelmista on yhteydessä rodulle jalostettuun ulkomuotoon. Japanese chinille on jalostettu lyhyt kuono ja kallo, mikä aiheuttaa suurentunutta alttiutta hengitysteiden ongelmiin (brakykefaalinen oireyhtymä). Brittitutkimuksessa lähes 85 %:lla japanese chineistä havaittiin oireita BOAS-testissä. BOAS-testi mittaa hengityselimistön toimivuutta rasituskokeessa. Keskimääräinen kuonon pituuden suhde kallon pituuteen oli alle 0,10, kun voimakkaasti brakykefaalisina koirina pidetään tyypillisesti sellaisia yksilöitä joilla kyseinen suhde on alle 0,30. Valtaosalla japanese chineistä oli ahtaat sieraimet.

Japanese chinit ovat keskimääräistä rotukoiraa sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli jonkun verran alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä rotukoiralla on havaittu geenitutkimuksissa. Japanese chinin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 33 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.

Katso myös

Lähteet

Viitteet:

  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. 1 2 3 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  3. 1 2 3 4 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.6.2026.
  4. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  5. 1 2 Rotuinfo Japanese Chin Finland ry. Viitattu 19.3.2026. (englanniksi)
  6. ↑ C. Wallis, L. J. Holcombe: A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs. Journal of Small Animal Practice, 2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540. doi:10.1111/jsap.13218 ISSN 0022-4510 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  7. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  8. ↑ Sydänsairauksia kartoitetaan sydänkuuntelun ja ultraäänitutkimuksen avulla 28.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 19.3.2026.
  9. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  10. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  11. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  12. ↑ Brakykefaalinen oireyhtymä (BOAS) 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 19.3.2026.
  13. ↑ Tomlinson, Francesca & Liu, Nai-Chieh & Sargan, David R. & Ladlow, Jane F.: A cross-sectional study into the prevalence and conformational risk factors of BOAS across fourteen brachycephalic dog breeds. PLOS ONE, 18.2.2026, 21. vsk, nro 2, s. e0340604. doi:10.1371/journal.pone.0340604 (englanniksi)
  14. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  15. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.

Aiheesta muualla