The Fifteen Streets (1952), A Grand Man (1954), Rooney (1957), Katie Mulholland (1967), The Round Tower (1968), The Mallen Streak (1973), The Gambling Man (1975), The Black Velvet Gown (1984)
Palkinnot
Winifred Holtby Award 1968, DBE (OBE 1985, Dame Commander 1993)
Suomessa hänet tunnetaan erityisesti Mallenin sukua kuvaavista romaaneistaan. Hänen suosituimmista suomennetuista kirjoistaan on otettu uusia painoksia 2020-luvulle asti.
Nuoruus
Catherine Ann McMullen syntyi Tyne Dockin lähiössä South Shieldsissä (sittemmin osa Durhamin kreivikuntaa) ja hänet tunnettiin lapsuudessa nimellä Katie. Hän oli Kate Fawcett -nimisen alkoholistin avioton lapsi, joka rekisteröitiin syntymätodistukseen isänsä sukunimellä Catherine Ann Davies. Hän varttui luullen naimatonta äitiään sisarekseen, sillä isovanhemmat Rose ja John McMullen kasvattivat hänet. Elämäkerran kirjoittaja Kathleen Jones jäljitti hänen isänsä Alexander Daviesin, kaksinnaimisissa olevan uhkapelurin Lanarkshirestä, Skotlannista.
Hän muutti East Jarrowiin, mistä tuli myöhemmin yhden hänen tunnetuimman, vuonna 1952 ilmestyneen kirjansa The Fifteen Streets (suom. Kadun kaunein tyttö) tapahtumapaikka.
Cookson lopetti koulunkäynnin 14-vuotiaana ja toimittuaan vähän aikaa kotiapulaisena meni töihin pesulaan Hartonin köyhäintaloon South Shieldsissä. Vuonna 1929 hän muutti Etelä-Englantiin johtamaan pesulaa Hastingsinköyhäintaloon ja säästi kaikki ansaitsemansa rahat voidakseen ostaa viktoriaanisen ajan talon, jossa hän piti vuokralaisia tuloja saadakseen.
Avioliitto
Kesäkuussa 1940 Catherine McMullen meni 34-vuotiaana naimisiin häntä viisi vuotta nuoremman Tom Cooksonin, Hastings Grammar School -koulun opettajan kanssa. Neljän raskauden loppuvaiheessa tapahtuneen keskenmenon jälkeen havaittiin, että hän kärsi harvinaisesta verisuonisairaudesta, telangiektasiasta eli ns. hämähäkkisuonista, joka aiheutti verenvuotoa nenästä, sormista ja vatsasta ja johti anemiaan. Keskenmenoja seurasi masennus, josta toipuminen kesti vuosikymmenen.
Kirjailijan ura
Cookson aloitti kirjoittamisen terapiana voittaakseen masennuksensa ja oli Hastings Writers -kirjoittajaseuran perustajajäseniä. Hänen ensimmäinen kirjansa Kate Hannigan (suom. Katie - kaidan tien kulkija) julkaistiin vuonna 1950. Vaikkakin se luokiteltiin romanttiseksi kirjallisuudeksi, Cookson oli tähän tyytymätön ja sanoi, ettei se edustanut tätä stereotyyppiä. Cooksonin mukaan hänen kirjansa olivat historiallisia kertomuksia ihmisistä ja paikoista, jotka olivat hänelle tuttuja.
Cookson kirjoitti lähes sata kirjaa, joita myytiin yli 123 miljoonaa kappaletta ja käännettiin ainakin 20 kielelle. Hän kirjoitti myös salanimillä Catherine Marchant ja Katie McMullen, joista jälkimmäinen juontui hänen lapsuusnimestään.
Hän oli Ison-Britannian yleisökirjastojen lainatuin kirjailija 17 vuoden ajan, vielä neljä vuotta kuolemansa jälkeenkin. Hänen romaanejaan julkaistiin myös hänen kuolemansa jälkeen postuumisti vuosina 2000–2002. Hän menetti kärkisijan lainaustilastoissa Jacqueline Wilsonille vasta vuonna 2002.
Kirjat televisiossa ja elokuvina
Monet Catherine Cooksonin kirjoista on sovitettu radioon, teatteriin ja televisioon. Hän saavutti kuitenkin suurimman maineensa mediassa television draamasarjoilla, joita tuotettiin ja esitettiin yli vuosikymmenen ajan vuosina 1989–2001. Näistä Suomessa tunnetuin on 13 osainen Granada Televisionin tuottama tv-sarja Mallenit (The Mallens, 1979), joka perustuu kirjoihin Mallenin suku (The Mallen Streak, 1973), Mallenin tyttö (The Mallen Girl, 1974) ja Mallenien paluu (The Mallen Litter, 1974). Sarjaa esitettiin vuonna YLEn kanavilla televisiossa vuonna 1981. Sarja myytiin myös Yhdysvaltoihin, Norjaan, Australiaan, Espanjaan, Italiaan ja Portugaliin.
Tyne Tees Television tuotti kirjoista 18 erilaista sovitusta, jotka saivat Britanniasssa säännöllisesti yli 10 miljoonaa katsojaa. Ensimmäinen sovitus oli The Fifteen Streets -romaanista, jonka pääosissa olivat Sean Bean ja Jane Horrocks, ja siitä tuli menestys vuonna 1990. The Black Velvet Gown (suom. Mustaa samettia, 1989) Janet McTeerin, Bob Peckin ja Geraldine Somervillen näyttelemänä voitti kansainvälinen Emmy -palkinnon parhaasta draamasta vuonna 1991. Yksi hyvin suosittu tuotos oli romaanista The Gambling Man (1975) ja sen miespääosassa oli Robson Green.
Hyväntekeväisyys
Vaikka Catherine Cooksonista tuli monimiljonääri, hän oli tunnettu varovaisesta ja harkitsevasta rahankäytöstään. Hän teki kuitenkin lahjoituksen tukien muun muassa lääketieteellisiä tutkimuksia hänelle tärkeillä osa-alueille.
Vuonna 1985 Cookson lupasi yli 800 000 puntaa Newcastlen yliopistolle. Kiitollisuudesta yliopisto perusti hematologian lehtorin viran. Noin 40 000 puntaa annettiin laserin hankintaan verenvuotohäiriöiden hoitoon ja 50 000 puntaa uuden korva-, nenä- ja kurkkutautien tutkimuksen viran perustamiseen, keskittyen erityisesti lasten kuurouden havaitsemiseen. Hän oli aiemmin lahjoittanut 20 000 puntaa yliopiston Hatton-gallerialle ja 32 000 puntaa sen kirjastolle. Tunnustuksena tästä anteliaisuudesta yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan rakennus on nimetty hänen mukaansa.
Kunnianosoitukset
Hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeriksi (OBE) vuonna 1985 ja ritarikunnan ritarikomentajaksi (Dame) vuonna 1993. Cooksonille myönnettiin kunniajäsenyys St Hilda's CollegessaOxfordissa vuonna 1997 hänen lahjoitettuaan korkeakoululle 100 000 puntaa, mutta hän oli jo liian sairas matkustaakseen vastaanottamaan sitä.
Viimeiset vuodet
Catherine ja Tom Cookson muuttivat takaisin Koillis-Englantiin ja asettuivat ensin Jesmondin kaupunginosaan Newcastle upon Tyneen, minkä jälkeen he muuttivat Corbridgen pikkukaupunkiin Newcastlen lähellä ja sen jälkeen läheiseen pikkukylään LangleyynNorthumberlandiin. Viimeiset vuotensa Catherine Cookson vietti vuoteenomana Jesmondissa, jonne hän muutti vuonna 1989.
Hän kuoli 91-vuotiaana kesäkuussa 1998 ja vain 17 päivää myöhemmin kuoli aviopuoliso Tom Cookson 86-vuotiaana. He olivat avioliitossa 50 vuotta.
Elämäkerrat
Goodwin, Cliff: To Be a Lady: Biography of Catherine Cookson (1994)
Dudgeon, Piers: The Girl From Leam Lane: The Life and Writing of Catherine Cookson (1997)
Jones Constable, Kathleen: Catherine Cookson (1999)
Dudgeon, Piers: Kate's Daughter: The Real Catherine Cookson (2003)
Jones Constable, Kathleen: Seeking Catherine Cookson's Da (2004)
Teoksia
Suomennetut
Tyttö ja kartanonherra, 1973. (The Dwelling Place). Suom. Eva Siikarla, Weilin & Göös; 2. p. 1980, 3. p. 1990, 4. p. 1992, 5. p. 1995, 6. p. 2006 Gummerus. Uusintapainos 1979 Uusi kirjakerho.
Mallenin suku, 1974. (The Mallen Streak). Suom. Eva Siikarla, Weilin & Göös, 2. p. 1981, 3. p. 1987, 4. p. 1992, 5. p. 2010 Gummerus. 2. p. Gummerus 2000.
Mallenin tyttö, 1975. (The Mallen Girl). Suom. Eva Siikarla, Weilin & Göös, 3. p. 1987, 4. p. 1992, 5. p. 2010 Gummerus. Uusintapainos Uusi kirjakerho 1981. 2. p. Gummerus 2000.
Mallenien paluu, 1976. (The Mallen Litter). Suom. Anja Haglund, Weilin & Göös, 3. p. 1987. Uusintapainos Uusi kirjakerho 1981. 2. p. 2000, 5. p. 2011 Gummerus.
Emily, 1978. (The Tide of Life). Suom. Marja Heinonen, Weilin & Göös. 2. p. 1990 Gummerus.
Rautainen julkisivu, 1978. (The Iron Facade). Suom. Ritva Wederhorn Weilin+Göös. Gummerus 1995, 2006.
Hannah, 1979. (The Girl). Suom. Anja Haglund, Weilin & Göös, 2. p 1990, 3. p. 1994 Gummerus.
Vanessa, 1979. (The Round Tower). Suom. Tutteli Lindberg, Uusi kirjakerho. 3. p 1996, 4. p. 1996, 5. p. 2005, Gummerus.
12Customer Contact Centre, Town Hall & Civic Offices,, Westoe Road, South Shields, Tyne & Wear, NE33 2RL, United Kingdom:Catherine Cooksonwww.visitsouthtyneside.co.uk.Arkistoitu16.1.2018. Viitattu 29.11.2025.(englanniksi)
