Emery esiintyi jo lapsena vanhempiensa Laurie Callanin ja Lilian Emeryn näytöksissä, ja kuusivuotiaana hän lauloi kappaleen Chu Chin Chow -esityksessä. Hänellä oli lupaava tenorilauluääni, ja hän opiskeli oopperalaulajaksi, toimien myös Richard Tauberin varamiehenä The Land of Smiles -esityksessä. Nuoruudessaan hän kokeili monia ammatteja ennen viihdeuralle siirtymistä. Toisen maailmansodan aikana hän liittyi RAF:ään, mutta kieltäytyi palveluksesta, mistä seurasi lyhyt vankeusaika. Samalla hän löysi tiensä viihdeuralle Ralph Readerin Gang Show’n kautta, jossa hän kehitti varhaisia hahmojaan, kuten Vera Thinin.
Läpimurto ja radioura
Sodan jälkeen Emery esiintyi Windmill Theatressa ja sai tilaisuuksia radiossa, erityisesti sarjassa Educating Archie, jossa hän loi hahmoja kuten Grimble ja Mr Monty. Mr Monty loi pohjan myöhemmälle suositulle televisiohahmolle, liikennevalvojalle. Hän teki yhteistyötä merkittävien koomikoiden, kuten Tony Hancockin ja Michael Bentinen, kanssa ennen oman ohjelmansa saamista.
The Dick Emery Show
The Dick Emery Show (BBC, 1963–1981) oli Emeryn uran kulmakivi, ja sitä esitettiin 18 tuotantokauden ajan yhteensä 166 jaksoa. Ohjelma hyödynsi aluksi vaikutteita Yhdysvaltain Show of Shows -ohjelmasta, mutta vakiintui pian Emeryn omien hahmojen varaan. Tunnetuimpia hahmoja olivat:
Lampwick, nalkuttava sota-ajan veteraani
Mandy, liioitellun seksikäs blondi, jonka iskulause ”Ooh, you are awful – but I like you” tuli brittiläiseksi fraasiksi
Hettie (tai Hattie), rakkaudenkipeä vanhapiika
Bovver Boy, rääväsuinen skinhead
Liioitellun hampaikas pappi ja junien ääniä imitoiva mies.
Ohjelman tavaramerkkeihin kuuluivat feikki-”katugallupit”, joissa Emeryn hahmot vastasivat viattomiin kysymyksiin absurdeilla tavoilla. Sarja oli valtavan suosittu 1960- ja 1970-luvuilla, mutta 1980-luvulla sitä kritisoitiin seksistisistä, homofobisista ja rasistisiksi tulkituista sävyistä. Aikansa kontekstissa se kuitenkin määritti brittiläistä televisiokomediaa ja vaikutti myöhempiin ohjelmiin, kuten Älynväläyttäjät.
1970-luvun lopulla Emery kokeili uusia formaatteja ITV:llä ja palasi BBC:lle sarjalla Emery Presents (1982–1983), jossa hän esitteli uuden hahmon, yksityisetsivä Bernie Weinstockin. Vuonna 1972 hänet palkittiin vuoden tv-persoonana. Hän jatkoi esiintymisiä huonon terveyden keskellä, kunnes kuoli sydänsairauteen 2. tammikuuta 1983.
