Darryl Jones syntyi 11. joulukuuta 1961 Chicagon eteläpuolella. Hän alkoi soittaa sekä sähköbassoa että kontrabassoa teini-ikäisenä. Vielä lukioaikana hän soitti paikallisessa yhtyeessä kitaristi Phil Upchurchin kanssa, sekä toisinaan rumpali Vince Wilburn Jr.:n kanssa. Wilburn oli jazzlegenda Miles Davisin veljenpoika, ja rumpali järjesti Darryl Jonesille koesoiton Miles Davisin yhtyeeseen.
Jones sai paikan Davisin yhtyeessä vain 21-vuotiaana ja esiintyi useilla Miles Davisin 1980-luvun levytyksillä, kuten Decoy, You’re Under Arrest, We Want Miles ja Human Nature. Jones asettui pysyvästi New Yorkiin asumaan ja loi nopeasti nimeä kaupungin jazzpiireissä. Hän soitti ja levytti muiden Davisin yhtyetovereiden kanssa, muun muassa kitaristien Mike Sternin ja John Scofieldin yhtyeissä sekä Gil Evans Big Bandin kanssa. Hän liittyi myös Mike Manierin fuusioyhtyeeseen Steps Ahead.
Jonesin seuraava arvostettu työ tuli jälleen suosituksen kautta, kun saksofonisti Branford Marsalis järjesti hänelle koesoiton Stingin taustayhtyeesee. Jones soitti Stingin albumeilla Dream of the Blue Turtles (1985) ja Bring on the Night (1986) sekä esiintyi hänen kiertueillaan.
Darryl Jones
Darryl Jones palasi Chicagoon asumaan vuonna 1989 keskittyäkseen säveltämiseen. Suunnitelma jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Hänen poikkeuksellinen lahjakkuutensa oli jo tullut laajalti tunnetuksi, ja monet artistit tarjosivat hänelle töitä. Hän esiintyi esimerkiksi Herbie Hancockin, Madonnan, Peter Gabrielin ja Eric Claptonin yhtyeissä.
Vuonna 1994 hän korvasi Rolling Stonesin alkuperäisen basistin Bill Wymanin. Jazz-musiikin ystävänä tunnettu Rolling Stonesin rumpali Charlie Watts valitsi Jonesin uudeksi basistiksi. Wattsin päätökseen vaikutti suuresti se, että Darryl Jones oli soittanut aikaisemmin Miles Davisin kanssa.Jones soitti ensimmäistä kertaa Rolling Stonesin kanssa albumilla Voodoo Lounge mutta on sen jälkeen esiintynyt yhtyeen jokaisella kiertueella ja albumilla. Hänestä ei ole kuitenkaan tullut yhtyeen virallista jäsentä.
Rolling Stonesin harvakseltaan tapahtunut levytys- ja kiertuetoiminta jätti Jonesille yhä tilaa soittaa myös muiden artistien kanssa. Hän jatkoi vierailuja muiden artistien levyillä, kuten Wayne Shorterin (Joy Ryder), David Murrayn (The Tip), Joan Armatradingin (What’s Inside), Joe Cockerin (Organic) ja B.B. Kingin (Deuces Wild) albumeilla.
2000-luvulla Jones laajensi toimintaansa studio- ja kiertuetyön ohella. Hänestä tuli musiikkikasvattaja, ja hän perusti Jones Musical Instruments -yrityksen, joka valmistaa huippuluokan bassoja ammattimuusikoille ja vaativille harrastajille. Hän alkoi myös lahjoittaa aikaansa, rahaa ja ideoitaan julkisten koulujen musiikkikasvatuksen tukemiseen. Hän työskenteli jälleen brasilialaisen laulajan Tania Marian kanssa albumilla Outrageously Wild (2004) ja liittyi Rolling Stonesin kitaristin Ronnie Woodin studioyhtyeeseen tämän vuoden 2010 albumilla I Feel Like Playing. Rolling Stonesin kiertueiden välillä hän työskenteli myös Neil Youngin kanssa albumilla Storytone (2014) ja LeAnn Rimesin kanssa albumilla The Story (2016).
Darryl Jones on myös saksofonisti Bill Evansin pitkäaikainen yhteistyökumppani – jonka kanssa hän soitti jo Miles Davisin 1980-luvun yhtyeissä – Vuonna 2022 hän littyy Evansin jazz-rock-kvartettiin, jossa soittivat myös kitaristi Robben Ford ja rumpali Keith Carlock. Tämä kokoonpano levytti Nashvillessä albumin Common Ground.
