Eino Kulonen

Eino Ilmari Kulonen (24. lokakuuta 1921 Kiikka – 17. syyskuuta 1984 Turku) oli suomalainen lääkäri ja Turun yliopiston lääketieteellisen kemian professori vuodesta 1955 kuolemaansa asti.

Kulosen vanhemmat olivat Vihtori Johannes Kulonen ja Hilma Maria Mauriala ja puoliso vuodesta 1958 lääkäri Maija Tellervo Yli-Pohja. Kulonen tuli ylioppilaaksi Helsingin yhteiskoulusta ja reaalilukiosta 1940 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1946, lisensiaatiksi 1950 ja tohtoriksi 1951. Opintomatkoja hän teki Yhdysvaltoihin ensin ASLA-Fulbright-stipendiaattina 1952 ja sitten uudestaan 1962 sekä Englantiin ensin British Council -stipendiaattina 1957 ja vielä 1962. Helsingin yliopiston assistenttina Kulonen työskenteli vuodesta 1947 vuoteen 1954. Ennen Turkua Kulonen toimi vielä lyhyen aikaa Helsingin yliopiston dosenttina.

Kulosen tutkimusalaa olivat side- ja granulaatiokudoksen biokemia sekä alkoholin vaikutukset aivojen ja maksan aineenvaihduntaan. Hän työskenteli pitkään vuonna 1954 perustetun Alkon biolääketieteellisen tutkimusyksikön tutkijana. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim myönsi Kuloselle vuonna 1969 ensimmäisen Matti Äyräpään palkinnon.

Lähteet

  1. 1 2 Kuka kukin on 1978 (Runeberg.org
  2. 1 2 Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 22.9.1984, HS Aikakone. Viitattu 24.4.2018.
  3. 1 2 Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 305–306. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  4. ↑ Facta2001, WSOY 1981, 9. osa, palsta 240


Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.