Filippokselle II
| Filippokselle II | |
|---|---|
| Φιλίππῳ Β' | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Isokrates |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | kirje |
| Julkaistu | 338 eaa. |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Filippokselle II (m.kreik. Φιλίππῳ Β', Filippō II, lat. Ad Philippum II) on Isokrateen kirjoittama kirje, joka on osoitettu Makedonian kuninkaalle Filippos II:lle. Kirjeen numero Isokrateen kirjeiden joukossa on 3.
Historia
Isokrateen toinen Filippokselle osoittama kirje on kirjoitettu vuonna 338 eaa., jonkin aikaa Khaironeian taistelun jälkeen, jolloin Isokrates oli täyttänyt yhdeksänkymmentäkahdeksan vuotta. Se on siten hänen säilyneistä kirjoituksistaan kaikkein myöhäisin. Isokrates kirjoitti aiemmin Filippokselle puheen Filippos ja kirjeen Filippokselle I.
Sisältö
Isokrates kirjoittaa, että hän on jo keskustellut Antipatroksen kanssa vastaanottajan ja Ateenan eduista, mutta on päättänyt osoittaa kirjeen myös suoraan tälle ja esittää näkemyksensä siitä linjasta, jota tämän hänen mielestään tulisi noudattaa rauhan solmimisen jälkeen. Kirjeen tarkoitus on sama kuin hänen aiemman puheensa Filippos, mutta esitys on lyhyempi (kohta 1).
Isokrates muistuttaa, että aiemmin hän kehotti vastaanottajaa luomaan yksimielisyyden Hellaaseen sovittamalla keskenään tärkeimmät valtiot, Ateenan, Spartan, Theban ja Argoksen. Nyt tällainen suostuttelu ei hänen mukaansa enää ole tarpeen. Viimeisin sota on osoittanut, ettei näillä valtioilla ole enää omaa tahtoa vastaanottajan tahdon rinnalla ja että ne myöntävät, että niiden keskinäisen sota tulee kääntää Aasiaa vastaan. Hänen luokseen tullaan kysymään, oliko ajatus sotaretkestä barbaareja vastaan alun perin vastaanottajan vai hänen itsensä; ja kun hän vastaa uskovansa sen olleen vastaanottajan ajatus, häntä pyydetään vahvistamaan tätä päämäärää. Mitään tekoa ei heidän mukaansa voisi pitää jalompana, Hellaan kannalta hyödyllisempänä tai ajankohtaisempana (2–3).
Isokrates lisää, että elleivät hänen voimansa olisi kokonaan pettäneet, hän olisi tullut itse paikan päälle esittämään tämän kehotuksen kasvotusten. Yhdessä asiassa hän katsoo sammumattoman halun olevan hyvä: todellisen kunnian tavoittelussa. Vastaanottajan kunnia on hänen mukaansa täydellinen vasta silloin, kun tämä on tehnyt barbaarit kreikkalaisten alaisiksi. Tähän päämäärään eteneminen on hänen mielestään helpompaa kuin se askel, joka johti alusta nykyiseen vallan vaiheeseen. Kun tämä on saavutettu, vastaanottajalle ei jää Isokrateen mukaan jäljelle enää muuta kuin tulla jumalaksi. Hän toteaa kiittävänsä vanhuutta ainakin siitä, että ne nuoruuden hankkeet, jotka hän esitti Juhlapuheessa (Panegyrikos) ja vastaanottajalle lähettämässään puheessa Filippos, ovat nyt vastaanottajan toiminnan ansiosta toteutumassa ja toivon mukaan myös saatetaan päätökseen (4–6).
Lähteet
- 1 2 3 4 5 Jebb, Richard C.: ”Letter III., To Philip”, The Attic Orators from Antiphon to Isaeos. London: Macmillan, 1876. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Abbreviations Logeion. Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Jebb, Richard C.: ”Letter II., To Philip”, The Attic Orators from Antiphon to Isaeos. London: Macmillan, 1876. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Isocrates: To Philip, II. Teoksessa Isocrates: Evagoras. Helen. Busiris. Plataicus. Concerning the Team of Horses. Trapeziticus. Against Callimachus. Aegineticus. Against Lochites. Against Euthynus. Letters, s. 401–410. (Translated by La Rue Van Hook. Loeb Classical Library 373.) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1945. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
Aiheesta muualla
- Ισοκράτης: Φιλίππῳ β΄. Wikiaineisto. (muinaiskreikaksi)
- Isocrates: Ad Philippum II. Perseus. (muinaiskreikaksi)
- Isocrates: Ad Philippum II. Perseus. (englanniksi)