Filioque on latinaa ja tarkoittaa "ja Pojasta". Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyvät läntisen ja itäisen kristinuskon väliseen teologiseen erimielisyyteen Pyhän Hengen lähtemisestä sekä Nikean uskontunnustuksen sanamuodosta. Läntisessä kristinuskossa tunnustukseen vakiintuneen lisäyksen mukaan Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta, kun taas ortodoksisessa perinteessä lisäystä ei hyväksytä.
Nikean uskontunnustuksen Pyhää Henkeä käsittelevä kohta kuului alun perin latinaksi Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit (suom.Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Läntisen kirkon piirissä siihen lisättii. myöhemmin sana Filioque, jolloin kohta kuului: Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom.Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta)
Lisäys herätti vastustusta idän kirkossa. Konstantinopolin patriarkka Fotios tuomitsi sen 800-luvulla. Filioque-kysymyksestä muodostui yksi idän ja lännen kirkkojen välisistä merkittävistä opillisista kiistakysymyksistä.
Filioque-kiista oli myös yksi suureen skismaan liittyneistä erimielisyyksistä. Idän ja lännen kirkkojen ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka keskeisenä tapahtumana pidetään vuotta 1054, jolloin paavin lähettiläs ja Konstantinopolin patriarkka julistivat toisensa pannaan. Nämä pannanjulistukset kumottiin vuonna 1965.
Firenzen kirkolliskokouksessa vuonna 1439 pyrittiin sovittamaan idän ja lännen kirkkojen näkemyksiä myös Pyhän Hengen lähtemistä koskevassa kysymyksessä, mutta saavutettu kompromissi ei johtanut pysyvään ratkaisuun.
Teologinen tausta
Filioque-kiista koskee sekä Pyhän Kolminaisuuden sisäisiä suhteita että kysymystä siitä, millä oikeudella ekumeenisessa kirkolliskokouksessa hyväksytyn uskontunnustuksen tekstiä voidaan muuttaa.
Filioque-opin mukaan Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. Idän kristillisessä perinteessä korostetaan puolestaan Isää Pyhän Hengen lähtemisen lähteenä. Näkemysten välille on esitetty myös muotoilua, jonka mukaan Pyhä Henki lähtee Isästä Pojan kautta.
Ortodoksisessa argumentaatiossa Filioque-lisäystä vastaan on vedottu muun muassa Johanneksen evankeliumin kohtaan 15:26, jossa Pyhän Hengen sanotaan lähtevän Isästä. Lisäksi lisäystä on vastustettu sillä perusteella, ettei alkuperäisen uskontunnustuksen muuttamisella ollut ekumeenisen kirkolliskokouksen hyväksyntää.
Filioque-opin puolustajat ovat puolestaan katsoneet lisäyksen korostavan Pojan ja Isän olemuksellista yhteyttä, joka ilmaistaan Nikean uskontunnustuksessa. Opin tueksi on myös vedottu Uuden testamentin kohtiin, joissa Pyhä Henki yhdistetään sekä Isään että Poikaan ja joissa Henkeä kutsutaan Kristuksen Hengeksi. Tämän tulkinnan mukaan Hengen lähettämistä koskevista kohdista voidaan päätellä myös jotakin Pyhän Kolminaisuuden sisäisistä suhteista.
Näkemysten ero koskee siten sekä raamatunkohtien teologista tulkintaa että kolminaisuusopin käsitteellistä ilmaisemista. Lisäksi kiistaan liittyy kirkollista auktoriteettia koskeva kysymys siitä, voitiinko ekumeenisissa kirkolliskokouksissa hyväksytyn uskontunnustuksen sanamuotoon tehdä myöhemmin yksipuolisesti lisäyksiä.
