Elämä ja ura
Van Til syntyi Grootegastissa Alankomaissa ja muutti perheensä kanssa Amerikkaan vuonna 1905. Kristillisen reformoidun kirkon jäsenenä Van Til opiskeli Calvin Collegessa ja Calvin Seminaryssa Grand Rapidsissa, Michiganissa, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan Princetonin teologisessa seminaarissa ja Princetonin yliopistossa. Saatuaan pappisvihkimyksen kristillisessä reformoidussa kirkossa (1927) hän palveli lyhyesti Michiganissa ja opetti sitten apologetiikkaa yhden vuoden ajan Princeton Seminaryssa, ennen kuin siirtyi vuonna 1929 vastaperustettuun Westminsterin teologiseen seminaariin Philadelphiaan. Van Til liittyi ortodoksiseen presbyteerikirkkoon pian sen perustamisen jälkeen vuonna 1936 ja pysyi Westminsterissä eläkkeelle jäämiseensä asti vuonna 1975 kahdeksankymmenen vuoden iässä.
Van Til rakensi apologetiikkansa perinteisen reformoidun teologian omaperäisen sovelluksen varaan. Hyödyntäen sekä korjaten B. B. Warfieldin Princetonin perinteitä ja Abraham Kuyperin sekä Herman Bavinckin hollantilaisia kontribuutioita hän rakensi presuppositionaalisen apologetiikan kahden perustavan väitteen varaan: (1) Luojan ja luodun välinen ero, joka edellyttää, että ihmiset olettavat itse itsestään todistavan kolmiyhteisen Jumalan kaiken ajattelunsa lähtökohdaksi; (2) se todellisuus, että epäuskoiset vastustavat tätä velvollisuutta kaikilla elämän ja ajattelun alueilla. Korostaen, että kaikki ajattelu on analogista ja tietoisesti riippuvaista Raamatun Jumalan todellisuudesta ja hänen ilmoituksensa auktoriteetista, Van Til vastusti autonomiaa, yritystä ajatella ja elää jonkin muun totuuden kriteerin kuin Jumalan sanan mukaan. Kaikki päättelyprosessit ovat kehämäisiä, koska niiden on alettava jostakin perimmäisestä, ennakollisesta uskonnollisesta normista, joko Jumalan puolesta tai häntä vastaan. Autonomia on itseään kumoava, koska sen kehämäinen päättely hylkää ainoan perustan väitteilleen, elävän Jumalan sanan. Siksi kristillinen apologetiikka ei saa alistua millekään autonomiselle periaatteelle, kuten sellaiselle filosofian tai logiikan viitekehykselle, joka on irrotettu Raamatun Luojasta, Jumalasta.
Van Til kirjoitti opetustyönsä aikana yli kaksikymmentä kirjaa sekä lisäksi yli kolmekymmentä julkaisematonta kurssisyllabusta, joita levitettiin laajalti. Hänen tunnetuin teoksensa on ehkä The Defense of the Faith (1955). Hänen näkemyksensä tunnettiin laajalti, ja niistä käytiin keskustelua evankelikaalisten ja konservatiivisten reformoitujen teologien ja apologeettojen keskuudessa, ja jotkut hänen oppilaistaan ovat kehittäneet niitä edelleen.
