Ella Viitasuo

Mitalit
Maa: Suomi
Naisten jääkiekko
Olympialaiset
MM-kilpailut

Ella Viitasuo (s. 27. toukokuuta 1996 Lahti) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja, joka laukoo vasemmalta.'

Viitasuon kasvattajaseura on Pelicans 2000. Hän on pelannut SM-sarjaa/naisten liigaa Team Kuortaneessa 2012–2015, JYPissä 2015–2016, Espoo Unitedissa 2016–2017, Bluesissa 2017–2019 ja Kiekko-Espoossa kausilla 2019–2022. Kaudella 2022–2023 hän edusti Svenska damhockeyliganissa HV71-seuraa. Hän voitti Suomen-mestaruuden JYPissä 2016, Bluesissa 2019 sekä Kiekko-Espoossa 2021 ja 2022.

Viitasuo on pelannut SM-sarjassa/liigassa 275 runkosarjaottelua. Niissä hän on tehnyt 44 maalia ja antanut 78 maalisyöttöä. Pudotuspeleissä hän on tehnyt 78 ottelussa 18 maalia ja antanut 25 maalisyöttöä. SDHL:ssa hän on tehnyt 32 runkosarjaottelussa kaksi maalia ja antanut kolme maalisyöttöä. Kahdessa pudotuspeliottelussa hän on antanut yhden maalisyötön.

Viitasuo kuului Suomen joukkueeseen alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2012, 2013 ja 2014. Naisten maajoukkueessa hän pelasi ensimmäisen kerran elokuussa 2014. Hän kuului neljänneksi sijoittuneeseen Suomen joukkueeseen MM-kilpailuissa 2016. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän saavutti pronssia, Suomen MM-kilpailuissa 2019 hopeaa, ja niin Kanadan MM-kilpailuissa 2021 kuin Pekingin olympialaisissa 2022 pronssia. Hän pelasi MM-kilpailuissa myös 2022 ja 2023. Hän on pelannut 177 naisten maaottelua, joissa hän on tehnyt kuusi maalia ja saanut viisi syöttöpistettä. MM-kilpailujen 25 ottelussa hän on tehnyt kolme maalia, olympialaisissa hän on pelannut kolmetoista ottelua ilman tehopisteitä.

Lähteet

1 2 3 4 5 6 7 ELLA VIITASUO eliteprospects.com. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
1 2 3 Ella Viitasuo eurohockey.com. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)
↑ Team Oriflame Kuortane originelli.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 18.1.2016.
↑ JYP Naisten joukkue hajosi – luopui sarjapaikasta keski-uusimaa.fi. 3.8.2016. Viitattu 4.5.2017.
↑ Naisleijonat: Finnkampen-joukkue sekoitus kokemusta ja nuoria tulokkaita leijonat.fi. Arkistoitu 18.5.2016. Viitattu 18.1.2016.
↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.

[epp-1] 1 2 3 4 5 6 7 ELLA VIITASUO eliteprospects.com. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)

[eh-2] 1 2 3 Ella Viitasuo eurohockey.com. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)

[3] Team Oriflame Kuortane originelli.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 18.1.2016.

[4] JYP Naisten joukkue hajosi – luopui sarjapaikasta keski-uusimaa.fi. 3.8.2016. Viitattu 4.5.2017.

[5] Naisleijonat: Finnkampen-joukkue sekoitus kokemusta ja nuoria tulokkaita leijonat.fi. Arkistoitu 18.5.2016. Viitattu 18.1.2016.

[6] Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.

[7] Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)

[8] Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.