Demarkia tarkoittaa poliittista järjestelmää, jossa päätöksentekijöitä tai toimintavaihtoehtoja valitaan arvalla vaalien sijasta. Arpominen tarkoittaa tässä yhteydessä johto- tai luottamustehtävään asetettavan henkilön valitsemista tarkoituksellisen sattumanvaraisesti.
Australialainen filosofi John Burnheim otti termin tässä merkityksessä käyttöön vuonna 1985. Nimitystä käytetään erityisesti Burnheimin järjestelmäehdotuksesta, mutta joissakin tutkimuksissa myös väljemmin hallinnosta, jossa poliittisella arvonnalla on keskeinen asema.
Poliittinen arvonta on henkilöiden valitsemista poliittisiin tehtäviin arvalla. Se on valintamenetelmä, kun taas demarkialla voidaan tarkoittaa arvontaa keskeisesti käyttävää poliittista järjestelmää.
Burnheimin järjestelmäehdotus
Burnheimin mallissa julkinen päätöksenteko jaettaisiin eri politiikan aloista vastaaville toimielimille. Niiden jäsenet valittaisiin arvalla siten, että toimielimen päätösten kannalta olennaiset ryhmät olisivat tilastollisesti edustettuina. Toimielinten välisiä kysymyksiä ratkaistaisiin neuvottelulla tai sovittelulla keskitetyn päätöksenteon sijasta.
Burnheim ei siten ehdottanut vain parlamentin jäsenten valitsemista uudella tavalla. Hänen mallissaan massavaaleihin ja keskitettyyn päätöksentekoon perustuva järjestelmä korvattaisiin tilastollisella edustuksella ja hajautetuilla toimielimillä. Mallin tarkoituksena oli ehkäistä vallan keskittymistä ja eri politiikkakysymysten välistä kaupankäyntiä.
Burnheimin ehdotusta on yleisesti pidetty epäkäytännöllisenä.
Poliittinen arvonta ja antiikin Ateena
Antiikin Ateenassa käytetty kleroterion, jonka avulla arvottiin oikeusistuinten valamiehistöjen jäseniä.
Poliittinen arvonta on Burnheimin järjestelmäehdotusta vanhempi menetelmä. Arpomista on käytetty jo varhaisista ajoista lähtien tilanteissa, joissa ei ole haluttu antaa kenellekään mahdollisuutta pyrkiä toisten määrääjäksi.
Antiikin Ateenassa arvalla valittiin muun muassa viranhaltijoita, viidensadan neuvoston jäseniä ja oikeusistuinten valamiehiä. Arvonta ei ollut järjestelmän ainoa valinta- tai päätöksentekomenetelmä: poliittisia päätöksiä tehtiin myös kansankokouksessa, ja eräitä tehtäviä täytettiin vaaleilla.
Zeitoun, Osterloh ja Frey käyttävät demarkia-nimitystä antiikin Ateenassa käytetystä arvontaan perustuneesta hallintotavasta. Tässä käytössä sana on Ateenan järjestelmälle jälkikäteen annettu nimitys. Ateenan demokratiassa arvonta esiintyi kansankokouksen päätöksenteon ja vaaleilla täytettyjen tehtävien rinnalla.
Arpominen vaaleissa ja äänestyksissä
Arpomista voidaan käyttää vaalien ja äänestysten yhteydessä ilman, että poliittinen järjestelmä olisi demarkia. Esimerkiksi tasatulokseen päättyneen äänestyksen tai vaalin tulos voidaan ratkaista arvalla.
Tällainen arvonta on yksittäisen vaali- tai äänestystuloksen ratkaisemisen menetelmä. Se eroaa demarkiasta, jossa arvonnalla on keskeinen asema poliittisen järjestelmän päätöksentekijöiden tai toimintavaihtoehtojen valinnassa.
Lähteet
123456Brown, Garrett W.; McLean, Iain & McMillan, Alistair:”demarchy”,A Concise Oxford Dictionary of Politics and International Relations.Oxford University Press, 2018.ISBN978-0-19-174956-8VerkkosanakirjaViitattu 14.10.2026.(englanniksi)
123Honkala, Juha & Halinen, Ari (toim.):”arpominen”,CD-Facta 2005: suomenkielinen tietosanakirja. (Sitaatti: ”Historiassa ja politiikassa johto- tai luottamustehtävään asetettavan henkilön valitseminen tarkoituksellisen sattumanvaraisesti. […] Nyk. äänestyksen tai vaalin tulos voidaan määrätä ratkaistavaksi arpomalla, jos äänestys on johtanut tasatulokseen.”)Helsinki:WSOY, 2004.ISBN951-0-29148-X
123Zeitoun, Hossam; Osterloh, Margit & Frey, Bruno S.:Learning from Ancient Athens: Demarchy and Corporate Governance.Academy of Management Perspectives,2014, 28. vsk, nro 1, s. 1–14.doi:10.5465/amp.2012.0105(englanniksi)
↑SortitionEncyclopædia Britannica.Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 15.10.2026.(englanniksi)
↑Giuliani, Adriano:Sortition in Politics: From History to Contemporary Democracy.Parliaments, Estates & Representation,2025, 45. vsk, nro 3, s. 317–335.doi:10.1080/02606755.2025.2530916(englanniksi)
↑Burnheim, John:”Is demarchy possible?”,Is Democracy Possible? The Alternative to Electoral Democracy, s. 121–142. (Uudistettu painos)Sydney:Sydney University Press, 2006.doi:10.30722/sup.9781920898427ISBN978-1-920898-42-7(englanniksi)
↑Is Democracy Possible?Sydney Open Library.1.9.2006.Sydney University Press. Viitattu 14.10.2026.(englanniksi)
↑Dow, Sterling:Aristotle, the Kleroteria, and the Courts.Harvard Studies in Classical Philology,1939, 50. vsk, s. 1.JSTOR:310590(englanniksi)
12Hansen, Mogens Herman:”The Assembly; The People's Court; The Magistrates; The Council of Five Hundred”,The Athenian Democracy in the Age of Demosthenes: Structure, Principles, and Ideology.Norman:University of Oklahoma Press, 1999.ISBN978-0-8061-3143-6(englanniksi)
Kirjallisuutta
León, Nijmegen:The World Solution for World Problems The Problem, its Cause, its Solution.—, 1988.ISBN978-90-900259-2-6Teoksen verkkoversioViitattu 29.3.2023.(englanniksi)
Burnheim, John:Is Democracy Possible?: The Alternative to Electoral Politics.Berkeley, Kalifornia:University of California Press, 1989.ISBN0-520-06596-4Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
Burnheim, John:Is Democracy Possible?: The Alternative to Electoral Politics. (2., uudistettu painos)Sydney:Sydney University Press, 2006.ISBN1-920898-42-5ISBN978-1-920898-42-7(englanniksi)
Burnheim, John:Demarchy Manifesto: For Better Public Policy.Exeter:Imprint Academic, 2016.HDL:2123/14905ISBN978-1-845408-99-2(englanniksi)