_-_Sir_Donald_Francis_Tovey_(1875%E2%80%931940)_-_EU0517_-_University_of_Edinburgh_Art_Collection.jpg)
Sir Donald Francis Tovey (17. heinäkuuta 1875 – 10. heinäkuuta 1940 Edinburgh) oli brittiläinen musiikkitieteilijä, esseisti, pianisti, kapellimestari ja säveltäjä.
Tovey sai opetusta Sophie Weisseltä ja valmistui Oxfordin yliopiston Balliol Collegesta. Hän debytoi pianistina Lontoossa vuonna 1901 esittämällä Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmat sekä Ludwig van Beethovenin Diabelli-muunnelmat ja Hammerklavier-sonaatin. Tovey teki yhteistyötä Joseph Joachimin kvartetin kanssa. Hän esiintyi myös Pablo Casalsin, Adolf Buschin, Hermann Buschin, Fritz Buschin ja Rudolf Serkinin kanssa. Tovey levytti Beethovenin viulusonaatin nro 10 viulisti Adila Fachirin kanssa vuonna 1927. Hän sävelsi pääasiassa kamarimusiikkia, kuten sonaatin kahdelle sellolle Pablo Casalsia ja Guilhermina Suggiaa varten. Hän sävelsi Casalsille myös tunnin pituisen sellokonserton.
Tovey tunnetaan nykyään parhaiten kirjoituksistaan. Hän kirjoitti yli 350 esseetä, joita julkaistiin muun muassa seitsemänosaisessa Essays in Musical Analysis -teossarjassa. Tovey toimi Edinburghin yliopistossa musiikin Reid-professorina vuosina 1914–1940. Suurin osa hänen esseistään sai alkunsa käsiohjelmateksteinä, jotka hän oli laatinut johtamiaan Reid-orkesterin konsertteja varten. Toveyn käsiohjelmien tekstit olivat aiempaa yksityiskohtaisempia ja pidempiä. Tovey julkaisi editioita Bachin ja Beethovenin teoksista. Hän myös kirjoitti artikkeleita Encyclopedia Britannicaan. Tovey sai ritarin arvon vuonna 1935. Musiikkihistorioitsija Richard Taruskin piti Toveyta Arnold Schönbergin ja Heinrich Schenkerin veroisena musiikkiteoreetikkona.
