Erkki Ilmari Kouri (s. 18. maaliskuuta 1940 Tornio) on suomalainen historioitsija, joka toimi Helsingin yliopiston yleisen historian professorina vuosina 1989–2008.
Kouri työskenteli tutkijana ja opettajana Saksassa Marburgin ja Münchenin yliopistoissa 1969–1972, Britanniassa Cambridgen yliopistossa 1973–1978 ja toistamiseen Münchenissä 1978–1986. Hän väitteli tohtoriksi Cambridgessa 1978, aiheenaan Euroopan protestanttinen liittopolitiikka Elisabet I:n aikana. Vuodesta 1986 Kouri on toiminut Suomessa, ensin Oulun yliopiston historian apulaisprofessorina 1986–1987 ja Jyväskylän yliopiston yleisen historian professorina 1987–1989, ja sitten Helsingin yliopiston yleisen historian professorina 1989–2008.
Tutkijana Kourin keskeisiä tutkimusalueita ovat olleet uuden ajan alun eurooppalainen historia sekä kansainvälisten suhteiden ja historiankirjoituksen historia. Hänen tieteellisinä päätöitään ovat väitöskirja England and the attempts to form a Protestant alliance in the late 1560s (1978) ja tutkimukset Der Deutsche Protestantismus und die Soziale Frage 1870–1919 (1983), jossa hän käsittelee protestanttisuuden asemaa Saksan keisarikunnan sosiaalipolitiikassa, ja Saksalaisen käyttökirjallisuuden vaikutus Suomessa 1600-luvulla (1984). Hän on sittemmin ollut The Cambridge History of Scandinavia -teossarjan (2003–2005) päätoimittajana.