Cassandra Wilson

Cassandra Wilson
Henkilötiedot
Syntynyt4. joulukuuta 1955
Jackson, Mississippi, Yhdysvallat
Kuollut2. syyskuuta 2026 (70 vuotta)
Jackson, Mississippi, Yhdysvallat
Ammatti Muusikko, laulaja, lauluntekijä
Muusikko
Laulukielet englanti
Tyylilajit jazz
Levy-yhtiöt Blue Note, Sony
Palkinnot

Grammy

Aiheesta muualla
www.cassandrawilson.com
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Cassandra Wilson (4. joulukuuta 1955 Jackson, Mississippi – 2. syyskuuta 2026 Jackson, Mississippi) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko. Hän teki yhteistyötä useiden tunnettujen artistien kanssa, mukaan lukien Nick Cave and The Bad Seeds, Dave Holland, The Roots ja Bill Frisell. Hän sai Grammy-palkinnon kahdesti. Grammy-palkintojen lisäksi Wilson sai Django d’Orin, Edison Music Awardin ja nimikyltin Mississippi Blues Trailille.

Nuoruus ja opiskelu

Cassandra Wilson Ottawassa vuonna 2008.

Cassandra Wilson syntyi Jacksonissa, Mississippissä vuonna 1955 musiikkiin ja koulutukseen suuntautuneessa perheessä: hänen isänsä Herman Fowlkes opetti musiikkia ja soitti jazzbassoa, ja äitinsä Mary Fowlkes työskenteli alakoulun opettajana. Häntä rohkaistiin soittamaan, ja hän aloitti pianonsoiton kuusivuotiaana ja alkoi soittaa kitaraa 12-vuotiaana.

Teini-ikäisenä Wilson alkoi kirjoittaa omia folkhenkisiä kappaleita. Hän soitti klarinettia koulun orkesterissa ja esiintyi teatteriproduktioissa. Lukion jälkeen Wilson opiskeli Millsaps Collegessa ja Jacksonin osavaltionyliopistossa ja valmistui 1981 joukkoviestinnän tutkinnolla. Samalla hän jatkoi musiikin tekemistä, lauloi paikallisissa cover-bändeissä, esiintyi kahviloissa ja kehitti ilmaisujaan jazzlaulajana. Hän sai myös opetusta jazzrumpali Alvin Fielderilta.

Ura

Uran alku

Vuonna 1981 julkisten asioiden työ televisiokanava WDSU:ssa vei hänet New Orleansiin. Siellä hän sai oppia jazzin konkareilta, kuten Ellis Marsalisilta ja Alvin Batistelta. Heidän tukemanaan Wilson muutti New Yorkiin, missä tapasi saksofonisti Steve Colemanin ja liittyi tämän innovatiiviseen M-Base-kollektiiviin päälaulajaksi. Wilson esiintyi useilla ryhmän albumeilla. Solistina hän debytoi vuonna 1986 julkaistulla sooloalbumilla Point of View. Tällä oli mukana Colemanin lisäksi pasunisti Grachan Moncur III ja kitaristi Jean-Paul Bourelly. Wilson teki yhteistyötä seuraavien vuosien aikana myös saksofonistien Henry Threadgillin ja Greg Osbyn kanssa.

Wilsonin 1980-luvun albumit olivat melko hajanaisia ja kokeellisia. Vuonna 1988 julkaistu Blue Skies oli tästä poikkeus. Sillä hän lauloi muun muassa jazzstandardit ”I’m Old Fashioned” ja ”I Didn’t Know What Time It Was”. Wilson muistutti albumilla Betty Carteria, ja Billboard valitsi sen vuoden jazzalbumiksi. Albumi ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti, ja Wilsonin seuraava levy oli futuristinen Jumpworld.

Läpimurto bluesvaikuteisilla albumeilla

Vuodesta 1993 alkaen Wilson muutti suuntaansa ja tulkitsi akustisia, bluesvaikutteisia kappaleita Blue Note -levymerkillä. Mukana oli omia sävellyksiä sekä covereita artisteilta kuten Robert Johnson, Van Morrison ja Joni Mitchell. Muutos kannatti: kriitikot ylistivät hänen tyylillisesti rohkeaa linjaansa. Wilsonin ensimmäistä Blue Note -albumia Blue Light ’til Dawn (1993) pidetäänkin usein hänen musiikillisena läpimurtonaan.

Vuoden 1995 New Moon Daughter voitti Grammy-palkinnon parhaasta jazzvokaalisuorituksesta. Kaksi vuotta myöhemmin Wilson sai lisää kiitosta esiintyessään Wynton Marsalisin Pulitzer-palkitulla Blood on the Fields -albumilla. Hän teki myös merkittäviä yhteistyöprojekteja Dave Hollandin ja The Rootsin kanssa. Vuonna 1999 hän kunnioitti suurta vaikuttajaansa Miles Davisiä tribuuttialbumilla Traveling Miles.

Vuonna 2001 hän esiintyi Frank Ozin ohjaamassa, Robert De Niron ja Marlon Brandon tähdittämässä rikoselokuvassa Valtikka. Wilson esitti elokuvassa jazzklubin laulajaa.

Vuoden 2002 Belly of the Sun -albumilla Wilson jatkoi laaja-alaisia covervalintojaan, tulkiten kappaleita muun muassa Robbie Robertsonilta ja Jimmy Webbilta. Hän jatkoi myös oman musiikin säveltämistä, kirjoittaen puolet vuoden 2003 Glamoured-albumin kappaleista. Aina luovasti uteliaana hän kokeili hip hop -tekniikoita ja sampleja vuoden 2006 Thunderbird-levyllä. Sen jälkeen hän palasi jazzstandardeihin vuoden 2008 Loverly-albumilla, joka toi hänelle toisen Grammy-palkinnon. Vuonna 2010 ilmestyneellä Silver Pony -albumilla hän yhdisti covereita ja omia kappaleita; mukana vierailivat muun muassa Ravi Coltrane ja John Legend.

Wilson vaihtoi jälleen suuntaa Another Country -albumillaan, joka koostui pääasiassa omista kappaleista ja jonka hän tuotti yhdessä sähkökitaristi Fabrizio Sottin kanssa. Albumi äänitettiin Italiassa, New Orleansissa ja New Yorkissa, ja se julkaistiin kesällä 2012. Vuonna 2015 Wilson siirtyi Sony-yhtiölle ja julkaisi Billie Holiday -tribuutin Coming Forth by Day, jonka tuotti Nick Launay, (tunnettu muun muassa Yeah Yeah Yeahsin ja Nick Caven tuottajana). Levyllä häntä säesti muusikoita yhtyeestä Nick Cave and the Bad Seeds. Seuraavina vuosina Wilson jatkoi aktiivisesti konsertointia, muun muassa entisen Hothouse Flowers -laulajan Liam Ó Maonlaín kanssa, sekä kiersi maailmaa oman yhtyeensä kanssa.

Yksityiselämä

Wilson oli kolmesti naimisissa. Kahdesti hän oli naimisissa Anthony Wilsonin kanssa, ja hänen kolmas avioliittonsa oli näyttelijä Isaach De Bankolén kanssa. Kaikki päättyivät eroon. Hän sai pojan De Bankolé kanssa.

Cassandra Wilson vuonna 1987.

Albumit

Lähteet

  1. ↑ Doyle, Doug: WBGO mourns the loss of NEA Jazz Master and two-time Grammy Award-winning vocalist Cassandra Wilson WPGO. 2.9.2026. Viitattu 2.9.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 Collar, Matt: Cassandra Wilson Songs, Albums, Reviews, Bio &... AllMusic. Viitattu 13.4.2025. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 5 Chinen, Nate: Cassandra Wilson, Grammy-winning jazz vocalist, dies at 70 2.9.2026. NPR. Viitattu 3.9.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Litweiler, John: Cassandra Wilson Encyclopedia Britannica. 2.9.2026. Viitattu 3.9.2026. (englanniksi)
  5. ↑ The Score | Paramount Pictures www.paramountpictures.com. Viitattu 22.5.2026.
  6. ↑ Marjorie Baumgarten: The Score The Austin Chronicle. 13.7.2001. Viitattu 22.5.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Friedwald, Will & Bernstein, Adam: Cassandra Wilson NYTimes.com. 2.9.2026. The New York Times Company. Viitattu 3.9.2026. (englanniksi)