15. huhtikuuta1912 Pohjois-Atlantilla uponneella RMS Titanicilla matkusti asiakirjojen mukaan kaikkiaan 63 suomalaista. Heistä vain 20 selvisi haaksirikosta hengissä. Valtaosa laivalla olleista suomalaisista matkusti kolmannessa luokassa, jota yleisesti kutsuttiin siirtolaisluokaksi. He edustivat suurimmaksi osaksi esimerkiksi metsureita ja piikoja, ja he olivat muuttamassa Amerikkaan paremman elämän toivossa. Loput suomalaismatkustajista oli toisessa luokassa ja olivat joko jo Amerikkaan aiemmin muuttaneita tai muuten varakkaampia. Ensimmäisessä luokassa tiedetä olleen yhtäkään suomalaista. Onnettomuus oli aikanaan suuri uutinen myös Suomessa.
Onnettomuuden jälkiselvittelyt veivät vuosia. Suomalaisista viranomaisista keskeisessä asemassa olivat Senaatin siviilitoimituskunta ja Kenraalikuvernöörinkanslia. Vainajien sukulaisten esittämät korvausanomukset piti toimittaa Lontoossa sijaitsevaan Venäjän pääkonsulinvirastoon. Välikäsinä toimivat myös lääninhallitukset.
Viimeiset leposijat
Suomalaisista hukkuneista tunnistettiin ainoastaan neljän ruumiit, joista kolmen uhrin viimeinen leposija on Halifaxin Fairview Lawnin hautausmaalla:
Ruotsinpyhtäältä kotoisin ollut Wilhelm Gustafsson (37) haudattiin mereen.
Laitilasta kotoisin ollut Wendla Heininen (23) sai levätä pitkään Fairviewissa tunnistamattomana, mutta aivan äskettäinselvennä löytyi todistusaineistoa, joilla ruumis numero 8 tunnistettiin Wendla Heiniseksi. Hänen nimensä on nyt myös hautakivessä.
Vaasasta lähteneistä Wiklundin veljeksistä nuorempi, Jacob Alfred (18).
Panulan perheen kohtalo
Kolmannessa luokassa matkusti Ylihärmästä lähtenyt Maria Panula viiden poikansa kanssa. Perheen isä Juho oli lähtenyt puoli vuotta aiemmin Amerikkaan etsimään työtä ja perheelle uutta kotipaikkaa. Vasta näiden varmistuttua muu perhe lähti kohtalokkaalle matkalle. Mukana oli myös naapurintyttö Sanni Riihivuori lastenhoitajana.
Silminnäkijän kertomuksen mukaan Maria Panula olisi päässyt kahden nuorimman lapsensa kanssa yhteen pelastusveneistä, mutta hän ei lähtenyt laivasta, kun vanhemmat lapset pyysivät: ”Äiti, kuollaan kaikki yhdessä.”
Viikko onnettomuuden jälkeen nostettiin kanadalaiseen pelastusalukseen Mackay-Bennettiin arviolta kaksivuotiaan lapsen ruumis. Lapsen päällä oli paljon vaatteita, mutta mitään henkilöpapereita ei löytynyt ja lapsi merkittiin ruumiiksi numero 4. Laiva palasi Halifaxiin ja ruumiit haudattiin Fairview Lawn -hautausmaalle 3. toukokuuta1912. Tapahtumista järkyttyneet kaupungin asukkaat päättivät kuitenkin haudata erikseen tämän lapsen ruumiin seuraavana päivänä. Lapsen kaulaan ripustettiin Mackay-Bennettin miehistön teettämä kuparinen medaljonki, johon oli kaiverrettu Our babe, Meidän vauvamme. Lapsen lepopaikasta tuli hautausmaan kuuluisin. Sen hautakiveen on kaiverrettu teksti "Pystytetty muistoksi tuntemattomalle lapselle, jonka maalliset jäännökset löydettiin 15. huhtikuuta 1912 sattuneen Titanicin tuhon jälkeen". Vuosikymmenien ajan ihmiset ovat laskeneet kukkia, nalleja ja leluja haudalle, josta tuli kaikkien Titanicin lapsiuhrien symboli.
Marraskuussa2002 tunnistettiin tämä tuntemattomana haudattu pienokainen vainajan kolmesta hampaasta ja kuparimedaljongin suojaamasta ranneluusta otetuista DNA-näytteestä suomalaiseksi Eino Panulaksi. Myöhemmät DNA-tutkimukset vahvistivat, että pikkulapsi oli sittenkin 19 kuukautta vanha englantilainen Sidney Leslie Goodwin.
Aikalaistodistus
Laivalta pelastunut Anna Turja kertoi kokemuksensa ääninauhalle vuonna 1974, 62 vuotta uppoamisen jälkeen.