| Conny Bloom | |
|---|---|
Conny Bloom Ilosaarirockissa, vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | glam punk rock hard rock glam rock rock and roll punk blues |
| Soittimet | laulu, kitara |
| Yhtyeet | Hanoi Rocks Conny Bloom Band |
| Levy-yhtiöt | PolyGram |
| Aiheesta muualla | |
| www.connybloom.com | |
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Conny Bloom on ruotsalainen laulaja, säveltäjä ja kitaristi. Bloom tuli tunnetuksi Electric Boys -yhtyeestä ja oli suomalaisen Hanoi Rocks -yhtyeen jäsen. Hän on myös levyttänyt sooloartistina
Conny Bloom, syntymänimeltään Ulf Conny Blomqvist, syntyi Tukholmassa vuonna 1964. Uransa alussa hän soitti entisen Hanoi Rocks rumpalin Gyp Casinon johtamissa Road Rats ja Rolene - yhtyeissä, mutta hän saavutti eniten menestystä 1990-luvun alussa keulakuvana yhä aktiivisessa – groove rock -yhtyeessä Electric Boys.
Vuonna 1987 Conny Bloom perusti Electric Boysin yhdessä basisti Andy Christellin kanssa Tukholmassa. Yhtye sai nopeasti merkittävän kotimaisen hitin ensisinglillään "All Lips N' Hips", minkä jälkeen kokoonpano täydentyi kitaristi Franco Santunionella ja rumpali Niklas Sigevallilla, ja he alkoivat työstää debyyttialbumiaan Funk-O-Metal Carpet Ride (1989), joka sai kriitikoilta ylistystä.
Entinen Kerrang! -lehden toimittaja, myöhemmin Atco-yhtiön A&R-mies Derek Oliver kiinnitti yhtyeen levymerkille, ja Electric Boys teki vaikutuksen Euroopassa ja Britanniassa äärimmäisen funk-vetoisella retro-hard rock -soundillaanja värikkäällä psykedeelisellä ulkoasullaan. Tuottaja Bob Rock palkattiin tekemään albumista remiksi ja äänittämään muutamia uusia kappaleita ennen sen julkaisemista Yhdysvalloissa. All Lips N’ Hips -videota soitettiin jopa MTV:n päiväohjelmistossa, mutta yhtye ei koskaan onnistunut kunnolla murtautumaan Yhdysvaltain markkinoille.

Vuoden 1992 albumi Groovus Maximus jatkoi samaa linjaa, mutta ei lopulta täyttänyt fanien ja kriitikoiden odotuksia. Vaikka ero tapahtui sovussa, Santunionen ja Sigevallin lähtö oli yhtyeelle kova isku. Heidän tilalleen tulivat kitaristi Martin Thomander ja rumpali Thomas Broman juuri ennen seuraavaa kiertuetta, johon kuului myös muutamia eurooppalaisia festivaaliesiintymisiä Metallican lämmittelijänä. Electric Boys oli kuitenkin menettänyt vauhtinsa, ja levy-yhtiö Atco pudotti heidät listoistaan.
Vuonna 1994 riippumattoman Music for Nations -levymerkin julkaisema kolmas albumi Freewheelin’ tarjosi melko suoraviivaista hard rockia, mutta tämä vain kiihdytti yhtyeen alamäkeä. Kun suunniteltu Britannian-kiertue King’s X:n kanssa peruttiin, Electric Boys päätti lopettaa ja soitti viimeisen konserttinsa Tukholmassa, kotikaupungissaan.
Vuonna 2009 Electric Boys teki paluuesiintymisen Sweden Rock Festivalilla, ja vuonna 2011 he julkaisivat kauan odotetun neljännen studioalbuminsa And Them Boys Done Swang. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi funk-henkinen Starflight United, ja vuonna 2018 yhtye julkaisi fanien rahoittaman The Ghost Ward Diaries -levyn. Vuoden 2021 Ups!de Down ja 2023 Grand Explosivos jatkoivat bändin funkin ja glam rockin kyllästämän hard rockin hiomista ja kehittämistä entisestään.

Vuosina 2004–2009 Bloom toimi suomalaisen Hanoi Rocksin kitaristina ja osallistui sen albumin Street Poetry äänityksiin. Yhtye hajosi vuoden 2009 alussa. Bloom on sittemmin myös kiertänyt The Wildhearts - yhtyeen laulajan Gingerin johtamassa Silver Ginger 5 (SG5) -projektissa
Bloom on sooloartistina laulanut sekä englanniksi, että ruotsiksi. Musiikillisesti ja sanoituksellisesti hänet voisi sijoittaa samaan perinteeseen kuin Pugh Rogefeldt ja Stefan Sundström – Hän on tehnyt paljon tarinallista folkrockia, jossa kuuluu psykedelian, funkin ja 60-luvun popin kaikuja.