| Clumberinspanieli | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 430 |
| Alkuperäinen käyttö | lintukoira |
| Nykyinen käyttö | seura- ja lintukoira |
| Elinikä | keskimäärin 10 vuotta |
| Muita nimityksiä | clumberspanieli, clumberi, Clumber Spaniel, clumberspanjel |
| FCI-luokitus | ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 2 Ylösajavat koirat #109 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 36 kg, narttu 29,5 kg |
| Säkäkorkeus | Uroksilla 48,3–50,8 cm, nartuilla 43,2–45,7 cm |
| Väritys | valkoinen, valko-keltainen tai valko-oranssi |
Clumberinspanieli (engl. Clumber Spaniel) on brittiläinen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 8.
Rodun kotimaassa Isossa-Britanniassa pentuja on rekisteröity vain muutamia satoja vuosittain. Rotu on Ison-Britannian kenneljärjestön Royal Kennel Clubin haavoittuvaisten koirarotujen listalla, johtuen pienistä rekisteröintimääristä ja laskevasta suosiosta. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia clumberinspanielin pentueita vuosittain.
Clumberinspanieli on raskasluustoinen rotu. Sille ovat ominaisia neliömäinen ja jykevä pää sekä raskas kuono. Sen silmät ovat tumman meripihkan väriset ja sidekalvon näkyminen ei ole virhe. Clumberinspanielin raajojen tulisi olla voimakkaat ja lihaksikkaat. Runko on pitkä ja raskas, rintakehä on syvä ja kylkiluut hyvin kaarevat. Häntä on vahva, matalalle kiinnittynyt ja hapsukas. Pääväri on valkoinen, jossa voi olla sitruunankeltaisia tai oransseja merkkejä. Kuonon alue on täplikäs.
Clumberinspanieli on aktiivinen ja kohtalaisen miellyttämisen haluinen. Useimmat yksilöt tulevat erittäin hyvin toimeen muiden koirien kanssa mutta joissakin tapauksissa urokset eivät hyväksy välttämättä muita uroksia. Clumberinspanielit eivät ole kovin haukkuherkkiä eikä suurimmalla osalla ole vahtiviettiä. Yleisesti rotu on kuitenkin muita spanieleita varautuneempi.
Clumberinspanielin esi-isät tuli mahdollisesti Ranskasta yli 200 vuotta sitten. Isoon-Britanniaan rodun toi Newcastlen Newcastlen herttua, joka kasvatti niitä Clumber Parkissa, Nottinghamshiressa. 1950-luvulta lähtien rodun edustajat alkoivat olla yhä raskasrakenteisempia.

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä selkäsairaudet. Clumberinspanielin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, PDP1-entsyymin vajaatoiminta, muutamat silmäsairaudet, selkäongelmat, atopia ja allergiat.
Noin 54 %:lla clumberinspanieleista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 22 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 33 %:lla rodun edustajista.
Puryvaattidehydrogenaasifosfataasi-geenin toimimattomuus on yksi rodulla esiintyvä sairaus. PDP1-geenissä esiintyvä mutaatio aikaan saa PDP1- puutoksen, joka aiheuttaa koirille rasituksen sietokyvyn alenemisen. Sairaus periytyy autosomaalisesti resessiivisesti ja siihen on olemassa kaupallinen geenitesti, jota hyödyntämällä sairaiden koirien syntyminen voidaan estää.
Clumberinspanielilla esiintyy useita silmäsairauksia. Tyypillisimpiä ovat muun muassa ylimääräiset ripset (distichiasis), kaihi, kuivasilmäisyys ja silmäluomien kiertyminen sisään- ja ulospäin. Clumberinspanielin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto, silmälausunto ja PDP1-geenitesti.
Clumberinspanieli on kondrodystrofinen koirarotu. Retrogeeni 12-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä röntgenkuvista. Välilevyntyrä voi pahimmillaan johtaa halvaantumiseen ja eutanasiaan. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Valtaosa clumberinspanieleista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Clumberinspanielit ovat yksi sisäsiittoisimmista koiraroduista. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Clumberinspanielien jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 47 %.