Charlottenhof

Charlottenhof on Potsdamissa, Saksassa Sanssoucin palatsin puistossa sijaitseva Hohenzollern suvun kesähuvila. Pieni uusklassiseen tyyliin 1820-luvulla rakennettu huvila sijaitsee Sanssoucin palatsin lounaispuolella, Neues Palaisin kaakkoispuolella, lähellä Römische Bäder -kylpylärakennusta.

Charlottenhofin puiston alue muuttuvine rakennuksineen on peräisin 1700-luvulta. Useiden omistajanvaihdosten jälkeen Fredrik Vilhelm III osti 1820-luvun alussa alueen, joka rajoittuu etelässä Sanssoucin puistoon. Charlottenhof muodostaa arkkitehtonisen keskipisteen puutarhakompleksissa, joka laajensi Sanssoucin puistoa vuodesta 1826 eteenpäin.

Rakennushistoria

Rakennus oli alkujaan vuonna 1756 hollantilaisen rakennusmestari Jan Boumanin (1706–1776) rakennuttama yksikerroksinen kartano, jonka oli suunnitellut arkkitehti Johann Gottfried Büring. Kartanon omistaja oli vuosina 1790–1794 ollut kamariherra von Gentskow, jonka vaimon Maria Charlotten nimestä huvilan nimi tulee. Preussin kruununprinssi ja myöhempi kuningas Fredrik Vilhelm IV sai barokkityylisen kartanon isältään Fredrik Vilhelm III:lta joululahjaksi vuonna 1825. Hän tilasi arkkitehti Karl Friedrich Schinkeliltä ja maisema-arkkitehti Peter Joseph Lennéltä kartanon uudelleensuunnittelun. Tuloksena oli yhtenäinen taideteos, joka yhdistää arkkitehtuurin ja maiseman.

Vuosina 1826–1829 rakennus muutettiin Schinkelin suunnitelmien mukaisesti ja tämän oppilaan Ludwig Persiuksen avustamana kymmenhuoneiseksi kesäasunnoksi kruununprinssi Fredrik Vilhelmille, joka oli itse laatinut luonnokset. Hän halusi rakennuksen perustuvan roomalaisten villojen eli huviloiden esikuvaan, jotta se muistuttaisi häntä Italiasta, jossa hän oli viihtynyt.

Arkkitehtuuri

Arkkitehti Schinkel toteutti ajatuksen lisäämällä huvilaan doorilaisen portiikin, pergolan ja terassin. Sisätilat ovat vaatimattomat, porvarilliset ja elegantit. Tapeteissa, vuodevaatteissa ja ikkunaluukuissa käytettiin sinivalkoisia raitoja viittauksena Baijerin lippuun, sillä Fredrik Vilhelmin puoliso, kuningatar Elisabet Ludovika oli alkujaan baijerilainen prinsessa.

Huvila on saanut vaikutteita roomalaisesta huvila-arkkitehtuurista. Pompejin ja Herculaneumin kaivauksista vaikuttunut Schinkel seurasi patriisitalojen niiden seinäkoristelussa. Tämä heijastuu myös sisätilojen porvarilliseen biedermeier-tyyliin, joiden kalusteet Schinkel suunnitteli suurelta osin itse. Huoneet ovat eri värisiä ja monimuotoisia materiaaleiltaan.

Pohjoispuolen puoliympyrän muotoinen erkkeri-ikkuna, talon vieritse kulkeva suihkulähteiden vesiaihe, kuistit, pergolat, terassi ja eksedra toimivat kaikki sisä- ja ulkotilojen välittäjinä. Kuuluisa sinivalkoraidallinen kulmahuone vei tämän idean äärimmilleen. Se on mallinnettu roomalaisten sotapäälliköiden teltan sisustuksen mukaan. Telttahuoneessa majoittui tutkimusmatkailija ja maailmanmatkaaja Alexander von Humboldt kesäkuukausina 1835–1840, joka oleskeli Potsdamissa kruununprinssi Fredrik Vilhelmin kutsusta.

Charlottenhofin sisustus on säilynyt sellaisenaan, ja se on siten ainoa kokonaisuutena säilynyt Schinkelin suunnittelutyö.

Puutarha ja puisto

Maisema-arkkitehti Peter Joseph Lenné suunnitteli yhteistyössä hovipuutarhuri Hermann Sellon kanssa Charlottenhofin ympärille englantilaistyylisen maisemapuiston, johon kuului geometrisesti istutettuja puutarhoja, suihkulähteillä varustettuja lampia sekä runoilijalehto, johon oli sijoitettu italialaisten ja saksalaisten runoilijoiden rintakuvia.

Puistoa pidetään virstanpylväänä puutarhahistoriassa, koska se oli ensimmäinen, joka sisällytti maisemaan laajoja geometrisia osia, joita tuolloin kuvailtiin "italialaisiksi". Ainakin nämä osiot perustuvat kruununprinssin henkilökohtaisiin suunnitelmiin, joka oli intohimoinen Italian ystävä.

Puisto integroitiin taitavasti vanhaan Sanssoucin puistoon, joka on peräisin Fredrik Suuren ajalta. Alun perin tasainen ja paikoin soinen maasto muutettiin englantilaiseksi maisemapuutarhaksi, jonka pääelementtejä ovat puut, niityt ja vesi. Kastelu hoidettiin Havel- joen vedellä, jota varten rakennettiin vesijohto ja oma pumppulaitos. Erwin Albert Barth dokumentoi piirustuksissaan vuonna 1900 pumppulaitoksen, lampijärjestelmän ja puiston sillat.

Vuodesta 1836 lähtien palatsin länsipuolelle rakennettiin pienen metsän ympäröimä hippodromi. Vuonna 1840 sen taakse perustettiin fasaanitarha Friedrich Ludwig Persiuksen suunnitelmien mukaan. Maisema-arkkitehti Lenné antoi myöhemmin fasaanitarhan ympäristölle metsäisen luonteen. Vuosina 1960–1980 Fredrik Suuren ratsastajapatsas sijaitsi Hippodromin keskellä.

Kuva-galleria

• 
  Vestibyyli eli sisääntuloaula.
• 
  Vestibyyli eli sisääntuloaula.
• 
  Sali, keskellä näkyy ovesta vestibyylin värillinen lasi-ikkuna.
• 
  Makuuhuone.
• 
  Kruununprinsessan kirjoituskabinetti.
• 
  Kruununprinssin kirjoituskabinetti.
• 
  Hovinaisen asuinhuone, oikealla oleva ovi johtaa Telttahuoneeseen.
• 
  Kruununprinsessan oleskeluhuone.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charlottenhof Wikimedia Commonsissa